I
IhaNainen
Vieras
Meidän pojan ristiäisistä on jo kuukausi aikaa, mutta mua on nyt vasta alkanut toden teolla harmittamaan miehen puolesta. Alkuun ajattelin että hänen harmituksensa menee ajan parissa viikossa ohi, mutta edelleen aina kun puhumme ristiäisistä, hän tulee pahan tuuliseksi ja sanoo että ainoa mitä hän muistaa muuten todella tärkeästä päivästä, on hänen isänsä naisystävän käytös. Mitä mietä olette, liioitteleeko hän?
Vietimme pojan ristiäisiä siis mieheni isän luona maalla, koska itse asumme pienessä kaksiossa, kun taas miehen isän pihalla on paljon tilaa, ja ajattelimme että olisi kivaa pitää kunnon kesäjuhlat ulkona kun sääkin oli hyvä. Alun perin tarkoitus oli pitää synttärit äitini luona, mutta hän ehti muuttaa omakotitalosta kerrostaloon ennen ristiäisiä.
Menimme siis miehen isän luo valmistelemaan juhlia jo keskiviikkona, ja juhlat pidettin lauantaina. Miehen isän kanssa oli sovittu, että hän auttaa meitä sen verran että viihdyttää vauvaa sillä aikaa kun me leivomme ja siivoamme. Minä kyllä syötin ja vaihdoin pojan vaipat, pistin nukkumaan jne. mutta appiukko siis oli pojan kanssa kun tämä oli hereillä.
Perjantaina appiukon naisystävä kuitenkin tuli myös heille, toi mukanaan yhden leipomansa suolaisen piirakan, ja ryhtyi arvostelemaan. Vaikka me siis miehen kanssa kahdestaan käytiin kaupassa, leivottiin ja siivottiin, hän otti asiakseen koko ajan ihmetellä missä vaiheessa aiomme tehdä mitäkin. Tämän lisäksi hän kettuili koko ajan miehelleni täysin typeristä asioista, mm. hänen tupakalla käymisestään tai siitä ettei hän pessyt käyttämiään astioita heti kun ei niitä enää tarvinnut. Lopulta hän alkoi imuroimaan juuri kun olin saanut pojan nukkumaan, jolloin poika tietenkin heräsi ja oli tunnun verran kiukkuinen kuin ampiainen. Vaikka sanoin hänelle että olisin imuroinut sitten kun poika on herännyt, hän ei suostunut lopettamaan vaan motkotti ettei me mitenkään ehditä meidän aikataululla. Lopulta tämä nainen siis leipoi meille sen yhden piirakan, imuroi ja pesi lattian, täysin pyytämättä. Miehen isä ei edelleenkään joutunut tekemään muuta kuin leikkimään vauvan kanssa.
Itse ristiäiset menivät hyvin, kaikilla oli mukavaa ja tarjoamiset olivat onnistuneita ja niitä oli tarpeeksi. Mutta kun juhlat olivat ohi ja siivoilimme paikkoja, huomasin että appi oli lähdössä viemään naisystäväänsä takaisin kotiin. Ajattelin olla kohtelias ja kävin kiittämässä naista avusta. Sanoin hänelle sanatarkasti nän "kiitos kun autoit, emme olisi ehtineet tekemään kaikkea ilman sinua" (vaikka siis oikeasti olisimme ehtineet ihan hyvin). Ja mitä sitte sainkaan vastaukseksi.
"ette olisikaan, ei näistä juhlista olisi tulut mitään jos minä ja (sanotaan vaikka Pekka) Pekka emme olisi tehneet suurinta osaa. Minä en kyllä ikinä kehtaisi käyttää noin törkeästi hyväksi vanhaa miestä, ja toivon että seuraavat ristiäiset pidätte omassa kodissannne." Lisäksi hän haukkui meidät molemmat laiskoiksi ja törkeiksi ihmisiksi sun muuta kivaa. Mä häkellyin tästä purkauksesta niin pahasti, että vastasin vaan että jaaha, onneksi meille ei enempää lapsia olekaan tulossa.
Kerrottuani miehelle mitä hän sanoi, mies suuttui silmittömästi ja meni kysymään isältään oliko hän samaa mieltä kuin naisystävänsä. Isänsä oli hyvin hämmentynyt, eikä osannut sanoa muuta kuin että hän ei ole samaa mieltä naisensa kanssa. Sitten hän lähti viemään tätä naista kotiinsa. Me siivosimme loppuun, ja pakkasimme kamamme. Vielä ennen kuin olimme lähdössä, niin mies halusi välttämättä jättää tämän naisen ostaman ristiäislahjan isänsä keittiön pöydälle, ja sanoi ettei hän halua tuollaiselta noita-akalta mitään.
Mies on jutellut asiasta isänsä kanssa, ja isänsä pahoitteli naisystävänsä käytöstä, ja sanoi ettei hän todellakaan kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi, ja että olisi kuulemma itse sanonut asiasta jos näin olisi ollut. Mä en itse ymmärrä mistä se nainen veti herneet, jos me oltaisiin pidetty ristiäiset äitini luona, olisi hän ilman muuta pyytämättäkin siivonnut kotinsa juhlia varten, eikä olisi siitä ollut mitenkään pahoillaan. Mä olen siis tottunut ison perheen lapsena siihen, että kaikki auttavat tosiiaan tällaisissa asioissa mukisematta.
Anteeksi että tästä nyt tuli näin pitkä sepustus, mutta haluaisin kuulla mitä mieltä muut ovat, liioitteleeko mieheni tuota juttua. Ristiäiset olivat kyllä muuten oikein onnistuneet, mutta mieheni on kuulemma todella pettynyt siitä, että hänen poikansa ensimmäisestä juhlasta tulee loppuelämän mieleen vaan tuon "noita-akan" kilahtelut. Kyllä se muakin hamittaa, mutta kyllä musta silti nuo ristiäiset menivät pääpiirteittäin hyvin ja mulle ainakin jäi niistä hyvä muisto.
Vietimme pojan ristiäisiä siis mieheni isän luona maalla, koska itse asumme pienessä kaksiossa, kun taas miehen isän pihalla on paljon tilaa, ja ajattelimme että olisi kivaa pitää kunnon kesäjuhlat ulkona kun sääkin oli hyvä. Alun perin tarkoitus oli pitää synttärit äitini luona, mutta hän ehti muuttaa omakotitalosta kerrostaloon ennen ristiäisiä.
Menimme siis miehen isän luo valmistelemaan juhlia jo keskiviikkona, ja juhlat pidettin lauantaina. Miehen isän kanssa oli sovittu, että hän auttaa meitä sen verran että viihdyttää vauvaa sillä aikaa kun me leivomme ja siivoamme. Minä kyllä syötin ja vaihdoin pojan vaipat, pistin nukkumaan jne. mutta appiukko siis oli pojan kanssa kun tämä oli hereillä.
Perjantaina appiukon naisystävä kuitenkin tuli myös heille, toi mukanaan yhden leipomansa suolaisen piirakan, ja ryhtyi arvostelemaan. Vaikka me siis miehen kanssa kahdestaan käytiin kaupassa, leivottiin ja siivottiin, hän otti asiakseen koko ajan ihmetellä missä vaiheessa aiomme tehdä mitäkin. Tämän lisäksi hän kettuili koko ajan miehelleni täysin typeristä asioista, mm. hänen tupakalla käymisestään tai siitä ettei hän pessyt käyttämiään astioita heti kun ei niitä enää tarvinnut. Lopulta hän alkoi imuroimaan juuri kun olin saanut pojan nukkumaan, jolloin poika tietenkin heräsi ja oli tunnun verran kiukkuinen kuin ampiainen. Vaikka sanoin hänelle että olisin imuroinut sitten kun poika on herännyt, hän ei suostunut lopettamaan vaan motkotti ettei me mitenkään ehditä meidän aikataululla. Lopulta tämä nainen siis leipoi meille sen yhden piirakan, imuroi ja pesi lattian, täysin pyytämättä. Miehen isä ei edelleenkään joutunut tekemään muuta kuin leikkimään vauvan kanssa.
Itse ristiäiset menivät hyvin, kaikilla oli mukavaa ja tarjoamiset olivat onnistuneita ja niitä oli tarpeeksi. Mutta kun juhlat olivat ohi ja siivoilimme paikkoja, huomasin että appi oli lähdössä viemään naisystäväänsä takaisin kotiin. Ajattelin olla kohtelias ja kävin kiittämässä naista avusta. Sanoin hänelle sanatarkasti nän "kiitos kun autoit, emme olisi ehtineet tekemään kaikkea ilman sinua" (vaikka siis oikeasti olisimme ehtineet ihan hyvin). Ja mitä sitte sainkaan vastaukseksi.
"ette olisikaan, ei näistä juhlista olisi tulut mitään jos minä ja (sanotaan vaikka Pekka) Pekka emme olisi tehneet suurinta osaa. Minä en kyllä ikinä kehtaisi käyttää noin törkeästi hyväksi vanhaa miestä, ja toivon että seuraavat ristiäiset pidätte omassa kodissannne." Lisäksi hän haukkui meidät molemmat laiskoiksi ja törkeiksi ihmisiksi sun muuta kivaa. Mä häkellyin tästä purkauksesta niin pahasti, että vastasin vaan että jaaha, onneksi meille ei enempää lapsia olekaan tulossa. Kerrottuani miehelle mitä hän sanoi, mies suuttui silmittömästi ja meni kysymään isältään oliko hän samaa mieltä kuin naisystävänsä. Isänsä oli hyvin hämmentynyt, eikä osannut sanoa muuta kuin että hän ei ole samaa mieltä naisensa kanssa. Sitten hän lähti viemään tätä naista kotiinsa. Me siivosimme loppuun, ja pakkasimme kamamme. Vielä ennen kuin olimme lähdössä, niin mies halusi välttämättä jättää tämän naisen ostaman ristiäislahjan isänsä keittiön pöydälle, ja sanoi ettei hän halua tuollaiselta noita-akalta mitään.
Mies on jutellut asiasta isänsä kanssa, ja isänsä pahoitteli naisystävänsä käytöstä, ja sanoi ettei hän todellakaan kokenut tulleensa hyväksikäytetyksi, ja että olisi kuulemma itse sanonut asiasta jos näin olisi ollut. Mä en itse ymmärrä mistä se nainen veti herneet, jos me oltaisiin pidetty ristiäiset äitini luona, olisi hän ilman muuta pyytämättäkin siivonnut kotinsa juhlia varten, eikä olisi siitä ollut mitenkään pahoillaan. Mä olen siis tottunut ison perheen lapsena siihen, että kaikki auttavat tosiiaan tällaisissa asioissa mukisematta.
Anteeksi että tästä nyt tuli näin pitkä sepustus, mutta haluaisin kuulla mitä mieltä muut ovat, liioitteleeko mieheni tuota juttua. Ristiäiset olivat kyllä muuten oikein onnistuneet, mutta mieheni on kuulemma todella pettynyt siitä, että hänen poikansa ensimmäisestä juhlasta tulee loppuelämän mieleen vaan tuon "noita-akan" kilahtelut. Kyllä se muakin hamittaa, mutta kyllä musta silti nuo ristiäiset menivät pääpiirteittäin hyvin ja mulle ainakin jäi niistä hyvä muisto.
