E
epätoivoinen
Vieras
liekö ketään muuta,jolla on tällaisia ongelmia.me ollaan mieheni kans oltu yhdessä jo vuosia, 2 lasta ja nyt lisää tulos. suurimmaksi osaksi on mennyt ihan hyvin, joskus tietty vaikeampiakin aikoja ollut.
ongelma on kuitenkin mieheni peliriippuvuus. jokunen vuosi sitten ongelma oli noi kauppojen pelihallit. joka kerta kun mies lähti jonnekin, sain pelätä, koska se tulee vai unohtuuko pelihalliin. maitolitran hakeminen saatto kestää tunteja ja kotiin tuli sitten vasta kun kauppa meni kiinni. rahaa meni älyttömiä määriä,jouduin tinkimään joskus ruoasta,lääkkeistä yms.kun ukko samalla pelasi. pahinta ei ollu pelkästään rahan menetys vaan myös se, että isäntä oli tosi hankala sen jäkeen kun oli hävinny.mitään sille ei saanu puhuu eikä tienny miten päin olis.
sitte tuli netti ja loppu markettipelit. mikäs siinä kun samat hedelmäpelit yms. löyty netistäkin. rahaa vaan pelifirmalle suoraan omalta pankkitililtä. ja kyllähän sitä paloi. miehen oli myös annettava olla rauhassa kun istui koneen ääressä.
tästä on nyt reilu vuosi ja se oli helvetin raskasta aikaa. nyt on tavallaan helpottanut.mies on löytänyt netistä korttipelin, joka on halpa ja siitä tuntuu joskus saavan pientä voittoakin, niin ettei suurimpana ongelmana ole enää rahan menetys.
Tuntuu vaan tosi pahalta, koska tälä hetkellä tuntuu,että toi peli on miehelle kaikki kaikessa ja menee kaiken muun edelle. ennen mies teki kotitöitä, nykysin saan tehä lähes kaiken ite, koska mieheltä menee vuorokaudessa tuntitolkulla aikaa pelaamiseen, maksimi on ollut 24 tuntia putkeen. ite se naureskelee olevansa töissä,hehhehe...Monesti herään yölä, vieressä on tyhjää ja kuulen kun kone hurisee olkkarissa.mieli on sillon jotenkin levoton, vaikka yritän ajatella,ettei ole mun asia.olen sanonut monesti, kuinka paha mieli mulla on tosta, mut se ei auta. mies on sanonut ymmärtävänsä minua, mutta epäilen,et se ei kuitenkaan ymmärrä.olen itkenyt,olen nauranut, olen osottanut mieltäni ja valittanut, mutta se ei muuta tilannetta. nyt olen lopulta alistunut,en voi muuttaa toista, jos se ei itse sitä halua. joskus huomaan,että mies itsekin kärsii, kun on pakko pelata,mutta ei se ole valmis lopettamaankaan.kun voittoa tulee, se saa vaan lisää vettä myllyyn ja mainostaa mullekin, kuinka tää ko.korttipeli on hyvä lisätulo.
On paljon päiviä, jolloin mies istuu kaiken, siis kaiken hereilläoloaikansa koneella korttipelin ääressä.tuntuu,että tää peli menee mun ja lasten edelle.se ei ehdi meidän kanssa ruokapöytään koska peli on kesken.sitten se jossain välissä pikasesti syö,usein koneen ääressä. ulkoilu perheen kanssa on n. kerran tai korkeintaan kaksi kuussa tapahtuva harvinaisuus.pyytänyt olen usein, mutta jos peli on kesken(kuten usein on) ei voi lähteä.tiskaan, siivoan, hoidan lapset, niiden aamu-ja iltatoimet täysin yksin,useimmiten mies on koneella tai nukkuu. herättyään taas kohta koneelle.
kuten kerroin,tässä ko.korttipelissä ei pahinta ole rahan menetys, vaan se, että se vie mieheltäni lähes kaiken ajan ja tuntuu todella menevän mun ja lasten edelle ja vievän aikaa perheeltä. jos miehellä menee pelit huonosti se näkyy myös naamataulusta. haluaisin mennä pelien edelle, mutta onko se täysin utopinen ajatus? joskus tuntuu siltä,eikä vaan joskus. harmittaa myös, että lapset saa sellasen mallin, että miehen vaan istuu netissä pelaamassa korttipeliä, muuta ei ehdi,paitsi välillä nukkuu. isä pelaa yöt ja käy maate aamulla kun me noustaan.
en tiedä mitä tehdä.alistuako siihen,että loppuelämä menee jakaessa mies pelikoneen kanssa? mun olis oltava hyvä vaimo ja ymmärrettävä, mutta aina en jaksaisi.
ongelma on kuitenkin mieheni peliriippuvuus. jokunen vuosi sitten ongelma oli noi kauppojen pelihallit. joka kerta kun mies lähti jonnekin, sain pelätä, koska se tulee vai unohtuuko pelihalliin. maitolitran hakeminen saatto kestää tunteja ja kotiin tuli sitten vasta kun kauppa meni kiinni. rahaa meni älyttömiä määriä,jouduin tinkimään joskus ruoasta,lääkkeistä yms.kun ukko samalla pelasi. pahinta ei ollu pelkästään rahan menetys vaan myös se, että isäntä oli tosi hankala sen jäkeen kun oli hävinny.mitään sille ei saanu puhuu eikä tienny miten päin olis.
sitte tuli netti ja loppu markettipelit. mikäs siinä kun samat hedelmäpelit yms. löyty netistäkin. rahaa vaan pelifirmalle suoraan omalta pankkitililtä. ja kyllähän sitä paloi. miehen oli myös annettava olla rauhassa kun istui koneen ääressä.
tästä on nyt reilu vuosi ja se oli helvetin raskasta aikaa. nyt on tavallaan helpottanut.mies on löytänyt netistä korttipelin, joka on halpa ja siitä tuntuu joskus saavan pientä voittoakin, niin ettei suurimpana ongelmana ole enää rahan menetys.
Tuntuu vaan tosi pahalta, koska tälä hetkellä tuntuu,että toi peli on miehelle kaikki kaikessa ja menee kaiken muun edelle. ennen mies teki kotitöitä, nykysin saan tehä lähes kaiken ite, koska mieheltä menee vuorokaudessa tuntitolkulla aikaa pelaamiseen, maksimi on ollut 24 tuntia putkeen. ite se naureskelee olevansa töissä,hehhehe...Monesti herään yölä, vieressä on tyhjää ja kuulen kun kone hurisee olkkarissa.mieli on sillon jotenkin levoton, vaikka yritän ajatella,ettei ole mun asia.olen sanonut monesti, kuinka paha mieli mulla on tosta, mut se ei auta. mies on sanonut ymmärtävänsä minua, mutta epäilen,et se ei kuitenkaan ymmärrä.olen itkenyt,olen nauranut, olen osottanut mieltäni ja valittanut, mutta se ei muuta tilannetta. nyt olen lopulta alistunut,en voi muuttaa toista, jos se ei itse sitä halua. joskus huomaan,että mies itsekin kärsii, kun on pakko pelata,mutta ei se ole valmis lopettamaankaan.kun voittoa tulee, se saa vaan lisää vettä myllyyn ja mainostaa mullekin, kuinka tää ko.korttipeli on hyvä lisätulo.
On paljon päiviä, jolloin mies istuu kaiken, siis kaiken hereilläoloaikansa koneella korttipelin ääressä.tuntuu,että tää peli menee mun ja lasten edelle.se ei ehdi meidän kanssa ruokapöytään koska peli on kesken.sitten se jossain välissä pikasesti syö,usein koneen ääressä. ulkoilu perheen kanssa on n. kerran tai korkeintaan kaksi kuussa tapahtuva harvinaisuus.pyytänyt olen usein, mutta jos peli on kesken(kuten usein on) ei voi lähteä.tiskaan, siivoan, hoidan lapset, niiden aamu-ja iltatoimet täysin yksin,useimmiten mies on koneella tai nukkuu. herättyään taas kohta koneelle.
kuten kerroin,tässä ko.korttipelissä ei pahinta ole rahan menetys, vaan se, että se vie mieheltäni lähes kaiken ajan ja tuntuu todella menevän mun ja lasten edelle ja vievän aikaa perheeltä. jos miehellä menee pelit huonosti se näkyy myös naamataulusta. haluaisin mennä pelien edelle, mutta onko se täysin utopinen ajatus? joskus tuntuu siltä,eikä vaan joskus. harmittaa myös, että lapset saa sellasen mallin, että miehen vaan istuu netissä pelaamassa korttipeliä, muuta ei ehdi,paitsi välillä nukkuu. isä pelaa yöt ja käy maate aamulla kun me noustaan.
en tiedä mitä tehdä.alistuako siihen,että loppuelämä menee jakaessa mies pelikoneen kanssa? mun olis oltava hyvä vaimo ja ymmärrettävä, mutta aina en jaksaisi.