Miehen raivokohtaukset

Lisäksi hänellä ei tunnu olevan elämää paikallisen baarin ulkopuolella. En tiedä mitä hän ylipäätään tekee minulla, kun odotan kotona koska herra mahtaisi sieltä baarista tulla, yleensä aika myöhään.

Ei ole totta!? Eli se rähjää ja raivoaa kännissä, ja on ilmeisesti kännissä kaiken vapaa-aikansa? Ja sä istut kotona odottamassa että se tulee sieltä rähjäämään?

VOI HERRANJESTAS tätä akkojen tyhmyyttä, ei voi muuta sanoa. Ehkä sun itsesi pitäisi painella johonkin terapiaan selvittämään, mikä sun itsekunnioituksessa on niin pahasti vialla, että tollasen kanssa pysyt yhdessä?

 

Etkö ihan tosiaan ole koskaan haastanut riitaa esim silloin kun sinulla on PMS tai joku muu vastaava stressin/vitutuksenaihe, joka saa "naksahtamaan" ja purkamaan pahaa oloa lähimpään ihmiseen kuin kumppaniin

En.

"jaa, meinasitko ihan tänä vuonna saada tuon sotkusi siivottua.."?

Ai, lasketaanko tämä vittuiluksi? No kyllä meillä tätä joskus harrastetaan, mutta naama naurussa ja huumorilla. Silloin kun mua oikeasti vituttaa, lähden vaikka kävelylenkille rauhoittumaan.
Tietty riittävän skitso ihminen ottaa tuollaisen huumorilla huomautuksenkin vakavana vittuiluna, mutta semmoinen ottaa myös vaiti pysymisen vittuiluna.
Ehkä on vaan ollut onnea, etten ole päätynyt niin skitson kanssa yksiin. Kerran oli lähellä, mutta onneksi merkit oli näkyvissä joten lopetin jutun alkuunsa.

Siis eikö teillä todellakaan riidellä koskaan vai etkö vain koskaan (KOSKAAN, käsi sydämellä) ole aloittanut riitaa/ollut sen syy? Uskomatonta. Muistathan, että joskus riita puhdistaa ilmaa ja yksinään miettiminen vain pahentaa asioita.

 

Siis eikö teillä todellakaan riidellä koskaan vai etkö vain koskaan (KOSKAAN, käsi sydämellä) ole aloittanut riitaa/ollut sen syy? Uskomatonta. Muistathan, että joskus riita puhdistaa ilmaa ja yksinään miettiminen vain pahentaa asioita.

Jos riita on sitä että korotetaan ääntä, loukataan toista tarkoituksella, karjutaan/kiljutaan/itkuraivotaan, heitellään tavaroita jne. niin ei, meillä ei riidellä. Joskus kähistään, sellainen lyhyt "No höh sun kanssas" -tyylinen vänkäys jostain arkijutusta.

Ollaan molemmat sellaisia, että jos tunteet kuumenee liikaa, painutaan jäähylle. Jos oikeita ongelmia alkaa selvittämään vihaisena ja antaa itselleen luvan sanoa mitä sylki suuhun tuo, tulos ei yleensä ole "ilman puhdistuminen" vaan se, että todellakin saatetaan sanoa asioita joita ei saa takaisin. Ja ne saattaa nousta sitten seuraavissa riidoissa esille jne. Eli loukkaava, avoimen vihamielinen, vittumainen riitely mun mielestä kerää välejä hiertävää kuonaa vähitellen, ei poista sitä.

Toisenlaisille luonteille tietysti sopii kunnon riitely, ja jotkut ilmeisesti jopa nauttii tappelusta. Mutta kun meillä on vuosikaudet mennyt ihanasti ja onnellisesti tällä tavoin, niin en tajua miksi pitäisi kehittää joku huutotappelu siksi kun se "kuuluu" parisuhteeseen...
Muuten, tähän mennessä yli puolet kiihkeästi riitelevistä tuttavapariskunnistamme (suurin osa ollut vähemmän aikaa yhdessä kuin me) on eronneet.

 

Edellisen kanssa samaa mieltä.

En ole ikinä ymmärtänyt tuota sanontaa, että riita puhdistaa ilmaa. Itse olen sitä mieltä, ettei mikään revi parisuhdetta niin paljon kuin riitely. Itse en ole vielä tähän päivään mennessä kokenut yhdenkään riidan jälkeen kuin pettymysta itseeni, että miksi piti kinata ja huutaa jostain tyhjänpäiväisestä. Hukkaan heitettyä aikaa, sanon minä.

Itse ainakin toivon ennemmin kasvavani ihmsienä niin, että antaisin suurtenkin ärsytysten mennä edellisen kirjoittajan tavoin ohi korvien vain toteamalla " no höh sun kanssas"

Kiitos vinkistä, aion ruveta käyttämään juuri tätä lausetta kriittisissä tilanteissa

 

Täysin samaa mieltä: nyt on kiire pakata ne kamat ja häipyä, kerta laakista ja oikeasti, taakseen katsomatta. Nuole haavat yksinäsi, älä ota yhteyttä mieheen. Ei oo syytä ottaa takasin, koska lopettamista ei voi helposti todistaa. Siihen menee vuosia. Älä elättele toivoa.

pit.: Ilmaa puhdistava riita on sitä, että käydään perinpohjin läpi pulmat ja ongelmat, pikkasen tuohtuneina. Ei siis ole mikään tunteiden purkaus, eikä oman hallinnan menettämistä niin, että tulee loukanneeksi. Se on sitä, että pitää sanoa toiselle jotain ikävää, mistä ei pidä, mistä loukkaantui, mikä harmittaa ym. jonka sanomiseen joskus tarvii "tuohtumusta". Sellaista hellää kiukkua.. Exän kanssa riideltiin aina niin, voitiin käydä avoimia ja järkeviä keskusteluja tuohtuneina, eikä kumpikaan ylittäny rajaa, eikä korottanut ääntään. Silti se tuntu ja oli riita, kun puolustimme omaa näkemystämme. Lopputulos oli kuitenki ongelman selviäminen, eikä siitä enää tarvinnut koskaan puhua kun kaikki oli päässyt ulos.

Nykyisin.. sula mahdottomuus. Nykyinen ei tunne käsitettä "puhdistava riita". Menee huutamiseks ja sit vaikenemiseks. Jää ongelmat järjestään ratkasematta. Ja siis hän riitaantuu ihan yksinään, itse istun hiljaa ja vastaan rauhallisesti tai lähden pois, koska mielestäni kenenkään ei tarvitse kuunnella haukkuja tai osallistua typeryyteen. Heikko itsetunto hänellä.

 

Jeannex, ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä on tyylinä mainitsemissasi tilanteissa antaa palaute välittömästi, ilman että sanoisin sitä riidaksi. Aina se palaute ei ole niin kivaa kuultavaa, mutta itse ajattelen asian hyväksi puoleksi nimenomaan sen, että asiat eivät jää hautumaan. Ehkä tämä on se ilman puhdistus, mikä ei meillä mene riidaksi, vaan juuri tuo tuohtumus on hyvä ilmaisu.

Meillä valitettavan usein sitten ne varsinaiset riidat kuten viimeisessä kappaleessasi. Täysin typeristä ja turhista asioista vielä.

 

Lisäksi hänellä ei tunnu olevan elämää paikallisen baarin ulkopuolella. En tiedä mitä hän ylipäätään tekee minulla, kun odotan kotona koska herra mahtaisi sieltä baarista tulla, yleensä aika myöhään.

Ei ole totta!? Eli se rähjää ja raivoaa kännissä, ja on ilmeisesti kännissä kaiken vapaa-aikansa? Ja sä istut kotona odottamassa että se tulee sieltä rähjäämään?

VOI HERRANJESTAS tätä akkojen tyhmyyttä, ei voi muuta sanoa. Ehkä sun itsesi pitäisi painella johonkin terapiaan selvittämään, mikä sun itsekunnioituksessa on niin pahasti vialla, että tollasen kanssa pysyt yhdessä?

Ihme känniluusereita jaksattekin katsella

 

Niinpä* kirjoitti: "..että mikäli miehen juominen/päihteiden käyttö ei vähene huomattavasti, pistän pillit pussiin." "Minä en sitä touhua enää kauaa meinaa katsoa, olen jo totaalisen kyllästynyt. "

Käsittääkseni olet tuota touhua jo jonkin aikaa katsellut? Miksi et pysty tekemään omaa ratkaisua, oman elämäsi ja hyvinvointisi kannalta? Pysymällä suhteessa, saman katon alla, tilanne ei selvästikään muutu miksikään. Miksi miehesi muuttuisikaan, siellähän sinä olet ja pysyt hänen ulottuvillaan käyttäytyy hän miten vain. Ja sinä kärsit ja odotat? Eikö olisi itsellesi paljon parempi ratkaisu muuttaa omilleen, tehdä juttuja joista nauttii, tavata ihmisiä, joilta ei saa syytöksiä niskaansa jne., ja miettiä omaa tulevaisuutta? Ero voisi mahdollisesti saada miesystäväsi miettimään ja muuttumaan, ja teidät yhteen palaamaan, tai sitten erilleen kasvamaan. Sinä olet oman onnesi seppä!

 

Niinpä* kirjoitti: "..että mikäli miehen juominen/päihteiden käyttö ei vähene huomattavasti, pistän pillit pussiin." "Minä en sitä touhua enää kauaa meinaa katsoa, olen jo totaalisen kyllästynyt. "

Käsittääkseni olet tuota touhua jo jonkin aikaa katsellut? Miksi et pysty tekemään omaa ratkaisua, oman elämäsi ja hyvinvointisi kannalta? Pysymällä suhteessa, saman katon alla, tilanne ei selvästikään muutu miksikään. Miksi miehesi muuttuisikaan, siellähän sinä olet ja pysyt hänen ulottuvillaan käyttäytyy hän miten vain. Ja sinä kärsit ja odotat? Eikö olisi itsellesi paljon parempi ratkaisu muuttaa omilleen, tehdä juttuja joista nauttii, tavata ihmisiä, joilta ei saa syytöksiä niskaansa jne., ja miettiä omaa tulevaisuutta? Ero voisi mahdollisesti saada miesystäväsi miettimään ja muuttumaan, ja teidät yhteen palaamaan, tai sitten erilleen kasvamaan. Sinä olet oman onnesi seppä!

Emme asu yhdessä vaan molemmilla on omat asunnot. Mies vain jo tavallaan "asuu" luonani kun ei oikeastaan käy kotonaan kuin katsomassa postit silloin tällöin. Ero olisi siinä mielessä helppo toteuttaa, palauttaisi vain miehen tavarat. Se voisi olla ainut keino saada mies miettimään asioita ja ehkäpä muuttumaankin. Kukaties sitten voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä.

 

Tiedätkö: tiettyjen miesten kanssa sitä uutta ihanaa alkua ei tule koskaan. Ihmettelen mitä on tuo "puhtaalta pöydältä" aloittaminen, kun siitä niin usein kuulee puhuttavan esim. väkivallan tai pettämisen jälkeen. Onkohan jollain joskus onnistunut? Kertokaas...

 

Tiedätkö: tiettyjen miesten kanssa sitä uutta ihanaa alkua ei tule koskaan. Ihmettelen mitä on tuo "puhtaalta pöydältä" aloittaminen, kun siitä niin usein kuulee puhuttavan esim. väkivallan tai pettämisen jälkeen. Onkohan jollain joskus onnistunut? Kertokaas...

Niin, olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia. Voiko huonon alun jälkeen vielä kaikki muuttua paremmaksi? Vai onko aikaa turha kuvitella niin?

 

Minä en voi ymmärtää, miksi väkivaltaisen, jatkuvasti ryyppäävän, ilkeän miehen kanssa pitää olla. Mitä te siitä saatte? Ei minulle ainakaan riitä, että se mies on joskus ihan kiva. Minä olen mieluummin yksin. Ei minua tarvitsisi kovin montaa kertaa haukkua, ja käsiksi tarvitsisi käydä vain kerran.

Tosin olen luonteeltani sellainen, että ilmoittaisin samantien koko naapurustoon kuuluvalla äänellä, että minua ei missään tapauksessa nimitellä ääliöksi tai miksikään muuksikaan. Todennäköisesti tällainen "huonosti käyttäytyvä mies" lähtisi heti suhteen alussa itse lätkimään, koska ei voisi toteuttaa käytösmallejaan seurassani.

Meillä saa kyllä olla vihainen ja ilmaista sen ja riidellä aiheesta, mutta toista ei saa haukkua tai nimitellä. "Älä nyt viitsi olla tyhmä" on varmaan karkein käyttämäni ilmaisu, ja sitäkin yritän välttää. Väkivaltaisuus on täysin poissuljettu vaihtoehto, on pystyttävä riitelemään muutenkin.

 

Tiedättekö, useisiin erilaisiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu äkkipikaisuuden, arvaamattomuuden, luonnottoman ilkeyden ja aggressiivisuuden lisäksi myös läheisriippuvuus.

Läheisriippuvainen sitoo kumppaninsa niin tiukasti itseensä, ettei tämä osaa lähteä suhteesta vaikka siinä olisi kuinka paha olla. Läheisriippuvaisen ihmisen puoliso kyllä miettii ja suunnittelee eroa useaan otteeseen, mutta ei vain saa lähdetyksi. Läheisriippuvaiset ihmiset löytävät yllättävän usein pidempiaikaiseksi kumppanikseen läheisriippuvaisen ihmisen. Siis vaikka suhde olisi yhtä helvettiä, ei siitä kumpikaan osaa lähteä.

Oletteko kuullut sanonnan: "kaikkeen tottuu, kun tarpeeksi sattuu". Se on niiden naisten juttu, jotka "hakkauttavat" kerta toisensa jälkeen itsensä. Nämä naiset menettävät pikkuhiljaa itsearvostuksensa ja alkavat uskoa, että haukkuminen on heille melkeimpä oikein, sillä väkivaltainen puoliso syyttää pahoinpitelystä toista tyyliin "Oma vikasi se oikeastaan oli, kun vittuilit!".. Aina se lyöminen lyödystä tuntuu yhtä pahalta ja yhtä väärältä, mutta jotenkin sitä tuudittautuu siihen, ettei se "kulta" varmaankaan enää lyö tai ainakaan tapa. Siinä toivossa jatkaa suhdetta eteenpäin, että kotirintamalla alkaisi mennä edes vähän paremmin.

Ystävien tuki on tärkeä, mutta ystävät eivät voi hoitaa vakavista parisuhdeongelmista kärsiviä. Se on ulkopuolisen, ammattiavun tehtävä. Tottakai ystäville saa murheistaan kertoa ja pitääkin kertoa, mutta ystävienkin sietokyky on rajallinen. Ystävien pitäisi myös uskaltaa sanoa, etteivät he ehkä osaa auttaa. Ystävän teko on kehottaa ja rohkasta hakemaan "ammattiapua" jos se on tarpeen!

 

juoppohullu

 

että narsisti pystyy kääntämään KAIKKI sanomasi asiat sinua vastaan ja aina syy löytyy siitä toisesta. Kodin pitäisi olla paikka jonne voi mennä turvaan, sieltä ei pitäisi kenenkään joutua lähtemään turvaan!! Kotona pitää voida näyttää tunteensa pelkäämättä. Olen viisi vuotta elänyt pelossa narsistin kanssa ja silloin sai elää kusi sukassa. Nyt saan elää näyttämällä tunteeni eikä minun tarvitse pelätä kodissani, nyt minulla on TERVE puoliso.

 

Olemme seurustelleet vuoden päivät ja tämä asia rasittaa suhdettamme aika paljon. Eli miehen raivokohtaukset. Välillä voi mennä monta päivää tosi hyvin ja mies käyttäytyy normaalisti, sitten kun olen taas tuudittautunut siihen että kaikki ok, hän voi saada mistä tahansa pienestä jutusta raivokohtauksen. Sitä ei voi mitenkään ennakoida, se voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta kun miehellä "hermoa taas kiristää". Olen huomannut että usein kun on ottanut vaikka vain muutaman oluen, raivarit ovat melkein takuuvarma juttu.

En tajua. Kun mies on kyseisellä päällä hänelle ei saisi sanoa juuri mitään eikä varsinkaan mitään negatiivista. Jos asia edes viittaa johonkin negatiiviseen hän tarttuu siitä kiinni ja esitys alkaa. Sitten hän vielä kääntää asian niin, että minä jotenkin edesautin asiaa, eli syy on aina minussa. Ihan sama vaikka seisoisin päälläni, syy on aina minussa. Tiedän että hänellä on juuri nyt vaikeaa, mutta ei sitä tarvitsisi jatkuvasti kaataa minun niskaani. Vähintään kerran viikossa joudun todistamaan näitä raivareita, mies suuttuu hillittömästi ja häipyy ovesta ulos. Sitten hän soittelee humalassa jostain baarista vittumaisia puheluita. Tai sitten iltaa istuttaessa hän solvaa minua kavereiden kuullen ja vittuilee minkä kerkiää. Kaikki on silloin taas pielessä ja katse kohdistuu minuun.

Onko turha luulla että nämä raivarit loppuisivat? Vai voivatko vielä pahentua? Tosin nyt viimeksi toivotteli jo hyviä jatkoja keskellä yötä puhelimessa, että oliskohan tämä sitten siinä. Kun tiesi että aina on vaara että minä lopetan jutun, hän halusi tehdä sen itse. Ettei sitten mene maine, kun on jätetty. Mutta onko muilla samantapaisia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? Vai selvisittekö ylipäätään? Mistä tällainen käyttäytymismalli voi johtua?? Aivan käsittämätöntä touhua.

Hei sinä!

Tuntui järkyttävältä lukea tekstiäsi, kun luulin, että olen itse kirjoittanut tuon. Olen joutunut rautalangasta vääntämään miehen käytöstä itsellenikin, saatikka tänne nettiin. Jotenkin se tuntuu niin uskomattomalta, että luulen muiden ajattelevan, että keksin kaiken ihmeellisen. Tai sitten niinkuin mieskin sanoo, kaikki syy on minun. Vain minussa on vikaa. Mies ei koskaan ole pyytänyt anteeksi mitään. Kaikki mitä koen, onkin siis totta, tajusin taas sinun kirjoituksestasi.

Jos haluat kirjoittaa minulle, niin osoitteeni on stelle@jippii.fi. Olen kokenut kaiken saman ja muutakin kuin sinä.

 

Noista raivokohtauksista..
Olen seurustellut nyt reilut kaksi vuotta äijäni kanssa.Alkuun hän oli ihana,todella huomaavainen ja kiltti,ei koskaan sanonut pahaa sanaa.Mutta kaikki muuttui pikku hiljaa.. aluksi hän vain tiuski minulle,jostain ihan pikku asioista ym. Tällä hetkellä tilanne on se, että hän saattaa joskus saada jonkun todella ihme raivokohtauksen, sellaisen että minua ihan pelottaa.Ja AINA kun hän suuttuu jostain,on vika minun.Ja hän suuttuu tai oikeastaan hermostuu todella usein.Mikään mitä teen ei ole oikein. Joskus on parempia kausia,jolloin kaikki on ihanaa,mutta nykyään en enää pysty luottamaan siihen,ettei hän alkaisi yhtäkkiä huutaa minulle jostain. Tällä hetkellä on tällainen ns.parempi kausi meneillään,mutta minulla on silti paha olla koska tunnen itseni niin loukatuksi ja yksinäiseksi..ja tiedän että hän pian taas huutaa minulle.
En ymmärrä mitä teen väärin..Teen ruokaa,siivoan,tiskaan ja pesen pyykkejä yhteisessä kodissamme,yritän olla hänelle mieliksi.Olen innoissani hänen harrastuksistaan ja kuuntelen.Silti,tuntuu ettei mikään riitä.
Tuntuu kyllä erittäin raskaalta välillä.. Hän ei ole koskaan lyönyt minua,ei edes uhannut lyödä.En voi uskoa että hän löisi,sillä hän on monesti vannonut sen nimeen ettei naisia lyödä.. Silti minua usein pelottaa kun hän raivoaa,huutaa ja kiroilee minulle.Kun yritän puhua hänelle asiasta,hän sanoo,ettei minun pidä ottaa niin vakavasti asioita.Hän ei koskaan pyytele anteeksi käytöstään,sanoo vain että ei ollut tosissaan..Mutta tiedän kyllä kun näen hänen ilmeensä ja kuulen hänen äänensä,että mistä nyt tuulee..
*huoh* En jaksaisi enää taistella tämän asian kanssa,huvittaisi vain luovuttaa..Mutta rakastan ukkoani,en haluaisi erota hänestä.. Pelkään kyllä pahoin että ero on ainoa vaihtoehto jos tilanne ei muutu..

 

Naiset, miksi te sanotte rakastavanne pahoinpiteleviä, raivosta punaisena karjuvia ja teitä kaikista omista pahuuksistaan syyllistäviä miehiä? Miksi te jäätte roikkumaan tuollaisiin suhteisiin kun ei ole edes yhteistä kotia tai lapsia sitomassa? Ettekö ole vielä tarpeeksi oppineet maailmasta kun kuvittelette että tuo ikivanha ehkä mies muuttuu toive jotenkin teidän kohdalla toteutuu, vaikka se ei juuri kenenkään muun kohdalla ole toteutunut kuin ehkä siten että mies muuttuu vieläkin häijymmäksi ja lyö vielä lujempaa? VÄKIVALTAISET JA HÄIJYT MIEHET EIVÄT MUUTU!!!!!!!!!!!! TAKOKAA TÄMÄ KALLOONNE NYT JA IKUISESTI!!

Lukekaa nyt ensi töiksenne netistäkin löytyvä artikkeli jossa puhutaan siitä miten tyypillinen väkivaltainen parisuhde alkaa ja kehittyy ja mitkä uskomukset saavat naiset jäämään siihen vangiksi. Mitä kauemmin suhde jatkuu, sen huonommat ennusteet on sillä että mies parntaa tapansa ja että nainen pääsee pyristelemään suhteesta irti. Järkytytte varmasti kun huomaatte miten tyypillisellä tavalla teidänkin alistamisen ja pahoinpiteyn kaava on alkanut kehiytymään. Miten pitkälle sitä pitää katsoa ennenkuin uskotte että miestä ei voi rakastaa kiltiksi.

 

Naiset, miksi te sanotte rakastavanne pahoinpiteleviä, raivosta punaisena karjuvia ja teitä kaikista omista pahuuksistaan syyllistäviä miehiä? Miksi te jäätte roikkumaan tuollaisiin suhteisiin kun ei ole edes yhteistä kotia tai lapsia sitomassa? Ettekö ole vielä tarpeeksi oppineet maailmasta kun kuvittelette että tuo ikivanha ehkä mies muuttuu toive jotenkin teidän kohdalla toteutuu, vaikka se ei juuri kenenkään muun kohdalla ole toteutunut kuin ehkä siten että mies muuttuu vieläkin häijymmäksi ja lyö vielä lujempaa? VÄKIVALTAISET JA HÄIJYT MIEHET EIVÄT MUUTU!!!!!!!!!!!! TAKOKAA TÄMÄ KALLOONNE NYT JA IKUISESTI!!

Lukekaa nyt ensi töiksenne netistäkin löytyvä artikkeli jossa puhutaan siitä miten tyypillinen väkivaltainen parisuhde alkaa ja kehittyy ja mitkä uskomukset saavat naiset jäämään siihen vangiksi. Mitä kauemmin suhde jatkuu, sen huonommat ennusteet on sillä että mies parntaa tapansa ja että nainen pääsee pyristelemään suhteesta irti. Järkytytte varmasti kun huomaatte miten tyypillisellä tavalla teidänkin alistamisen ja pahoinpiteyn kaava on alkanut kehiytymään. Miten pitkälle sitä pitää katsoa ennenkuin uskotte että miestä ei voi rakastaa kiltiksi.

Mistä kyseisen artikkelin löytää?

 

Tiedätkö: tiettyjen miesten kanssa sitä uutta ihanaa alkua ei tule koskaan. Ihmettelen mitä on tuo "puhtaalta pöydältä" aloittaminen, kun siitä niin usein kuulee puhuttavan esim. väkivallan tai pettämisen jälkeen. Onkohan jollain joskus onnistunut? Kertokaas...

Niin, olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia. Voiko huonon alun jälkeen vielä kaikki muuttua paremmaksi? Vai onko aikaa turha kuvitella niin?

Olen kokenut "puhtaan pöydän" -fiiliksen useasti. Ongelman ei tarvitse olla edes paha, kun sen selviäminen tuo puhtaan alun, tai jatkon. Edellytyksenä on tietenkin se, että pohjalla on joskus ollut avoin ja aito suhde. Mitä suurempi ongelma, sen enemmän vie aikaa ja voimia kaivaa esiin puhdas lähtökohta jatkaa, mutta uskon sen lähes aina olevan mahdollista.

Yksi sukulaispari erosi kolmen lapsen jälkeen, mies avioitui ja sai lapsen, nainenkin seurusteli vakavasti toisen kanssa, mutta lopputuloksena vuosien jälkeen he palasivat yhteen ja ovat nykyisin onnellisesti uudestaan naimisissa. Joskus kai pitää toiseen ottaa kunnolla etäisyyttä, jotta on valmis käymään asiat läpi. Luulen että heidän suhteensa on nykyisin kaiken sen vaivan, tuskan ja hukattujen vuosien arvoinen. Ja ehkäpä avoimempi kuin monilla muilla. Varmasti kiinteämpi ainakin.

En sitten tiedä, jos jo alku on huono.. voi olla aika temppu ja ihme, jos molemmat samaan aikaan kokevat "herätyksen" parantaa suhde totisesti ja vakavasti..

 

Naiset, miksi te sanotte rakastavanne pahoinpiteleviä, raivosta punaisena karjuvia ja teitä kaikista omista pahuuksistaan syyllistäviä miehiä? Miksi te jäätte roikkumaan tuollaisiin suhteisiin kun ei ole edes yhteistä kotia tai lapsia sitomassa? Ettekö ole vielä tarpeeksi oppineet maailmasta kun kuvittelette että tuo ikivanha ehkä mies muuttuu toive jotenkin teidän kohdalla toteutuu, vaikka se ei juuri kenenkään muun kohdalla ole toteutunut kuin ehkä siten että mies muuttuu vieläkin häijymmäksi ja lyö vielä lujempaa? VÄKIVALTAISET JA HÄIJYT MIEHET EIVÄT MUUTU!!!!!!!!!!!! TAKOKAA TÄMÄ KALLOONNE NYT JA IKUISESTI!!

Lukekaa nyt ensi töiksenne netistäkin löytyvä artikkeli jossa puhutaan siitä miten tyypillinen väkivaltainen parisuhde alkaa ja kehittyy ja mitkä uskomukset saavat naiset jäämään siihen vangiksi. Mitä kauemmin suhde jatkuu, sen huonommat ennusteet on sillä että mies parntaa tapansa ja että nainen pääsee pyristelemään suhteesta irti. Järkytytte varmasti kun huomaatte miten tyypillisellä tavalla teidänkin alistamisen ja pahoinpiteyn kaava on alkanut kehiytymään. Miten pitkälle sitä pitää katsoa ennenkuin uskotte että miestä ei voi rakastaa kiltiksi.

Mistä kyseisen artikkelin löytää?

tata ajattelin, mutta googlettamalla loytyy vaikka kuinka paljon kirjallisuutta:
http://www.naistenlinja.com/paanavausSUOMI.pdf

 

Lopetin suhteen koska tosiasia on se, että mies on alkoholisti eikä muuksi muutu. Lisäksi on nuo raivokohtaukset, itsekkyys ja valehteleminen. Nyt riitti minulle.

 

laittaa aikomukset toteen ja eriyttää elämänne oikeasti. Kokemuksesta tiedän, että kaikki toiveesi ovat turhia ja elämäsi valuu hukkaan, saat ikäviä kokemuksia koko elämäsi aikaiseksi riesaksi tällä pelillä.

Kivahan se on toivoa kuuta taivaalta, mutta ei sitäkään saa - yhtä kaukana on kaverisi suhteen toiveesi paremmasta. Ihan oikeasti; älä tuhlaa elämääsi. Kun nyt jo on tuolaista, jatko on pahempaa. Normaalissa suhteessa tämä olisi elämänne parasta aikaa.

 

laittaa aikomukset toteen ja eriyttää elämänne oikeasti. Kokemuksesta tiedän, että kaikki toiveesi ovat turhia ja elämäsi valuu hukkaan, saat ikäviä kokemuksia koko elämäsi aikaiseksi riesaksi tällä pelillä.

Kivahan se on toivoa kuuta taivaalta, mutta ei sitäkään saa - yhtä kaukana on kaverisi suhteen toiveesi paremmasta. Ihan oikeasti; älä tuhlaa elämääsi. Kun nyt jo on tuolaista, jatko on pahempaa. Normaalissa suhteessa tämä olisi elämänne parasta aikaa.

Ilmoitin jo tuossa ylempänä että lopetin suhteen, siis todella lopetin jo. Se on käynyt toteen, en enää lähde tuohon mukaan. Tämän tosiaan pitäisi olla elämämme parasta aikaa ja se on ollut yhtä helvettiä alusta saakka. Minulla ei ole enää mitään odotuksia/toiveita. Tiedän että on turha kuvitella enää yhtään mitään. Kamalalalta tuntuu silti, on tosi paha olo. Mutta pakko tästä on kammeta ylös ja jatkaa elämää. Kyllä minuakin vastaan tulee vielä sellainen mies jonka kanssa voin rakentaa tulevaa normaalissa suhteessa. Pitää vain jaksaa odotella ja käydä tämä läpi päässään ja sydämessään.

 

Mukava kuulla, ja onnea jatkoon! Parempi varmasti tulee vastaan pian.