Miehen raivokohtaukset

  • Viestiketjun aloittaja Niinpä*
  • Ensimmäinen viesti
viuhti84
Ero tuntuu aina pahalta jollakin tasolla.:(
Mutta kyllä varmasti löydät vielä ihanan miehen joka ei oo mikää raivohullu..!:) Koitahan nyt vain jaksaa eteenpäin,päivä kerrallaan.:) Pian jo tuntuu paremmalta.
 
minäykshölmö
Huutaa ja raivoaa ja nykyisin kulkee perässä,käskee tulla viereen kun hän "puhuu",huutaa niinettä räkä roiskuu.Kädet nyrkissä koko ajan,maailman viat löytyy minusta,aina.Eilen onnistui nyrkillä lyömään käsivarteen,arvaamatta kun kävelin ohitse.

On repinyt hiuksista ja hakannut vatsaan,epäili että olen raskaana-jollekkin muulle?!?

Mikä tahansa on parempaa kuin tälläinen.Tälläinen epäterve suhde vie terveyden,ehkä vielä hengen.Toivottavasti itse pääsen omaan turvalliseen kotiin pian.
 
Neuvoja kaipaava
Seurustelin muutaman kuukauden miehen kanssa, joka osottautui lopulta alkoholin suurkuluttajaksi ja väkivaltaiseksi mieheksi. Onneksi piirteet tulivat todella nopeasti esiin. Ensimmäisen väkivaltakohtaus oli kurkusta puristamista, toinen oli suoraan nyrkillä naamaan ja pään hakkaamista seinään. Se riitti minulle.

Nyt olen tavannut uuden miehen. Emme ole riidelleet vielä kertaakaan, suhde siis todella alussa. Huomaan itsestäni että yritän miellyttää miestä koko ajan ettei vain tulisi riitaa. Pelkään että hän saa samanlaiset raivarit kuin exäni. Mitään viitteitä samanlaisesta käytöksesta en ole kyllä saanut. Kerran hän mainitsi ettei ole koskaan ihmistä lyönyt. En ole kertonut hänelle että exäni oli väkivaltainen, olen sanonut vain että hän oli kännissä tosi vittumainen.

Miten uskaltaisin luottaa tähän mieheen ja olla täysin oma itseni? Eihän se ole miestäkään kohtaan oikein jos hän luulee että olen oikeasti näin kiltti enkä hermostu mistään..
 
minäykshölmö
Mun mielestä voisit kertoa,millaisen helvetin oot taakses jättänyt.

Itteäni hävetti,kun sattumalta näin yhden tutun,joka puhuu kovasti käsillään,ilmehtii siis.Minähän sitä säikähdin ja vaistomaisesti väistin...ei tarvinnut sanoa mitä on tpahatunut,kun toinen arvasi, miten oon säikytelty sellaiseksi.
 
ei kiitos
Olen aikaisemmin kommentoinut tähän ketjuun, silloin kun tämä oli uusi ja vielä "vauhdissa". Ajattelin nyt vuodattaa vähän tähän ketjuun, kun tämä aihe liittyy tavallaan ongelmaani.

Jännitän tätä tulevaa viikonloppua kun tiedän että mieheni juo silloin. Olen nimittäin tänään tehnyt "syntiä" kun olen tavannut hyvää miespuolista ystävääni. No, en ole siis oikeasti mitään syntiä tehnyt (pettänyt miestäni) kun tämä ystävä on ihan oikeasti ystävä eikä mitään muuta. Mutta miehelleni riittää se että mä tapaan miespuolisia kavereita; mustasukkaiseksi se tulee ja syyttää uskottomuudesta jne. Tänään huomasin että se selvinpäinkin jo oli vähän vihainen tästä "synnistä" ja mä tiedän ennestään että jos mieheni mieltä on jokin asia viikon aikana painanut, niin sitten v-loppuna se nostaa kovan metelin kännipäissään.

Eli pelkään miten tämä viikonloppu nyt sitten loppuu. Vaatiiko hän raivoten taas laittamaan välit poikki parhaan ystäväni kanssa (joka siis on mies) vai "kostaako" hän muuten vain vittuillen vai mitä tekee? Saa nähdä...
 
rakastuin enkä kadu
kirjoitin tämän toiseen aiheeseen, mutta näyttää sopivan hyvin tänne. Mieheni on renttu, moniongelmainen narkomaani. Silti en pois vaihtaisi mistään hinnasta, hellä ja rakastava, ihana isä, mahtava rakastaja, luotettava aviomies. Koskaan ei ole ero käynyt mielessä, eikä mieheni muuttaminen. Joten älkää yleistäkö. Vaikka miehellä olisikin ongelmia, voi parisuhde silti kukoistaa. Ongelmia voi oppia hallitsemaan, niiden kanssa voi oppia elämään, mutta sen on lähdettävä miehen omasta aloitteesta, et voi mihinkään patistaa, korkeintaan esittää toiveita ja kannustaa.
 
rakas-tunut
kyllä on luotettava, alusta asti on sovittu, että kertoo vetämisensä, ilmoittaa jos tarvitsee olla pois yön yli, aina on ilmoittanut. lapsen nähden ei vedä eikä puhu siitä. Kun lapsi on hoidossa, vetää minun nähteni, luvan olen antanut. Isäksi tulemisen jälkeen on pyrkinyt kaikin tavoin hillitsemään vetämistään, ensin vähentämällä, sitten siirtymällä miedompiin aineisiin. Saan nähdä seulojen tulokset ja jos pyydän, niin kaikki puhelimessa ja postissa. Kuten sanoin, asia on hyväksyttävä, sen kanssa pystyy oppimaan elämään. Minulla oli nuoruudessani muita miehiä, joista yksikään ei ollut niin luotettava ja tunnollinen kuin tämä nykyinen. On opittava ymmärtämään hänen elämäänsä, ja hän on oppinut antamaan myönnytyksiä hyvinkin suuressa mittakaavassa.
 
sulle...........
Kuinkas kauan suhteenne on kukoistanut ja kauanko narkkihistoriaa ukollas on? On meinaan tasan ensimmäinen kerta tiedossani,jos liittonne muka kestää? Voi kestääkkin hautaan asti,olettaen että itse vedät mukana.Aijai,mitä aattelet kun kasvatat lastas huumeiden värittämässä perheessä?
 
rakas-tunut
kymmenen vuotta ollaan oltu naimisissa, miehelläni on kahdeksantoista vuoden käyttö takana.

Lapseni ei ole käyttöä nähnyt, eikä siitä mitään kuullut, kasvaessaan tulee kuulemaan kyllä huonot puolet, ehkä uskoo paremmin ettei kannata aloittaa, kun on lähellä esimerkki.

Ei tule koskaan käyttöä näkemäänkään, mieheni on menossa hoitoon, todennäköisesti koko loppuelämän kestävään korvaushoitoon, että voi helpommin elää normaalia arkea ilman vieroitusoireita ja hankkimisesta aiheutuvia haittoja.
 
rakas-tunut
Turha on minua tai lastani surkutella, olemme onnellisempia kuin monet muut perheet.
Ei tarvitse huolehtia rakkauden loppumisesta tai miehen pettämisestä tai mistään joutavista asioista, kun on monet kolhut yhdessä selvitty, se on tehnyt keskinäisestä suhteestamme lähes kaikenkestävän.
 
kiitos tiedosta
Alkuperäinen kirjoittaja Jeannex:
Tulipa mieleen.. tiedän ihmisiä jotka saa uskomattomia raivokohtauksia arominvahventeesta. Varsinki sellaset ihmiset, jotka on syöny paljon antibiootteja tm, ja hermot on "kolhiintuneet". Arominvahvennetta on melkein kaikessa teollisesti tuotetussa, ja se vaikuttaa hermosoluihin. Sitä kiukkua ei pysty hillitsemään, koska se johtuu aivokemiasta ja hermosoluvahingoista. Siis E621 ja parikymmentä muuta.
Hui... oonkos minä säästynyt tuollaiseltakin hirvitykseltä tässä samalla? Mun mies on kyllä aiva ihana, mut jos se vahingossa syö jotain glutamaattia, se nukkuu ja nukkuu vaan vaikka kellon ympäri. Mut eihän se itse sitä huomaa:)

http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/index.html

 
Uhrista ulos
Miehelläsi on aikuisten ADHD tai hän on psykopaatti. Kuulostaa varmaan kauhealta, mutta nyt sun pitäis ajatella oma elämääsi eikä uhrautua jonkun despootin vallan alle.
 
ADD
AP:lle

Onko varmaa ettei raivokohtausten taustalla ole sairaus? Miehelläni on ADD ja hän saa noita hallitsemattomia raivokohtauksia koska hänellä ei ole lääkitystä Myös meillä minä olen aina syyllinen.
 
verailija
Kun, tai jos sinulla on elämä ja käsitys hyvästä ja pahasta, niin ota ohjat omiin käsiisi ja usko itseesi. Minä olen ollu narsistisen miehen kynsissä ja kesti melkein vuosi ennen kuin pääsin hänestä eroon, vaikka panin suhteen melkein heti poikki kun huomasin hänen sairaan käytöksen...mut kun tein bänät niin siitä se vasta sou alko...se itki ja aiko tehdä itarin monta eri kertaa ja välillä minä jo menin halpaan ja soitin ambulanssit jms. Muista että olet sairaan ihmisen kanssa ja toimi sen mukaisesti, siis tee hyvät ennakko suunitelmat, varaa asunto ja vie tavarat sinne jo etukäteen ja toimi mahdollisimman huomaamattomasti.Silloin kun teet bänät, tee se päivällä ja sellaisessa paikassa jossa olet turvassa, ja miehesi on selvinpäin. Älä kerro uutta osoitettasi ja kimppa asuminen tai vanhempien luona asuminen vähän aikaa on hyvä ratkaisu.Moni naine kun on antanut oman tahtonsa ja elämänsä narsistille, niin se ei saa sitä koskaan takaisin. Siis pidä kiirettä, muuten painut kuin juoksuhiekkaan. Muista myös elämän ohjeeksi vielä se että olet oman moraalisi vartija ja se mitä kunnioitat niin sitä teet, äläkä koskaan mahdollista sinuun kohdistuvaa pahaa, sillä jos sinua loukataan niin puutu heti asiaan seuraavana päivänä jutellen asiallisesti... ja jos miehesi ei tee suunitelmaa käytöksensä lopettamiseksi sinä teet väkivaltaiselle käytäkselle lopun sinua kohtaan. Onnea.
 
tiuku
Minulla sama juttu, vaikken haluaisi sitä myöntääkkään, koska kaikesta huolimatta hän on maailman suloisin ja kiltein mies muulloin. Minuakin huuto/raivokohtauksen saamisen jälkeen kuristettiin niin että sinelmät oli selvästi näkösällä kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen. Ja kaikki lähti vain siitä kun baarista kotiin tullessamme, taksikuski kysyi minulta "aiotteko jäädä samaan osoitteeseen?" koska oli huomannut mieheni repivän minut vaatteista takapenkille ja sylkäisevän kasvoille. Miehelläni saattaa mennä pari viikkoa välissä että minkäänlaisia merkkejä mistään raivokohtauksista ei ole, mutta pinna saattaa katketa sekunnin murto-osassa, jos esim laukkuni on väärässä paikassa tai ei löydä työkalujaan, "koska minä olen ne siivonnut jonnekkin" tai jos tyttäreni tulee käymään vääränä päivänä tai väärään kellonaikaan?? itse olen jo luonteeltanikin aika arka, enkä koskaan kyseisten kohtausten aikana uskalla sanoa mitään vastaan, vaan yritän korjata kyseistä tilannetta parhaani mukaan. Hän heittelee minua kohti tuoleja ja astioita, ihan mitä vaan sattuu käsiin osumaan. Olen joskus jälkeenpäin hänen rauhoituttuaan kysynyt että miksi? Vastaus on ollut, että ei kuulemma edes itse tiedosta kaikkea mitä tekee ja että syy ei ole minussa. Hoitoon ei suostu kuitenkaan menemään, vaikka olen luvannut tulla mukaan tueksi jos niin haluaa. Niinkuin sanoin meillä on muuten väliajoilla kaikki asiat kunnossa ja hyvin, tämä on se asia joka hiertää.
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä*;8304590:
Kiitos teille kaikille keskusteluun osaa ottaneille! Joku mainitsi tuosta fyysisestä väkivallasta, sain siitäkin nyt viime viikonloppuna osani: mies lähti taas viime viikolla yhden raivarin jälkeen omille teilleen, eli renkkui baareissa siellä sun täällä juomassa. Perjantaina tavattiin baarissa ja kun mentiin kotiin meille tuli "yllättäen" riitaa. Molemmat olimme humalassa ja mies oli suurella todennäköisyydellä vetänyt jotain muutakin.

Riita oli huutamista puolin jos toisin ja minä latelin miehelle elämän totuuksia ja kerroin kaikista niistä asioista jotka minua ovat hänessä vaivanneet. Mies kävi päälle. Hän repi päälläni olleen paidan riekaleiksi ja siinä meni myös rintaliivit palasiksi. Sitten kävi kurkkuun kiinni ja kuristi. Pelästyin niin paljon että aloin sovittelemaan että rauhoitutaan nyt, tämä meni molemmilta yli. Sen jälkeen en voinut kuin itkeä. Käskin miehen häipyä koska en halunnut olla hänen kanssaan saman katon alla tapahtuneen jälkeen. Tässä siis alkaa todella pelätä oman henkensä puolesta. Päihteiden käytön on loputtava koska on käyttäytynyt ennenkin uhkaavasti humalassa, selvinpäin ei koskaan. On aika kamalaa jos ei voi luottaa omaan turvallisuuteensa miehen kanssa. Nyt ollaan todella kriitisessä vaiheessa, ellei mies pysty rauhoittamaan juomistaan ja siitä seuraavia raivokohtauksia, en minäkään halua häntä enää katsoa. Sitten saa tosiaan olla. Mietin, että tälläkertaa selvisin säikähdyksellä, entä seuraavaksi?
 
Tiedän
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä*;8300186:
Olemme seurustelleet vuoden päivät ja tämä asia rasittaa suhdettamme aika paljon. Eli miehen raivokohtaukset. Välillä voi mennä monta päivää tosi hyvin ja mies käyttäytyy normaalisti, sitten kun olen taas tuudittautunut siihen että kaikki ok, hän voi saada mistä tahansa pienestä jutusta raivokohtauksen. Sitä ei voi mitenkään ennakoida, se voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta kun miehellä "hermoa taas kiristää". Olen huomannut että usein kun on ottanut vaikka vain muutaman oluen, raivarit ovat melkein takuuvarma juttu.

En tajua. Kun mies on kyseisellä päällä hänelle ei saisi sanoa juuri mitään eikä varsinkaan mitään negatiivista. Jos asia edes viittaa johonkin negatiiviseen hän tarttuu siitä kiinni ja esitys alkaa. Sitten hän vielä kääntää asian niin, että minä jotenkin edesautin asiaa, eli syy on aina minussa. Ihan sama vaikka seisoisin päälläni, syy on aina minussa. Tiedän että hänellä on juuri nyt vaikeaa, mutta ei sitä tarvitsisi jatkuvasti kaataa minun niskaani. Vähintään kerran viikossa joudun todistamaan näitä raivareita, mies suuttuu hillittömästi ja häipyy ovesta ulos. Sitten hän soittelee humalassa jostain baarista vittumaisia puheluita. Tai sitten iltaa istuttaessa hän solvaa minua kavereiden kuullen ja vittuilee minkä kerkiää. Kaikki on silloin taas pielessä ja katse kohdistuu minuun.

Onko turha luulla että nämä raivarit loppuisivat? Vai voivatko vielä pahentua? Tosin nyt viimeksi toivotteli jo hyviä jatkoja keskellä yötä puhelimessa, että oliskohan tämä sitten siinä. Kun tiesi että aina on vaara että minä lopetan jutun, hän halusi tehdä sen itse. Ettei sitten mene maine, kun on jätetty. Mutta onko muilla samantapaisia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? Vai selvisittekö ylipäätään? Mistä tällainen käyttäytymismalli voi johtua?? Aivan käsittämätöntä touhua.

Hänellä on ongelmia lapsuuden suhteen.
 
en
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä*;8300186:
Olemme seurustelleet vuoden päivät ja tämä asia rasittaa suhdettamme aika paljon. Eli miehen raivokohtaukset. Välillä voi mennä monta päivää tosi hyvin ja mies käyttäytyy normaalisti, sitten kun olen taas tuudittautunut siihen että kaikki ok, hän voi saada mistä tahansa pienestä jutusta raivokohtauksen. Sitä ei voi mitenkään ennakoida, se voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta kun miehellä "hermoa taas kiristää". Olen huomannut että usein kun on ottanut vaikka vain muutaman oluen, raivarit ovat melkein takuuvarma juttu.

En tajua. Kun mies on kyseisellä päällä hänelle ei saisi sanoa juuri mitään eikä varsinkaan mitään negatiivista. Jos asia edes viittaa johonkin negatiiviseen hän tarttuu siitä kiinni ja esitys alkaa. Sitten hän vielä kääntää asian niin, että minä jotenkin edesautin asiaa, eli syy on aina minussa. Ihan sama vaikka seisoisin päälläni, syy on aina minussa. Tiedän että hänellä on juuri nyt vaikeaa, mutta ei sitä tarvitsisi jatkuvasti kaataa minun niskaani. Vähintään kerran viikossa joudun todistamaan näitä raivareita, mies suuttuu hillittömästi ja häipyy ovesta ulos. Sitten hän soittelee humalassa jostain baarista vittumaisia puheluita. Tai sitten iltaa istuttaessa hän solvaa minua kavereiden kuullen ja vittuilee minkä kerkiää. Kaikki on silloin taas pielessä ja katse kohdistuu minuun.

Onko turha luulla että nämä raivarit loppuisivat? Vai voivatko vielä pahentua? Tosin nyt viimeksi toivotteli jo hyviä jatkoja keskellä yötä puhelimessa, että oliskohan tämä sitten siinä. Kun tiesi että aina on vaara että minä lopetan jutun, hän halusi tehdä sen itse. Ettei sitten mene maine, kun on jätetty. Mutta onko muilla samantapaisia kokemuksia ja miten selvisitte niistä? Vai selvisittekö ylipäätään? Mistä tällainen käyttäytymismalli voi johtua?? Aivan käsittämätöntä touhua.

' Sitten hän soittelee humalassa jostain baarista vittumaisia puheluita. Tai sitten iltaa istuttaessa hän solvaa minua kavereiden kuullen ja vittuilee minkä kerkiää. Kaikki on silloin taas pielessä ja katse kohdistuu minuun'

naiset ovat ihan hulluja, miten sä voit vielä paneskella tommosen tyypin kanssa?!
miten tuo homma menee teillä sitten????

very strange!
 

Yhteistyössä