Miehen työ hajottaa

[vierass]

se on monille imartelevaa ja jotenkin koukuttavaa se pitkän päivän tekeminen.. ja kun kerran on töissä eikä esim. frendien kanssa liehumassa niin se kotoa poissa oleminen on kaiken arvostelun yläpuolella. kutsun sitä duunihuoraamiseksi. ollaan aina sinne kielipitkällä ja kotiin samalla pyllistetään. kyllähän siellä aina helpommalla pääsee, aikuisten maailmassa. ei tarvitse kohdata lasten vaativia suuria silmiä ja kysymyksiä. vaikka oikeasti tosi machoa olis mennä kotiin ajoissa vaimon ja lasten luo ja pitää niitä hyvänä, eikä leikkiä tärkeää täysin merkityksettömien ihmisten kanssa ( ei nyt sit puhuta maailman ainoasta pätevästä lasten sydänkirurgista,jonka on pakko olla salissa 24/7 ) .. ja minnikselle - meillä miehen hyvissä ajoin on sama kuin lasten kohta - eli tapahtuu 5min- 24h sisällä.

Toisilla niihin töihin vaan kuuluu tehtäviä, joita ei voi tehdä, kun ne tavalliset suhteellisen normaalia työaikaa tekevät työntekijät on paikalla, joutuu potkimaan ne ensin ulos, että saa osan omista pakollisista hommistaan tehtyä. Aina ne ei sitten mene niin putkeen, vaan on ongelmia ja ne on pakko hoitaa, jotta ne toiset ylipäätään pystyisivät tekemään työnsä seuraavana päivänä..

Hyvissä ajoin tarkoittaa yleensä klo 18 mennessä, tosin tuota ilmaisua käytetään tosi harvoin. Kohta tarkoittaa jotain tunnista 12 tuntiin.

 

[viieeras]

Eikö kukaan ajattele niitä lapsia. Tällä palstallahan yleensä isä on lapsille ihan yhtä tärkeä, kuin äitikin, mutta tällaisessa tapauksessa ei kuitenkaan ketään tunnu haittaavan, että lapset eivät näe isäänsä ollenkaan.

 

["Minnis"]

Tuo lasten näkökulma on minusta se kaikkein surullisin. Juuri se että lapset niin kaipaavat isää leikkimään, saunaan, olemaan...
Esim lomalla lapset ovat niin onnellisia ihan vaan siitä että ollaan kaikki yhdessä.

 

[Bäää]

Toisilla on ilmeisesti verissä työnteko kellon ympäri. "Alan yrittäjäksi. Yrittäjähän voi itse määritellä työaikansa, joten joustoa löytyy." Paskat, työ meni aina perheen edelle. Ja töihin oli mentävä kipeänäkin, koska ala sellainen ettei sijaista saanut/voinut ottaa. "Vaihdan palkkatyöhön. Säännölliset tulot ja työaikakin." Paskat. Työpaikalla ei tunnu olevan muita työntekijöitä (ja tiedän että on), kun yhden on painettava ympäripyöreitä päiviä. Välillä todellakin tuntuu, ettei mies halua tai osaa olla kotona perheensä kanssa. Vaikka rahahan se syy aina on, jos mieheltä kysyy. Milloinkohan olisi minun vuoroni tehdä jotain ja miehen ottaa vastuu lapsista?! Sitä odotellessa.

Tiedän ap (ja te muutkin) niiiin tuon tunteen.

 

["Kemeli"]

Mun mies myös yrittäjä ja paljon töissä. Tällä hetkellä yksi säännöllinen vapaapäivä viikossa. Ja osa päivästä joka päivä vapaata. Tosin työaika sellainen, että ei paljon ehditä toistemme työnlomassa nähdä. Tällä hetkellä asiat on kuitenkin kohtuullisen hyvin. Vielä vähän aikaa sitten oli niin, että mies oli töissä AINA ja aina myös helvetin väsynyt. Meillä ei ollut minkäänlaista yhteistä arjen poikastakaan. Se oli oikeasti tosi puuduttavaa ja ryydyttävää kuunnella sitä "kohta tää helpottaa, kohta on enemmän vapaata" -höpinää. Ehdin tosin kehittään jo ihan oman itsenäisen elämän, mikä on nyt helppoa, kun lapsetkin ovat jo isoja koululaisia. Kun lapseni olivat pieniä, tuntui, että olin yksin jumissa kotona aina. Toisaalta meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä kyllä tulekaan, koska en aio enää toista kertaa lapsia yksin kasvattaa. Tällä hetkellä eniten kalvaa raha-asiat, koska miehen tulot ovat laskeneet jyrkästi. Minä olen tällä hetkellä se, joka tienaa meistä enemmän. Toisaalta kestän tämän pienen nuukailunkin, koska olemme saaneet edes hiukan yhteistä aikaa ja jopa yhteisen harrastuksenkin!

 

["nainen"]

Toisilla on ilmeisesti verissä työnteko kellon ympäri. "Alan yrittäjäksi. Yrittäjähän voi itse määritellä työaikansa, joten joustoa löytyy." Paskat, työ meni aina perheen edelle. Ja töihin oli mentävä kipeänäkin, koska ala sellainen ettei sijaista saanut/voinut ottaa. "Vaihdan palkkatyöhön. Säännölliset tulot ja työaikakin." Paskat. Työpaikalla ei tunnu olevan muita työntekijöitä (ja tiedän että on), kun yhden on painettava ympäripyöreitä päiviä. Välillä todellakin tuntuu, ettei mies halua tai osaa olla kotona perheensä kanssa. Vaikka rahahan se syy aina on, jos mieheltä kysyy. Milloinkohan olisi minun vuoroni tehdä jotain ja miehen ottaa vastuu lapsista?! Sitä odotellessa.

Tiedän ap (ja te muutkin) niiiin tuon tunteen.

MENESTYVÄLLÄ yrittäjällä oman työajan määrittäminen on mahdollista ja itseasiassa kannattaa miettiä monta kertaa yrittäjänä olemista, jos elämän on pelkkä työntekoa, eikä ole VARAA pitää vapaa-aikaa ja lomia. Sillon ei ole menestyvä yrittäjä, jos ei ole varaa palkata työntekijöitä. Ikävä kyllä aika moni luulee olevansa korvaamaton, mutta tosiasia on aivan jotain muuta. Aika harvalla on sellisia taitoja, mitä ei voisi delegoida toiselle henkilölle.

Aika monet Suomessa on pienyrittäjinä, mutta yritys ei ole niin menestyvä, että olisi varaa palkata työntekijöitä tai sijaisia ja pitää lomaa. Tämä on harmi, mutta silloin voi miettiä, että pitäisi saada yritys kannattamaan enemmän, jossa on mahdollisuus käyttää työvoimaa/sijaisia. Jos ei ole mahdollisuutta pitää lomaa/vapaa-aikaa, niin silloin jotain on pielessä.


Yrittäjälle on aika vaikeaa tunnustaa, että jotain on pielessä.

On ikävää, että jatkuva työnteko aihettaa sen, että ei ole aikaa tärkeille asioille elämässä.

 

[Bäää]

[QUOTE="nainen";30666799]MENESTYVÄLLÄ yrittäjällä oman työajan määrittäminen on mahdollista ja itseasiassa kannattaa miettiä monta kertaa yrittäjänä olemista, jos elämän on pelkkä työntekoa, eikä ole VARAA pitää vapaa-aikaa ja lomia. Sillon ei ole menestyvä yrittäjä, jos ei ole varaa palkata työntekijöitä. Ikävä kyllä aika moni luulee olevansa korvaamaton, mutta tosiasia on aivan jotain muuta. Aika harvalla on sellisia taitoja, mitä ei voisi delegoida toiselle henkilölle.

Aika monet Suomessa on pienyrittäjinä, mutta yritys ei ole niin menestyvä, että olisi varaa palkata työntekijöitä tai sijaisia ja pitää lomaa. Tämä on harmi, mutta silloin voi miettiä, että pitäisi saada yritys kannattamaan enemmän, jossa on mahdollisuus käyttää työvoimaa/sijaisia. Jos ei ole mahdollisuutta pitää lomaa/vapaa-aikaa, niin silloin jotain on pielessä.


Yrittäjälle on aika vaikeaa tunnustaa, että jotain on pielessä.

On ikävää, että jatkuva työnteko aihettaa sen, että ei ole aikaa tärkeille asioille elämässä.[/QUOTE]

Tuo on aivan totta. Mutta on myös oikeasti sellaisia töitä, joihin ei tilapäistä sijaista saa esim. sairastuessa. Eri juttu sitten, jos olisi vakituiselle työntekijälle tarvetta.

 

["nainen"]

Tuo on aivan totta. Mutta on myös oikeasti sellaisia töitä, joihin ei tilapäistä sijaista saa esim. sairastuessa. Eri juttu sitten, jos olisi vakituiselle työntekijälle tarvetta.

No, aika monet on sellaisia töitä, ettei tilapäistä sijaista saa ilman koulutusta. Siksi menestyvän yrittäjän kannattaa aika käyttää aputyövoimaa (vaikka osa-aikaista), että on aina sijainen, joka osaa hommat.

Yrittäjän tehtävä on myös huolehtia siitä, että yrittäminen on osa elämää, ei elämä osa yrittämistä.

Useat yrittäjäteivät pääse tähän asemaan, että saisivat palkattua itselleen sijaisia, työvoimaa, koska yritys ei ole tarpeeksi kannattava.

Sitten voi miettiä, onko oikeasti onnistunut yrittäjänä ja millaista elämä olisi työntekijänä.

 

[Vie ras]

Eihän tuo johda kuin eroon... Jossain vaiheessa ainakin, ei ehkä nyt (kun rakastat miestäsi). Mutta tunteesi vaikuttavat jo nyt olevan katkeria, odotas vaan kun vuodet kuluvat niin katkeruus kasvaa. Miehesi täytyy tehdä valinta perhe vai työ.

 

["mie"]

Mä olin itse joskus työnarkomaani. Pahasta päästä. Halveksuin niitä jotka tekivät vaan lyhyen päivän. Saamattomat laiskiaiset. Kehtaavat kesken jättää työnsä. Ainoat kunnolliset ihmiset on ne jotka tekee verenmaku suussa duunia. Ja saahan siitä rahaa. Ja mainetta. Ja kunniaan. Ah niin olemattoman heikkoa egoa hivelevää...Kuin huumetta.

Sairaskohtaus tuli ja iski. 29 vuotiaana. Se minulla tarvittiin että tajusin sen että en ole korvaamaton. Ja että kuinka tyhjän päiväistä on haaskata elämä työhön. Pelkään työhön. Nyt olen perheellinen. Kaksi lasta ja puoliso. Työssä on pakko olla ja onhan se vaihtelua. Mutta tärkein elämässä on kotona. Se on selkeää nyt myös minulle. Jos olisin jäänyt vuosiksi kotiin lasten kanssa, olisi se vääjäämättä tarkoittanut että miehen täytyy tehdä enemmän. Mutta valitsimmekin tien jolla juuri pärjää. Mutta yhteistä aikaakin on. Teemme edelleen (lapset 5v, 7v ja 8v) lyhennettyä työaikaa. MOLEMMAT.

Jos työ vielä tempaa mukaan, sitä joutaa tekemään kun lapset ei enää meitä niin kaipaa. Mikään ei ole surullisempaa kuin kuolin vuoteella todeta että ne arvokkaimmat elämän hetket menivät konttorin tms. uumenissa. LEIKKIMÄLLÄ KORVAAMATONTA, työnantajalle. Kun ne ihmiset joille OIKEASTI ON KORVAAMATON oli vielä kotona, ja olisivat sinua tarvinneet.

AP suosittelen vakavaa keskustelua miehesi kanssa. Hyvin harvalla on (varsinkaan palkollisena) pakko olla pidempää kui 8h/pvä töissä. Pidemmät päivät on mitä suuremmassa määrin oma valinta. Samalla syödään toisten työtä, jos kaikki kunnioittaisivat työaikoja, paljonkohan se toisi oikeasti lisää työtä? Mutta koska halutaan olla niiin hyviä, ja näyttää, ajoista lipsutaan ja kukas muu siitä nauttii kuin työnantaja?

 

[kysymys,]

Mä tiesin jo ennen lapsia mikä tuo on miehiään ja tiesin myös ettei kyse ole niinkään ammatista vaan elämäntavasta. Katson siis, ettei mulla ole aihetta vaatia eikä valittaa. Itse olen valintani tehnyt. Toisaalta tuo sitten on saattanut olla kotona viikkokausia kun työtilanne on sen sallinut, varmasti on ollut lapsille läsnäolevampi isä kuin moni ma-pe 8-16 työtä tekevä.

Teitkö valinnan myös lastesi puolesta? Tarkoitan tällä sitä, että ehkä sinä tosiaan olit tietoinen miehesi valinnoista, mutta te teitte yhdessä lapsia, ja miehesi sitoutui näihin lapsiin myös.

Teitkö lapsia hankkiessasi tietoisen valinnan, että myös lapset saavat tyytyä siihen, ettei isällä ole heille aikaa,koska se on isän "elämäntapa"?

 

["tuutti"]

Tuollaiset miehet (ja naisetkin) on säälittäviä. Paitsi silloin jos elävät vain omaa elämäänsä eivätkä siihen ole lapsia tietoisesti hankkineet.

Mä toki ymmärrän että tuollaisen puolison valinneet puolustelee asiaa. Mutta onhan se nyt vaan niin että tuollaisessa suhteessa elämän arvot menee sen työtä tekevän maailmassa niin että työ on aina ykkönen. Puolisolle tuo voi olla ok, olla aina kakkonen. Mutta miksi lapsille ei suoda mahdollisuutta parempaan?

Ja olihan tässä taanoin tutkittukin mitä kuolin vuoteella kadutaan eniten. Ja varsinkin miehillä vastaus oli se että työhön käytetiin elämässä liian paljon aikaa. Ja perheeseen liian vähän.