Miehen työmatkat ja vkl-suhde

[Muru]

Elän erikoista arkea kumppanini kanssa, sillä hän on yli 200 kilometrin päässä töissä. Asia on ratkaistu vuokra-asunnolla. Tavallisesti hän ajaa kotiin ainakin viikonlopuksi, toisinaan yhdeksi yöksi viikollakin. Ongelmana on, että olen luottamuksen kanssa jatkuvasti tiukilla, vaikka en periaatteessa usko, että hän pettäisi minua. Epäilen kuitenkin, ettei hän käyttäydy "poikamies-kämpillään" aivan samoin kuin kotona. Pornoa menee melko varmasti enemmän kuin menisi yhdessä kotona puuhaillessa. No ei siinä mitään, menköön. Olen pitkin hampain hyväksynyt tämän että miehet katsovat pornoa ja tyydyttävät itseään useammin kuin naiset. Eihän hän sentään vieraissa käy. Kuitenkin tuntuu vastenmieliselle ajatus että hänellä on tällainen sivuelämä ja arki erossa minusta. Isoin ongelma ovat työmatkat, jotka usein ovat myös kosteita. Hänestä on normaalia ottaa alkoa kokousten jälkeen viikollakin jos se tapahtuu työmatkalla. Ärsyynnyn tästä kovasti, eikä hän muuta käytöstään. Kuulin sattumalta vieraalta naiselta kehuja miehestäni, kuinka hurmaava hän on - oli jututtanut tätä naista aulabaarissa yhden illan ja aivan vienyt jalat alta. Kun sanoin tästä miehelleni, hän sanoi ettei voi mitään jos nainen noin ihastuu! Minua tämä kaikki ärsyttää ja toivoisin hänen etsivän työn lähempää. Sitä ei kuulemma ole yhtä hyväpalkkaisena hänen alallaan kotikaupungissamme tarjolla. Nyt tätä on kohta kestänyt vuoden, mutta tuntuu etten kohta enää jaksa. Miten saisin itseni rauhoittumaan ja luottamaan? Olenko ihan neuroottinen ja kontrollin haluinen niin kuin mieheni usein sanoo kun yritän keskustella tästä?

 

[saija]

Sinulle on tärkeää jakaa arki rakastamasi ihmisen kanssa. Toisille mikään ei voisi olla näivettävämpää. Ihmiset ovat niin erilaisia! Ei ole oikeaa ja väärää. Sinä et ole väärässä, jos kaipaat rinnallesi miehen, joka tulee iltaisin töistä kotiin - miehesi taas pitää varmaan tällaista elämäntapaa kivana, muuten hän tekisi kaikkensa, että saisi työpaikan lähempää kotia, tai tämä työpaikka on hänelle todella se unelmien täyttymys. Kyse on siitä, miten ratkaisette tämän ongelman. En osaa neuvoa mutta sen sanon, että älä ainakaan lähde siitä, ettei sinulla olisi ikäänkuin oikeutta tuntea näin. Sinulla on, mutta miehelläsikin on oikeus luoda uraa omalla tavallaan.

Silti eräs ajatus tuli mieleeni. Voisitteko perustaa yhteisen kodin miehesi kaupunkiin?

 

[anni]

Sanoisin, että ongelma on sinun, ei miehesi. Voisin jopa sanoa sen kuluneen latteuden, jota en yleensä sano, enkä tarkoita tätä pahalla, mutta hanki elämä Kuulostaa sille, että oma elämäsi ei ole kovin kiinnostavaa, jos sinulla on intoa miettiä runkkaako miehesi kämpillään viikolla.

Ite olen elänyt vuosia etäsuhteessa mieheni kanssa. Ja kyllä, katson viikolla homopornoa ja runkkaan. Mitä mun pitäisi tehdä kun panettaa? Minulla on myös työmatkoja, joilla vedetään viinaa viikolla pikkutunneille asti ja seuraavana päivänä jatketaan taas työasioita. Ja kyllä, minua yritetään iskeä siellä melko useinkin. Olen kuitenkin valinnut mieheni ja niin on hyvä. Ja jutut leviää, en usko että miehesi yhtään enempää kuin minäkään haluaa työpiireissä maineen, että bylsii ketä sattuu. Ei se tee miehestäkään kovin uskottavaa, jos ei naisestakaan.

Ihan yhtä lailla miehesi voisi ajatella, että petät häntä kotipaikkakunnalla viikolla. Etäsuhde vaatii luottamusta. Mitä miehesi on tehnyt, ettet voi luottaa häneen? Se, että kumppani luottaa tuntuu niin hyvälle, että tahtoo olla luottamuksen arvoinen, ainakin omalla kohdallani. Ja jos uskot, että miehesi on uskollinen vain kun olet lähettyvillä, onko sellaisella uskollisuudella mitään arvoa? Tai siis jos uskollisuutta saa vain kyttäämällä ja rajoittamalla, eikös se ole melkeen sama sitten kun pettäisi.

 

[talouspaperi]

Jos miehesi on aivan järkevistä syistä työsuhteessa 200 km päässä (lähempää ei oman alan töitä ole tai asutte korvessa, josta on pakko lähteä työn perään???), niin jään miettimään minkä takia kiusaat itseäsi mielikuvituksesi muhevilla tuotoksilla? Puratko sitä kautta ikävääsi, yksinäisyyttäsi, riippuvuuttasi miestä kohtaan, epäitsenäisyyttäsi, haluttomuutta hankkia omaa tekemistä, pettymystä kun unelmasi eivät kulje siten kuin haluat jne. Vai oletko yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka suhteen et uskalla itsellesi myöntää ettei hommasta tule mitään?

Mitä enemmän annat itsellesi luvan kääntää asiat mielessäni niinkin kielteisiksi kuin viestissä kirjoitat, niin sitä kauemmaksi loitonnat itsesi myös miehestäsi ja ero hänestä on yhä raskaampaa. Muutut joka päivä entistä enemmän tyytymättömämmäksi ja lopulta voit kadottaa kykysi puhua ikävästäsi tmv:sta enää ymmärrettävällä tavalla. Saatat ehkä naama punaisena kiljua miestäsi runkkariksi ja petturiksi, joka muuten on aika yleistä kuin pohtia maltillisesti, mikä oma asia lopulta olisikaan.

Missään parisuhteessa ei toista voi muutenkaan pakottaa olemaan kuin itse haluaa. Joten tilanteenne paras puoli on se, että miehesi harrastaa äijäjuttuja omissa oloissaan kuin pilaisi teidän yhteiset hetkenne niillä.