miehen valehtelu turhanpäiväisistä asioista..

olemme olleet yhdessä vajaa 4kk, ja ärsyttää miehen valehtelu.
mieheni on tehnyt selväksi että haluaa omaakin aikaa,ja tietty se on ok minullekin.
Yleensä viikonloput vietetään yhdessä,ja keskiviikko ja torstai ilta.
Omaa aikaa se ottaa arkisin päivisin ja maanantain ja tiistain.
mut ärsyttää jos hän sanoo esim,että lähtee muka hallille,sit kuitenkin on kotona..miks pitää valehdella että missä on,tai mihin on menossa?
Ja pienistä valheista olen saanu sen monesti kiinni.Onko se jotenkin luonteessa kiinni että valehtelee ihan ns.huomaamatta?
voihan sitä sanoa ihan suoraan että haluaisi olla nyt yksin kotona,eikä valehdella ihan typeriä.en tiä ajatteleeko sitten että loukkaannun siitä,jos noin sanoo.
eihän sitä luottamusta saa koskaan häntä kohtaan,kun valehtelee pienistäkin asioista.
on kerran jopa myöntänyt itse että on valehdellut ja pyysi anteeksi.on useinkin sanonut että ei koskaan halua minua loukata,kun olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja olen luonteeltani niin hieno ihminen.
mut kuitenkin valehtelee turhista asioista.

 

4kk yhdessä...oletkohan ahdistanut hänet nurkkaan?

 

4kk yhdessä...oletkohan ahdistanut hänet nurkkaan?

mitenkä niin? miksi niin päättelet? alussa se suhde on jokaisella jossain vaiheessa..varmaan sullakin ollut joskus.
valehtelee muistakin asioista,eikä vain tuosta kertomastani asiasta..

 

Kyllä minulle tuli vähän sama fiilis kuin tuolla toisellekin kommentoijalle.

Anteeksi vaan ap, mutta olette tapailleet 4 kk ja nyt jo puhut tästä miesystävästäsi "miehenäsi". Hän ei ole miehesi. Ette ole naimisissa, ette kihloissa, ette edes asu yhdessä. Te tapailette ja tutustutte toisiinne pikkuhiljaa. Siinä vaiheessa teidän suhteenne nyt on.

Otapa vähän takapakkia ja anna sen miehen vetää henkeä välillä, ettei raukka vallan kuristu. Jos osaisit ottaa vähän rennommin, ei hänenkään sitten enää tarvitsisi valehdella sinulle saadakseen omaa rauhaa ja tilaa.
Jos jatkat tuota kyttäämistä, hän ei jossain vaiheessa enää kestä, vaan lopettaa orastavan suhteen.

 

miks pitää valehdella että missä on,tai mihin on menossa?

Valehtelun motiivina yl. on välttää pahempia seurauksia. Jätetään kertomatta se mistä pelätään seuraavan liikaa pahaa mieltä. Sillä ei ole paljon merkitystä mitä sen sijaan sanotaan. Hyviä uutisia ei tarvitse valehdella, ne voidaan aina kertoa todenperäisesti, koska siitä seuraa vain mielihyvää.

Ja pienistä valheista olen saanu sen monesti kiinni. Onko se jotenkin luonteessa kiinni että valehtelee ihan ns. huomaamatta?

Tuskin nyt on siitä kysymys, mutta se voi muuttua huomaamattomaksi, jos se jatkuu niin pitkään että siitä kehittyy tapa. Ennemmin se on ns. huomaamatta jotenkin luonteessa kiinni että kenelle valehdellaan. Tiedämme kukin joitakin ihmisiä, joille ei parane kertoa suoraa totuutta.

eihän sitä luottamusta saa koskaan häntä kohtaan, kun valehtelee pienistäkin asioista.
on kerran jopa myöntänyt itse että on valehdellut ja pyysi anteeksi.

Luottamuksessa vaikeinta on olla luottamuksen arvoinen. Sitä petetään helpommin johon luotetaan vähemmän.

voihan sitä sanoa ihan suoraan että haluaisi olla nyt yksin kotona, eikä valehdella ihan typeriä. en tiä ajatteleeko sitten että loukkaannun siitä, jos noin sanoo.

Oikein päätelty. Loukkaantuminen tietäisi suurta mielipahaa ja jos sitä pelkää, voi sen vältää valkoisella valheella, valiten näin pienemmän pahan.

mut ärsyttää jos hän sanoo esim, että lähtee muka hallille, sit kuitenkin on kotona..

Luonnollisesti ärsyttää ja ärsyynnytään. Tavallisesti valehtelua yritetään kitkeä toisesta pois suuttumalla ja syyttämällä häntä, jos on saatu ns. kiinni valehtelusta. Sitten toivotaan valehtelun loppuvan, mutta niin ei käy. Ihminen opettelee mieluummin valehtelemaan taitavammin, koska se on ainut tapa välttää mielipahaa.

on useinkin sanonut että ei koskaan halua minua loukata, kun olen parasta mitä hänelle on tapahtunut ja olen luonteeltani niin hieno ihminen.

Vaikuttaa herkältä ja hienotunteiselta mieheltä.

Jos totuus on kaikkein tärkein, ja halutaan kuulla huonotkin uutiset sellaisena kuin ne on:
Tulee huolehtia siitä että kertojan mieli ei pahene, vaan paranee SEN takia että hän puhuu totta. Tämä edellyttää että ei suututa kerrottavasta pahasta asiasta, vaan osoitetaan kiitollisuutta rehellisyydestä. Ensimmäinen kilahdus on merkkinä ja tulisi olla muistutus totuuden katoavaisuudesta.

mut kuitenkin valehtelee turhista asioista.

Turhan tuntuisesta voi tulla ennenpitkää tärkeän tuntuista.

 

Otapa vähän takapakkia ja anna sen miehen vetää henkeä välillä, ettei raukka vallan kuristu. Jos osaisit ottaa vähän rennommin, ei hänenkään sitten enää tarvitsisi valehdella sinulle saadakseen omaa rauhaa ja tilaa.
Jos jatkat tuota kyttäämistä, hän ei jossain vaiheessa enää kestä, vaan lopettaa orastavan suhteen.

Ihan hyvä antaa toiselle tilaaa, mutta kaikki tässä ketjussa eivät näköjään tunnista ongelmaa. Kerta kaikkiaan vain on ihmisiä, joiden on uskomattoman vaikea puhua totta. Joillakin on liian suuri miellyttämisen tarve, eivätkä koskaan osaa sanoa mitään, mistä olisi pienikin aavistus, että toinen loukkaantuu (minkä ei siis tarvitse olla mitenkään todennäköistä tai millään tavalla tämän toisen osapuolen käytöksellään aiheuttama tunne). Perhepiirissä on esimerkiksi yksi, joka ei kykene mihinkään asiaan sanomaan "ei" vaan keksii aina mitä mielikuvituksellisempia tekosyitä.

Joillakin on tätä monimutkaisempi tarve puhua totuuden vastaisesti. En ole oppinut ymmärtämään, miksi täysin merkityksettömistäkin asioista pitää valehdella. Te joilla on kokemusta näistä ihmisistä, minkä arvelette olevan syynä? Omituista on vielä se, että vaikka heidän sanomisensa osoittautuu valheeksi, he eivät edes nolostu, vaan kaikki menee kuin vesi hanhen selästä.

 

Ihan hyvä antaa toiselle tilaa, mutta kaikki tässä ketjussa eivät näköjään tunnista ongelmaa. Kerta kaikkiaan vain on ihmisiä, joiden on uskomattoman vaikea puhua totta.

Tästä ketjusta on vielä hyvin vaikeaa tunnistaa oikeaa lukuisista ongelmista.

Joillakin on liian suuri miellyttämisen tarve, eivätkä koskaan osaa sanoa mitään, mistä olisi pienikin aavistus, että toinen loukkaantuu (minkä ei siis tarvitse olla mitenkään todennäköistä tai millään tavalla tämän toisen osapuolen käytöksellään aiheuttama tunne).

Tunnistettu n. 10v. ajalla, ehkä läheisriippuvuus tai jotain, mutta ei mitään varmempaa tietoa. Keksii aina mitä mielikuvituksellisempia tekosyitä, myös jotta ei itse nolostuisi.

Joillakin on tätä monimutkaisempi tarve puhua totuuden vastaisesti. En ole oppinut ymmärtämään, miksi täysin merkityksettömistäkin asioista pitää valehdella. Te joilla on kokemusta näistä ihmisistä, minkä arvelette olevan syynä? Omituista on vielä se, että vaikka heidän sanomisensa osoittautuu valheeksi, he eivät edes nolostu, vaan kaikki menee kuin vesi hanhen selästä.

Perhepiirissä on kenties yksi narsisti, joka kykenee sanomaan mitä haluaa ja keksii aina mitä mielikuvituksellisempia tarinoita. Osa kyllä totta, mutta vaikea sanoa mikä osa milloinkin.

 

Olen kyllä sitä mieltä, että valehtelu on aina oireellista: isoista ja pienistä asioista valehtelu ja oli sitten tunnettu 4 kk tai 40 vuotta. Joillakin vain on sellainen tapa, että kaiken aikaa pitää mielistellä ja keksiä "oikeita vastauksia". Minusta ap ei ole ahdistanut miestä nurkkaan. Mies ei ole ymmärtääkseni edes kokeillut sanoa, että on vain kotosalla illan.

On vaikea rakentaa parisuhdetta, jos toinen esittää jotain muuta kuin on, eikä pysty sanomaan suoraan edes pikkuasioita. Miten sitten suuret! Näitä ihmisiä on paljon. Pahimmassa tapauksessa suutuksissa ladataan päin naamaa kaikki.

Syytä valehtelusta ei koskaan voi työntää toisen niskoille, mutta on myönnettävä, että jotkut ihmiset ovat sellaisia, että tulee mieleen päästä vähemmällä ja kertoa muunnettua totuutta. Ei pidä vastapuolenkaan nostaa meteliä ja osoittaa mieltään aina kun toisen tekemiset eivät miellytä.