K
"kyllästynyt"
Vieras
Olen ihan tavallinen akateemisen loppututkinnon suorittanut nuori nainen ja miehen vanhemmat ovat molemmat vannoutuneita duunareita ja heidän perheessään ja suvussaan kaikki ovat. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa heidän kohdallaan myös sitä, että minä en oikein taida kuulua joukkoon. Haluaisin kyllä, mutta vaikeaa tuntuu olevan.
Ei, en mainosta tutkintoani, harrastuksiani tai kiinnostuksenkohteitani ja onkin ihan takapuolesta, että minua niiden takia pidetään jotenkin "parempana". Mitään arvostusta tekemisilleni tai asioilleni ei heru, jos jotain merkittävää tai mukavaa on tapahtunut esim. työrintamalla, sille vain hymähdellään viistosti ja kuitataan jollain toisella jutulla tai jonkun muun saavutuksella.
Vinoillaan, pidetään haahuilijana, peukaloiden pyörittelijänä jne. Aina joku vitsiniekka jaksaa heittää kysymyksen "millonkas sä meet oikeisiin töihin ja alat tienata?" ja perään röhönauru. Loukkaavaa. Heidän mielestään on hullua ns. kuluttaa persettä penkissä monta vuotta, kun tulotasokaan ei heti pomppaa amistason yläpuolelle.
Heidän suvussaan harrastetaan metsästystä, ralliautoilua ja rakentamista. Kyselen kohteliaasti ja olen lähtenyt mukaan rallikisoihin katsomaan serkkujen ajoa jne. Itse tykkään käydä teatterissa ja olla mukana teatteritoiminnassa, maalata ja käydä erilaisissa tapahtumissa, matkustella.
Minun kiinnostuksen kohteita yleensä vain mollataan. Kerran kutsuin ihmiset katsomaan esityistä, jossa olin itse mukana ja vastauksena oli, että "ei me tulla, kun ei me siitä mitään ymmärretä kuitenkaan, kerran ollaan teatterissa oltu vuonna -90 ja piti lähteä kesken pois, kun ei siitä mitään ymmärtänyt, hehe hehe". Monet harrasteeni kuitataan myös tuhahtamalla, että "miten sinä oikein jaksat kiinnostua tuollaisesta?".
Ylipäänsä puhuvat vain omista asioistaan ja tekemisistään ja niitä kyllä pitää jaksaa ihastella ja kysellä.
Itselle ei tulisi mieleenkään olla noin epäkohtelias ja olisi kiva saada molemminpuolinen kunnioitus toimimaan. Vähän ottaa koville välillä.
Ei, en mainosta tutkintoani, harrastuksiani tai kiinnostuksenkohteitani ja onkin ihan takapuolesta, että minua niiden takia pidetään jotenkin "parempana". Mitään arvostusta tekemisilleni tai asioilleni ei heru, jos jotain merkittävää tai mukavaa on tapahtunut esim. työrintamalla, sille vain hymähdellään viistosti ja kuitataan jollain toisella jutulla tai jonkun muun saavutuksella.
Vinoillaan, pidetään haahuilijana, peukaloiden pyörittelijänä jne. Aina joku vitsiniekka jaksaa heittää kysymyksen "millonkas sä meet oikeisiin töihin ja alat tienata?" ja perään röhönauru. Loukkaavaa. Heidän mielestään on hullua ns. kuluttaa persettä penkissä monta vuotta, kun tulotasokaan ei heti pomppaa amistason yläpuolelle.
Heidän suvussaan harrastetaan metsästystä, ralliautoilua ja rakentamista. Kyselen kohteliaasti ja olen lähtenyt mukaan rallikisoihin katsomaan serkkujen ajoa jne. Itse tykkään käydä teatterissa ja olla mukana teatteritoiminnassa, maalata ja käydä erilaisissa tapahtumissa, matkustella.
Minun kiinnostuksen kohteita yleensä vain mollataan. Kerran kutsuin ihmiset katsomaan esityistä, jossa olin itse mukana ja vastauksena oli, että "ei me tulla, kun ei me siitä mitään ymmärretä kuitenkaan, kerran ollaan teatterissa oltu vuonna -90 ja piti lähteä kesken pois, kun ei siitä mitään ymmärtänyt, hehe hehe". Monet harrasteeni kuitataan myös tuhahtamalla, että "miten sinä oikein jaksat kiinnostua tuollaisesta?".
Ylipäänsä puhuvat vain omista asioistaan ja tekemisistään ja niitä kyllä pitää jaksaa ihastella ja kysellä.
Itselle ei tulisi mieleenkään olla noin epäkohtelias ja olisi kiva saada molemminpuolinen kunnioitus toimimaan. Vähän ottaa koville välillä.
