V
vierailija
Vieras
Tapasimme mieheni veljen tyttöystävän tänään ekaa kertaa. Ovat olleet yhdessä melkein vuoden, mutta asumme eri maissa emmekä siksi olleet tavanneet aikaisemmin. Nyt tavattiin "puolimatkassa" molemmille vieraassa kaupungissa. Täällä meitä oli siis minä+mies+2 lastamme, mieheni veli+tyttöystävä ja mieheni vanhemmat. Vanhemmat tuntevat tyttöystävän ennestään.
Vietimme yhdessä koko päivän ja kävimme museossa (tyttöystävän toive), syömässä, käveltiin ympäri kaupunkia. Miehen veli ja tyttöystävä kulkivat ja juttelivat koko ajan vain keskenään. Paitsi yhdessä vaiheessa isompi lapsemme alkoi jutella setänsä kanssa, tätä kesti noin vartti. Setä on lapsemme kummi, mutta eri maissa asumisen vuoksi he tapaavat vain 1-2 kertaa vuodessa. Ovat silti läheisiä ja jakavat monia kiinnostuksenkohteita.
No, miehen veljen ja lapsemme jutellessa anoppi huomasi, että tyttöystävä oli apean oloinen ja rupesi jututtamaan tätä. Vetäytyivät erilleen meistä muista ja kohta näkyi, kuinka anoppi lohdutti itkevää tyttöä. Meni vartti ennen kuin tyttö rauhoittui.
Jälkikäteen Ilmeni, että kriisi johtui lapsemme ja miehen veljen juttutuokiosta. Tyttö tunsi itsensä ulkopuoliseksi kuulemma. Musta reaktio oli aika voimakas ja harmittaa, kun lapsella on kummia ikävä ja ei edes varttia voisi kummi ilmeisesti lapselle suoda kerran pari vuodessa
Ehkä tämä oli joku jännityksen purkautuminen, mutta kuulostaako teistä normaalilta?
Vietimme yhdessä koko päivän ja kävimme museossa (tyttöystävän toive), syömässä, käveltiin ympäri kaupunkia. Miehen veli ja tyttöystävä kulkivat ja juttelivat koko ajan vain keskenään. Paitsi yhdessä vaiheessa isompi lapsemme alkoi jutella setänsä kanssa, tätä kesti noin vartti. Setä on lapsemme kummi, mutta eri maissa asumisen vuoksi he tapaavat vain 1-2 kertaa vuodessa. Ovat silti läheisiä ja jakavat monia kiinnostuksenkohteita.
No, miehen veljen ja lapsemme jutellessa anoppi huomasi, että tyttöystävä oli apean oloinen ja rupesi jututtamaan tätä. Vetäytyivät erilleen meistä muista ja kohta näkyi, kuinka anoppi lohdutti itkevää tyttöä. Meni vartti ennen kuin tyttö rauhoittui.
Jälkikäteen Ilmeni, että kriisi johtui lapsemme ja miehen veljen juttutuokiosta. Tyttö tunsi itsensä ulkopuoliseksi kuulemma. Musta reaktio oli aika voimakas ja harmittaa, kun lapsella on kummia ikävä ja ei edes varttia voisi kummi ilmeisesti lapselle suoda kerran pari vuodessa
Ehkä tämä oli joku jännityksen purkautuminen, mutta kuulostaako teistä normaalilta?
Kiitos vastauksista ja näkökulmista!
