Miehen viesteilyt ja luottamuksen menetys

[Surukyynel]

Miesystäväni on jäänyt kiinni siitä, että lähettelee viestejä työkaverinaisten kanssa iltaisin. Nyt hän väittää, ettei enää tee niin, mutta en saa rauhaa.

Ensimmäisen vahvistuksen peloilleni ja epäilevälle ololleni sain, kun näin viestin, kun käytin hänen luvallaan hänen padiaan ja etsin meille lentoja. Hänellä oli siinä sähköposti auki. Näin viestissä sen naisen nimen, josta hän usein puhuu ja josta olen joskus kysynyt, että onko teillä jotakin meneillään, kun hän puhuu naisesta usein. Viestissä luki mieheltäni: ”Haluatko, että lähetän sulle kuvan itsestäni, kun olet sanonut, että mua on aina niin kiva katsella?” Nainen vastasi: ”Ehdottomasti, annahan tulla vaan honey.” Mieheni oli laittanut kuvansa. Ja perään, että hän yritti soittaa ja laittoi viestiä whatsappiin, mutta ei saanut yhteyttä, joten päätti laittaa ihan perinteisen viestin. Nainen ei ollut enää vastannut siihen.

Menin tuosta viestistä tolaltani, mutta en voinut sanoa miehelleni, että olen katsonut hänen viestejään. Päätin, että yritän etsiä lisää todisteita.

Sitten on työkaveri, jonka kanssa hänellä on ollut suhde aiemmin, kun hän oli vielä naimisissa exänsä kanssa eli 5 vuotta sitten.. Hän oli sanonut minulle, ettei pidä enää yhteyttä tähän naiseen. Mutta hän jäi kiinni yhtenä iltana, kun jätti epähuomiossa kännykkänsä keittöön ja lähti vessaan. Näin whatsapp-viestin ruudulla. En ehtinyt lukea sitä, kun mies jo tuli metsästämään kännykkäänsä, mutta näin lähettäjän. Seisoin kännykän vieressä ja sanoin: Sinä siis pidät yhteyttä siihen naiseen yhä? Hän puolustautui voimakkaasti ja väitti, että ihan vain kuulumisia vaihtelevat, ei mitään vakavampaa.

Sanoin, että näytä ne viestit. Hän ehdottomasti kieltäytyi. Itkin ja sanoin, että näyttäminen olisi helpoin tapa rauhoittaa mut. Hän kieltäytyi ehdottomasti. Itkin ja huusin. Hän potkaisi raivosi, että olen hullu. Tästä kehkeytyi hirveä ahdistus ja riitely ja meinasimme erota. Hän kuitenkin jotenkin sai minut vakuuteltua, että mitään ei ole.

Huomaan kuitenkin, etten luota häneen enää. Että mua ahdistaa usein ja olen jotenkin herkillä. Pelkään, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän on jäänyt suhteemme aikana kiinni valehtelusta. Se on hänessä jotenkin kuin sisäänrakennettuna lapsuudesta, sillä hän on kodista, joka on todella ankara eivätkä vanhemmat sietäneet lapsiltaan juuri mitään. Valehtelu oli tapa selvitä siinä ympäristössä. Minä taas en kestä valehtelua ja minut on kasvatettu niin, että toiselle ei valehdella tai salailla. Hän väittää, ettei valehtele enää, että on lopettanut valehtelun ja salailun.

Soitin tälle naiselle, jonka kanssa hänellä on ollut suhde. Hän oli kertonut naiselle, että heidän viesteilynsä oli huomattu. Nainen sanoo, että heillä ole suhdetta. Hän on itse parisuhteessa ja sanoo, että heidän suhteensa ajoittui aikaan, jolloin nainen oli eroamassa. Ja ettei heillä oikeasti ole muuta kuin että ovat kavereita.

Minulla on toistuvasti paha olo ja tuo asia nousee mieleeni. Mitä te tekisitte tilanteessani?

 

[Muumeli]

Miesystäväni on jäänyt kiinni siitä, että lähettelee viestejä työkaverinaisten kanssa iltaisin. Nyt hän väittää, ettei enää tee niin, mutta en saa rauhaa.

Ensimmäisen vahvistuksen peloilleni ja epäilevälle ololleni sain, kun näin viestin, kun käytin hänen luvallaan hänen padiaan ja etsin meille lentoja. Hänellä oli siinä sähköposti auki. Näin viestissä sen naisen nimen, josta hän usein puhuu ja josta olen joskus kysynyt, että onko teillä jotakin meneillään, kun hän puhuu naisesta usein. Viestissä luki mieheltäni: ”Haluatko, että lähetän sulle kuvan itsestäni, kun olet sanonut, että mua on aina niin kiva katsella?” Nainen vastasi: ”Ehdottomasti, annahan tulla vaan honey.” Mieheni oli laittanut kuvansa. Ja perään, että hän yritti soittaa ja laittoi viestiä whatsappiin, mutta ei saanut yhteyttä, joten päätti laittaa ihan perinteisen viestin. Nainen ei ollut enää vastannut siihen.

Menin tuosta viestistä tolaltani, mutta en voinut sanoa miehelleni, että olen katsonut hänen viestejään. Päätin, että yritän etsiä lisää todisteita.

Sitten on työkaveri, jonka kanssa hänellä on ollut suhde aiemmin, kun hän oli vielä naimisissa exänsä kanssa eli 5 vuotta sitten.. Hän oli sanonut minulle, ettei pidä enää yhteyttä tähän naiseen. Mutta hän jäi kiinni yhtenä iltana, kun jätti epähuomiossa kännykkänsä keittöön ja lähti vessaan. Näin whatsapp-viestin ruudulla. En ehtinyt lukea sitä, kun mies jo tuli metsästämään kännykkäänsä, mutta näin lähettäjän. Seisoin kännykän vieressä ja sanoin: Sinä siis pidät yhteyttä siihen naiseen yhä? Hän puolustautui voimakkaasti ja väitti, että ihan vain kuulumisia vaihtelevat, ei mitään vakavampaa.

Sanoin, että näytä ne viestit. Hän ehdottomasti kieltäytyi. Itkin ja sanoin, että näyttäminen olisi helpoin tapa rauhoittaa mut. Hän kieltäytyi ehdottomasti. Itkin ja huusin. Hän potkaisi raivosi, että olen hullu. Tästä kehkeytyi hirveä ahdistus ja riitely ja meinasimme erota. Hän kuitenkin jotenkin sai minut vakuuteltua, että mitään ei ole.

Huomaan kuitenkin, etten luota häneen enää. Että mua ahdistaa usein ja olen jotenkin herkillä. Pelkään, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän on jäänyt suhteemme aikana kiinni valehtelusta. Se on hänessä jotenkin kuin sisäänrakennettuna lapsuudesta, sillä hän on kodista, joka on todella ankara eivätkä vanhemmat sietäneet lapsiltaan juuri mitään. Valehtelu oli tapa selvitä siinä ympäristössä. Minä taas en kestä valehtelua ja minut on kasvatettu niin, että toiselle ei valehdella tai salailla. Hän väittää, ettei valehtele enää, että on lopettanut valehtelun ja salailun.

Soitin tälle naiselle, jonka kanssa hänellä on ollut suhde. Hän oli kertonut naiselle, että heidän viesteilynsä oli huomattu. Nainen sanoo, että heillä ole suhdetta. Hän on itse parisuhteessa ja sanoo, että heidän suhteensa ajoittui aikaan, jolloin nainen oli eroamassa. Ja ettei heillä oikeasti ole muuta kuin että ovat kavereita.

Minulla on toistuvasti paha olo ja tuo asia nousee mieleeni. Mitä te tekisitte tilanteessani?

Kyllähän tuo miehesi vaikuttaa ovelalta valehtelijalta. Jos kuitenkin sinusta tuntuu, että kestät olotilan, jossa olet, niin ole kuin ennenkin.

Itse olen aikoinaan pettänyt miestäni, mutta uskon että meillä oli eri tilanne kuin teillä. Mies pahoinpiteli minua ja oli ilkeä. Luulen että teillä ei ole pahoinpitelyä yms. Sain voimaa salarakkaastani ja keksin milloin minkäkinlaista valhetta, etten jäisi kiinni. Kyllä puoliso sen vaistoaa että valehtelee, kuten sinäkin.
Jos tunnet olosi onnettomaksi, älä jää suhteeseen, kyllä niitä uskollisiakin miehiä on. Miksi pilata elämä olemalla surullinen.

 

[Dina]

sinulla on käytännössä yksi ainoa ratkaisu asiaan: Otat avioeron. Et uhkaile sillä, vaan teet sen.
Luottamus on jo mennyt, ei se palaa. Paha olisi ei tule katoamaan niin kauan kuin jatkat suhteessa.

Nyt alat katselemaan uutta kotia itsellesi ja suunnittele muutenkin mitä teet tulevana kesänä, kun olet vapaa valehtelijasta, joka myrkyttää mieltäai.

 

[Surukyynel]

Kiitos teille molemmille. En näe itsekään enää muuta vaihtoehtoa. Tuntuu, ettei paha olo ja pelko katoa. Vaikka hän vakuuttaa, ettei enää tee samaa ja hän on nyt rehellinen eikä tee selkäni takana mitään, mikä loukkaisi minua, olen pohjattoman surullinen. En vain osaa unohtaa.

 

[ei tätä päivää]

Kiitos teille molemmille. En näe itsekään enää muuta vaihtoehtoa. Tuntuu, ettei paha olo ja pelko katoa. Vaikka hän vakuuttaa, ettei enää tee samaa ja hän on nyt rehellinen eikä tee selkäni takana mitään, mikä loukkaisi minua, olen pohjattoman surullinen. En vain osaa unohtaa.

tuollainen vaatimus on kohtuuton. Eihän tuollaiseen pysty kukaan inhimillinen ja vajavainen ihminen. Aina tulee elämässä jotain, joka suututtaa ja loukkaa puolisoa.
Ei miehesi ole täydellinen, etkä sinäkään ole täydellinen. Sinäkin teet joskus jotain sellaista mikä loukkaa miestäsi, enkä tarkoita tällä pettämistä tai muiden ihmisten kanssa viestittelyä.

Ei maailma eikä parisuhde kaadu siihen, jos joku toinen nainen sanoo miehellesi vitsillä.. honey.. tai mies lähettää entiselle tyttöystävälleen kyselyt mitä kuuluu. Jos sovinnossa on erottu, ei ole mitään syytä miksi pitäisi kantaa kaunaa tai kartella entisiä seurustelukumppaneita. Kyllä eksien kanssa voi keskustella siinä kuin muidenkin ihmisten kanssa ja jos parisuhdetta oli vuosia, niin johan esim. suhteet eksän vanhempiin tai sisaruksiin painavat myös vaakakupissa ja ainakin minusta on kiva vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan muutaman kerran vuodessa. Ei aina tarvitse erota tapellen ja olla vihaisia entisille.

Itse en koe, että kenestäkään entisestä tai uudesta naisesta olisi uhka minun parisuhteelle.
Ehkä tällainen ajattelutapa on sinisilmäinen, mutta olen sitä mieltä, että jos joka ikisestä tekstarista tai moikkailusta ottaa herneen nokkaan, tai kyselee, että kukas tuo nyt oli, niin sitten sitä saisi murehtia ja tarkkailla toisen käyttäytymistä 24/7. Ei minusta ainakaan ole sellaiseen.

 

[Sepeli]

Tässä tapauksessa tuolla lupauksella, ettei tee mitään toisen selän takana eikä sellaista mikä toista loukkaisi tarkoitetaan nyt kuitenkin nimenomaan pettämistä. Siitähän tässä koko jutussa on kyse.

Ap tietää itse parhaiten, onko miehellä muuta virittelyä muiden naisten kanssa. Sen näkee käyttäytymisestä, jonka tulkitsemisessa se oma kumppani kaikkein asiantuntevin. Eleet, ilmeet, äänenpainot, sanavalinnat. Jos kyse on normaaleista ihmisistä, ei siis sairaalloisen mustasukkaisista eikä muuten mieleltään epätasapainoisista, niin on sanottu, että jos epäilys yleensäkään herää, se useimmiten on aiheellinen, ainakin jossain määrin.

Tässä nyt voi kirjoituksen perusteella ulkopuolinen sanoa, että jos mies olisi todellakin halunnut vaimonsa epäilykset vaimentaa ja hänet rauhoittaa, niin olisi näyttänyt ne viestit! Jos niissä kerran ei mitään salattavaa ole. Sillähän siitä olisi päässyt.

Tietysti joku nyt sitten alkaa opettaa, että ei kenenkään kuulu näyttää omia viestejään kenellekään toiselle, koska ne on jokaisen yksityisasia!

Siitä asiasta voi sitten peistä taittaa mielin määrin. Jos yksityisasioissa ei ole mitään erityistä, niin miksi niitä ei voisi omalle puolisolle tällaisessa tilanteessa näyttää? Pelkän periaatteen takia? No siinähän pitävät periaatteensa, mutta tuottavat omalle rakkaalleen pahaa mieltä. Onko kiva?

 

[Surukyynel]

Juuri tästä on kyse. Minua eivät hänen viestinsä kiinnosta, mutta kun kännykkä alkoi olla saunassa mukana ja sitä koko ajan varjeltiin ja käytös oli epämääräistä, niin epäilys heräsi. Ja todellakin jos ei ole mitään salattavaa, niin viestit olisi voinut näyttää. Sen sijaan, että huutaa ja raivoaa. Ei mulla tulisi mieleen huutaa toiselle, jos hän näkisi minun tekevän jotakin, mikä saa toisen itkevän. Siinä tekisi kaikkensa, ettei toisen tarvitse epäillä tai surra ja murehtia turhaan. Samoin tälle naisellekin, että jos teillä ei mitään niissä viesteissä olisi ollut, niin kyllä ne olisi mulle näytetty. Hän ei osannut sanoa mitään. Raskasta tässä on se, että vaikka yritän mennä eteenpäin ja annan anteeksi, pelko ja suru ja ahdistus nousevat pintaan säännöllisesti. Tämä tapahtui elokuussa. En ole mustasukkaisista tyyppiä vaan luotan lähtökohtaisesti toiseen.

Tässä tapauksessa tuolla lupauksella, ettei tee mitään toisen selän takana eikä sellaista mikä toista loukkaisi tarkoitetaan nyt kuitenkin nimenomaan pettämistä. Siitähän tässä koko jutussa on kyse.

Ap tietää itse parhaiten, onko miehellä muuta virittelyä muiden naisten kanssa. Sen näkee käyttäytymisestä, jonka tulkitsemisessa se oma kumppani kaikkein asiantuntevin. Eleet, ilmeet, äänenpainot, sanavalinnat. Jos kyse on normaaleista ihmisistä, ei siis sairaalloisen mustasukkaisista eikä muuten mieleltään epätasapainoisista, niin on sanottu, että jos epäilys yleensäkään herää, se useimmiten on aiheellinen, ainakin jossain määrin.

Tässä nyt voi kirjoituksen perusteella ulkopuolinen sanoa, että jos mies olisi todellakin halunnut vaimonsa epäilykset vaimentaa ja hänet rauhoittaa, niin olisi näyttänyt ne viestit! Jos niissä kerran ei mitään salattavaa ole. Sillähän siitä olisi päässyt.

Tietysti joku nyt sitten alkaa opettaa, että ei kenenkään kuulu näyttää omia viestejään kenellekään toiselle, koska ne on jokaisen yksityisasia!

Siitä asiasta voi sitten peistä taittaa mielin määrin. Jos yksityisasioissa ei ole mitään erityistä, niin miksi niitä ei voisi omalle puolisolle tällaisessa tilanteessa näyttää? Pelkän periaatteen takia? No siinähän pitävät periaatteensa, mutta tuottavat omalle rakkaalleen pahaa mieltä. Onko kiva?

 

[ultimate revenge]

Eiköhän tuossa ole ihan klassiset merkit, vaikka pettämistä en ole itse kokenut.
Toisaalta, saako duunipaikalla olla suhteita työkavereihin. Meinaan kysyppä tätä ihan mieheltäsi suoraan, mitä pomo sanoisi. Saattaa kenkä ukolla heilua.

 

[siis oikeesti]

jos on monta kertaa vakuutellut ettei ole kenenkään kanssa sutinaa, tulee raja jonka jälkeen ei enää jaksa todistella yhtään mitään eikä näytellä tekstareita. Kun se kynnys ylittyy, sen jälkeen ei todellakaan haluu ikinä enää antaa periks eikä haluu olla enää tentattavana ja tallottavana.

Itsellä on ollu suhde jossa joka ikinen moikka ja hymy vastakkaiselle sukupuolelle piti selittää. Alussa mies kysy nätimmin, että kukas toi oli, mutta pikkuhiljaa se meni siihen mihin aplläkin että eiks me sovittu että et enää ton tain tän ihmisen kanssa oo tekemisissä. Kaks vuotta sitä kestin ja sitten se oli kertalaakista kaputt.

Ja ihan vaan tiedoks, en kertaakaan edes ajatellu pettää, mutta parisuhteen loppuvaiheessa en tosiaankaan periaatteen vuoks näyttäny tekstareita enkä selitelly ihan tavallisii duunikavereiden ja ystävien kanssa käytyjä keskusteluja. Totesin vaan miehelle, että mulla on oikeus jutella mun ystävien kanssa ilman sun valvontaa.
Pakkasin miehen kamat kasaan, asuttiin mun asunnossa, ja sanoin, että tuossa on ovi mee pois, äläkä ikinä enää tuu takasin. Piti poliisit soittaa ennen kuin sain jätkän pihalle mutta kertaakaan en ole katunu. Sain elämäni takaisin, ei tarvitse enää varoa joka ikistä sanaa eikä vilkuilla olan yli, että alkaako gestapokuulustelut, jos hymyilen ystävällisesti tolle vastaantulijalle tai tervehdin tossa ravintelin viereisessä pöydässä istuvaa ihmistä kun se sanoi minulle moi.

Sinäkin ap jauhat lähes vuoden takasii (viime elokuisia) juttuja ja itket täällä nytkin miehen selän takana miten et luota etkä usko. Tiedokses vaan, jatkuvaa kyttäämistä ja epäilemistä ei kestä kukaan eikä mikään parisuhde. Ihmisellä saa ja pitääkin olla ystäviä ja kavereita, täysin tuntemattomiakin ihmisiä joiden kanssa voi keskustella ja heittää joskus myös huumorii, ilman että puoliso tulkitsee joka sanan pettämiseks. Miehesi lähtee nosteleen taatusti tolla menolla.

 

[Riippuvaisuuttako?]

Sinäkin ap jauhat lähes vuoden takasii (viime elokuisia) juttuja ja itket täällä nytkin miehen selän takana miten et luota etkä usko. Tiedokses vaan, jatkuvaa kyttäämistä ja epäilemistä ei kestä kukaan eikä mikään parisuhde.

Totta.

Ja toisin päin: jos noin pitkään on jatkuva luottamuspula ja paha olla, niin miksi roikkua sellaisessa suhteessa? jos ei kantti riitä päästämään irti ja jatkamaan elämää, niin suus suppuun ja kestä. Ihan on oma vapaus valita niinkuin jokaikisellä ihmisellä.

 

[toisenlainen kokemus]

Työpaikallani oli työkaverina "Raimo" jonka vaimo alkoi soittelemaan Raimolle monta kertaa päivässä. Jos Raimo oli varattuna, puhelu kääntyi toimistomme puhelinjärjestelmässä aina seuraavalle eli minulle tai sitä seuraavalle, eli toiselle myyntisihteerillemme. Raimon vaimo tivasi tiukasti aina meiltä miksi me vastaamme Raimon suoraan puhelinnumeroon.
Toistimme kärsivällisesti joka kerran, että vaihdejärjestelmämme on sellainen, että puhelu siirtyy eteenpäin seuraavana vapaalla olevalle, jos Raimon puhelin on varattuna. Tätä toistettiin kuin papukaijat kymmeniä kertoja kuukausittain, mutta eipä mennyt Raimon vaimolla jakeluun.

Kun hommaa oli jatkunut useamman kuukauden, kysyimme suoraan Raimolta tilanteesta.
Raimo tokaisi tosi kiukkuisena, että hänen vaimonsa on nykyään sairaalloisen mustasukkainen ja hänen elämänsä on sen myötä yhtä helvettiä. Kyseltiin, onko vaimo ollut aina samanlainen. Ei ollut, muutos oli tullut parin vuoden aikana. Sanottiin Raimolle että jospa hän veisi vaimonsa lääkärille, jotain hänellä on pakko olla pielessä. Raimon vaimolla oli pitkälle edennyt aivokasvain, rouva kuoli vajaan puolen vuoden kuluttua.

 

[niinpä]

Juuri tästä on kyse. Minua eivät hänen viestinsä kiinnosta, mutta kun kännykkä alkoi olla saunassa mukana ja sitä koko ajan varjeltiin ja käytös oli epämääräistä, niin epäilys heräsi. Ja todellakin jos ei ole mitään salattavaa, niin viestit olisi voinut näyttää. Sen sijaan, että huutaa ja raivoaa. Ei mulla tulisi mieleen huutaa toiselle, jos hän näkisi minun tekevän jotakin, mikä saa toisen itkevän. Siinä tekisi kaikkensa, ettei toisen tarvitse epäillä tai surra ja murehtia turhaan. Samoin tälle naisellekin, että jos teillä ei mitään niissä viesteissä olisi ollut, niin kyllä ne olisi mulle näytetty. Hän ei osannut sanoa mitään. Raskasta tässä on se, että vaikka yritän mennä eteenpäin ja annan anteeksi, pelko ja suru ja ahdistus nousevat pintaan säännöllisesti. Tämä tapahtui elokuussa. En ole mustasukkaisista tyyppiä vaan luotan lähtökohtaisesti toiseen.

 

[petetty]

Miesystäväni on jäänyt kiinni siitä, että lähettelee viestejä työkaverinaisten kanssa iltaisin. Nyt hän väittää, ettei enää tee niin, mutta en saa rauhaa.

Ensimmäisen vahvistuksen peloilleni ja epäilevälle ololleni sain, kun näin viestin, kun käytin hänen luvallaan hänen padiaan ja etsin meille lentoja. Hänellä oli siinä sähköposti auki. Näin viestissä sen naisen nimen, josta hän usein puhuu ja josta olen joskus kysynyt, että onko teillä jotakin meneillään, kun hän puhuu naisesta usein. Viestissä luki mieheltäni: ”Haluatko, että lähetän sulle kuvan itsestäni, kun olet sanonut, että mua on aina niin kiva katsella?” Nainen vastasi: ”Ehdottomasti, annahan tulla vaan honey.” Mieheni oli laittanut kuvansa. Ja perään, että hän yritti soittaa ja laittoi viestiä whatsappiin, mutta ei saanut yhteyttä, joten päätti laittaa ihan perinteisen viestin. Nainen ei ollut enää vastannut siihen.

Menin tuosta viestistä tolaltani, mutta en voinut sanoa miehelleni, että olen katsonut hänen viestejään. Päätin, että yritän etsiä lisää todisteita.

Sitten on työkaveri, jonka kanssa hänellä on ollut suhde aiemmin, kun hän oli vielä naimisissa exänsä kanssa eli 5 vuotta sitten.. Hän oli sanonut minulle, ettei pidä enää yhteyttä tähän naiseen. Mutta hän jäi kiinni yhtenä iltana, kun jätti epähuomiossa kännykkänsä keittöön ja lähti vessaan. Näin whatsapp-viestin ruudulla. En ehtinyt lukea sitä, kun mies jo tuli metsästämään kännykkäänsä, mutta näin lähettäjän. Seisoin kännykän vieressä ja sanoin: Sinä siis pidät yhteyttä siihen naiseen yhä? Hän puolustautui voimakkaasti ja väitti, että ihan vain kuulumisia vaihtelevat, ei mitään vakavampaa.

Sanoin, että näytä ne viestit. Hän ehdottomasti kieltäytyi. Itkin ja sanoin, että näyttäminen olisi helpoin tapa rauhoittaa mut. Hän kieltäytyi ehdottomasti. Itkin ja huusin. Hän potkaisi raivosi, että olen hullu. Tästä kehkeytyi hirveä ahdistus ja riitely ja meinasimme erota. Hän kuitenkin jotenkin sai minut vakuuteltua, että mitään ei ole.

Huomaan kuitenkin, etten luota häneen enää. Että mua ahdistaa usein ja olen jotenkin herkillä. Pelkään, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hän on jäänyt suhteemme aikana kiinni valehtelusta. Se on hänessä jotenkin kuin sisäänrakennettuna lapsuudesta, sillä hän on kodista, joka on todella ankara eivätkä vanhemmat sietäneet lapsiltaan juuri mitään. Valehtelu oli tapa selvitä siinä ympäristössä. Minä taas en kestä valehtelua ja minut on kasvatettu niin, että toiselle ei valehdella tai salailla. Hän väittää, ettei valehtele enää, että on lopettanut valehtelun ja salailun.

Soitin tälle naiselle, jonka kanssa hänellä on ollut suhde. Hän oli kertonut naiselle, että heidän viesteilynsä oli huomattu. Nainen sanoo, että heillä ole suhdetta. Hän on itse parisuhteessa ja sanoo, että heidän suhteensa ajoittui aikaan, jolloin nainen oli eroamassa. Ja ettei heillä oikeasti ole muuta kuin että ovat kavereita.

Minulla on toistuvasti paha olo ja tuo asia nousee mieleeni. Mitä te tekisitte tilanteessani?

 

[petetty]

Jotenkin niin tuttua tekstiä. Minulla ja miehelläni on paha kriisi juuri nyt.
Mieheni puolelta useamman vuoden pettäminen paljastui niin. 1,5 vuotta sitten. Silloin saimme sovittua niin, että jatkoimme yhteistä elämäämme. Silloin mieheni vannoi että kaikki on yhteydenpito loppunut tähän toiseen naiseen. Samaa sanoi tämä toinen nainen kun soitin hänelle.
Noin kk sitten sattumalta sain käsiini tekstiviestit, joita tämä toinen nainen oli viestitellyt. Meillä on aikalailla samanlaiset kännykät molemmilla, lapsenlapsi sanoi, että mummi sinun kännykkään tuli viesti. Sanoin vaan, että tuo se minulle. No, viesti oli heti niin erikoinen, että oli pakko lukea se. Sitten huomasinkin että viesti hän on mieheni kännykässä.
Maailmani mureni kerrasta.
Olen saanut itseni jotenkin kasaan, mutta helppoa se ei ole ollut.
Joka päivä muistan ja joudun nostamaan itseni kuosiin.
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Yritä saada jokin oma juttu mistä pidät kiinni ja saat itsellesi vahvuutta.
Itse lähdin opiskelemaan. Ja se on ollut minulle tärkeä voimavara. Pidä itsestäsi huolta!