Mieheni ei halua lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nunnukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nunnukka

Vieras
Onko jollain ollut sama tilanne, miten olette edenneet asiassa?

Olemme kolmekymppinen pari. Suhteemme on aina (7 vuotta) perustunut ajatukselle "ei koskaan lapsia". En kyllä ole itse ollut ehdottomasti vastaan. Suhteemme on kaikin puolin kunnossa ja elämäntilanne muutenkin ok. Olen nyt puolen vuoden ajan huomannut ajattelevani enemmän ja enemmän vauvaa. Miehelleni en ole uskaltanut puhua pukahtaa. Uskon hänen pelästyvän ja hermostuvan...

Pelkään kuitenkin, että alan itse aikaa myöten kärsiä asiasta, ellei siitä puhuta. Miten ottaisin asian hellästi esille? Ongelmana on, että olen kärsinyt koko ikäni amenorreasta yms. Lääkärin mukaan lastentekoa ei kannattaisi kauaa lykätä, jos niitä haluaa.
 
Ihmisen mieli voi muuttua. Älä suotta tunne asiasta huonoa omaatuntoa, vaan ole rohkeasti rehellinen niin itsellesi kuin miehellesi. Asia on pakko ottaa miehesi kanssa puheeksi ja on sitä parempi mitä pikemmin tämän teet. Suhde voi pahimmassa tapauksessa loppua, mutta voi myös olla, että miehesi suhtautuu asiaan positiivisemmin kuin arvaat. Joka tapauksessa on selvää, ettei suhde jatku onnellisena, jos et asiasta avaudu. Jos et puhu, suhde on tuhoon tuomittu, jos puhut, on sillä edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä.

Ole rohkeasti oma itsesi, sillä nyt viimeistään on sen aika. Ymmärrän, että avautuminen on vaikeaa, varsinkin, jos olet aiemmin hieman valheellisesti antanut ymmärtää, että olet vela-päätöksestäsi täysin varma. Tästä huolimatta sinulla ei ole vaihtoehtoja. Voihan myös olla, että puhuttuanne asiasta sinä olet se, joka muuttaa mielensä.

Tsemppiä ja rohkeutta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja MariellaS:
Asia on pakko ottaa miehesi kanssa puheeksi ja on sitä parempi mitä pikemmin tämän teet.

Näin on, muuten saat miettiä asiaa maailman tappiin yksin. Vielä ehdit vaihtaa miestä, jos nykyinen on varma lapsettomuuspäätöksestään.
 
Meillä on hieman sama tilanne. Olemme kohta 10 vuotta kulkeneet yhteistä taivalta ja aina puheissa vilahtanut lause, "meille ei lapsia tule, ei olla ollenkaan sen tyylisiä ihmisiä". Ja kuinkas sitten kävikään. Viimeisen vuoden aikana muutama ystävä on saanut lapsen ja siinä samalla oma mielikin on pehmennyt ajatukselle, että mitäs jos meillekin....
Vielä mies on kovasti sitä mieltä, että kattellaan nyt, mutta kyllä ajatus häntäkin kiehtoo. Eli puhuttu ollaan asiasta ihan joka kantilta ja yllättävän järkevästikin. Niinhän se on, että kun naiselle vauvakuume iskee, ei sille vaan voi mitään. Itselläkin alkaa pian ikä nousta kynnyskysymykseksi =)
Tsemppiä miehellesi puhumiseen. Voihan se olla, että mieskin salaa olisi kääntynyt myönteisemmälle kannalle, mutta pelkää reaktiotasi.=)
 
Ihminen saa aina muuttaa mieltään. Ja muuttaakin, kun elämänkokemusta tulee lisää. Ei ole ollenkaan harvinaista, että toinen muuttaa parisuhteen aikana mieltään suuntaan jos toiseenkin; olen kuullut sellaisiakin tarinoita, että parisuhteen alussa on molemmille itsestään selvää, että lapsia tehdään - sitten kuitenkaan sille toiselle osapuolelle ei näytä mikään aika olevan sopiva lapstenekoon.... Rohkeasti vain puhumaan asiasta miehesi kanssa. Eihän sitä tiedä, mitä hän ihan oikeasti asiasta ajattelee. Tiedä vaikka yllättyisit myönteisesti.:)
 
Meillä on myös vauvakeskusteluja käyty- lähinnä minun aloitteestani. Olemme olleet pari vuotta yhdessä, minä 31 ja mieheni 35, ja mieheni ei tiedä haluaako koskaan lapsia.

En oikein tiedä, mitä asian kanssa tekisin. Sen tiedän, etten miestä halua vaihtaa, vaikka hän ei niitä lapsia koskaan haluaisikaan. Itsellä kuitenkin kaipaus tulla äidiksi. Kinkkinen tilanne.
 
Vielä en ole miehelleni avautunut, odottelen sopivan rauhallista ja mukavaa hetkeä tässä viikonloppuna...Myös minulle mies on niin rakas, etten häntä lastensaannin takia vaihtaisi. MIeheni kyllä tietää, kuinka paljon esim. kummilapsiani rakastan ja on huomioinut lähiaikoina asiaa ihan ääneenkin =)
 

Yhteistyössä