Hae Anna.fi-sivustolta

mieheni lapsi

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä amaalia, 16.09.2008.

  1. amaalia Vierailija

    Olemme vajaan vuoden vanha uusioperhe...molemmilla samanikäisiä lapsia. "ongelmaksi" on noussut mieheni tyttö 6 v joka pääasiassa joka toinen vkonloppu meillä, joskus pidempään.

    Hän on ihan kauheasti isänsä perään, isä on kaikki kaikessa jonka ymmärrään, siinä ei mitään. Mutta kun arjesta se tekee vaikean.
    Vain isä saa sanansa perille - minuun ei reagoi mitenkään. Lapsillamme tulee normaalistikin välillä erimielisyyksiä, jolloin tietysti isälle kannellaan. On kuin vauva isänsä seurassa, ei mitään oma-alotteisuutta missään asiassa ja tämä ärsyttää minua ihan suunnattomasti.

    Oli kyse lelujen siivoamisesta tai mistä vain ei tyttö tee elettäkään!! Monesti vaikka isä asiasta sanoo, ei toimintaa eikä mitkään "uhkailut" tyttöön auta. Isä taas mielestäni liian kiltti sillä että toteaa vain jos ei siivoa, auta tytärtäni ei saa sitä tai tätä tai pääse sinne tai tänne.
    Tyttö tyytyy siihen ja niinpä tyttäreni korjaa lelut yksin.

    En halua pahan äitipuolen mainetta ja yritän pysyä poissa tilanteissa, mutta tytön luonne vaan ärsyttää joka kerta enemmän ja enemmän! En tietenkään tytölle sitä näytä, ja miehen kanssa olen jutellut, mutta hän kokee asian niin että kun tyttö käy harvoin saa eri kohtelua ja hän on tytölle liian kiltti.

    Miten saada asiat muuttumaan, mitä tehdä vai onko mitään tehtävissä??
     
  2. minä vainen Vierailija

    Mieheni 7-vuotias on samanlainen ripustautuja avuton. Keskustelet miehesi kanssa että HÄN on vastuussa tyttönsä jälkiensiivoamisesta, siitä että tyttö tottelee myös sinun kehoituksiasi (olet perheessänne toinen aikuinen,jota kaikki lapset kuuntelevat, miehesi jutelkoon tyttönsä kanssa kunnes sana menee perille. Itse asiassa, jos tulee asiasta sanottavaa, tee se miehesi läsnäollessa, ellei reagoi, miehesi on huomautettava reagoimattomuudesta EI komennettava "uudestaan").

    Ennen kaikkea sinun ja miehesi pitää vetää yhtäköyttä. Muuten se on pian mies oman lapsensa ja sinä omasi kanssa toisianne "vastaan".

    En näe pahana, että kävisitte perheneuvolassa tms. keskustelemassa. Joskus ulkopuolisen kommentit on helpompi ottaa vastaan.
     
  3. vanhoillinen Vierailija

    Meilläkin on vähän tällaista "perhe-onnea". Tosin vasta reilun puolen vuotta olemme olleet "uusioperhe" ja minulla ei ole omia lapsia. Miehen pojat 11v. ja 7 v. ripustautuvat myös isäänsä jatkuvasti (ihan fyysisesti) ja jos me yritämme kävellä käsi kädessä niin pienempi tulee ihan siihen väliin roikkumaan tai repimään käsistä että saisi isänsä huomion. Ja jos isä puhuu minulle niin vähintäänkin se vanhempi poika kysyy heti että "mitä sanoit isä?" vaikkei asia hänelle olekaan ja sitten hän myös puhuu "päälle" jos me keskustelemme. Lapset ovat melkein puolet ajasta isällään eli noin 10-12 vrk/ kk joten yhteisen ajan puutteesta ei luulisi olevan kyse. Annan myös joka viikko yhden tai kaksi iltaa ja yötä heille omaa aikaa eli vietän silloin aikaa omassa asunnossani.
    Mutta tämäkin tuntuu vain yllyttävän poikia musta-valko erotteluun: he näkevät kaiken vain olevan isänsä "tavaraa" ja "kotia" eli puhuvat vain koko ajan isän kodista (ei siis meidän vaikka minäkin siellä asustan ja maksan isän rahanpuutteen vuoksi suurimman osan esim ruokalaskuista) eivätkä muutenkaan millään halua nähdä meitä kaikkia yhdessä kokonaisuutena vaan aina on he ja minä erikseen.
    Jostain syystä olen niin onneton raukka että tämä häiritsee minua.

    Pojat ovat myöskin aika materialisteja jo tuossa iässä. Kaikkea pitäisi saada ja joka paikkaan mennä mutta mikään ei kuitenkaan kelpaa ja mistään ei ikinä olla kiitollisia tai iloisia. Päin vastoin - useimmiten vanhemman pojan suusta kuuluu miten kaikki on "tylsää" tai ruoka on "pahaa" tai vähintäänkin "oudon makuista" (poikkeuksena Mäkkärin hampurilaiset tietysti). Ja sitten heidän kanssaan pitäisi koko ajan olla tekemässä jotakin, keskenään eivät oikein kauaa jaksa leikkiä, muuta kuin tietokoneella tai TVn ääressä viihtyvät.

    Olen kyllä puhunut näistä asioista moneen kertaan mieheni kanssa, ja kyllä hän kuuntelee ja yrittääkin poikia neuvoa näissä ja muissakin asioissa. Mutta mielestäni ei kuitenkaan tarpeeksi jämäkästi. Kerran pari sanoo esimerkiksi maitopurkin jättämisestä pöydälle lämpiämään (sen jälkeen kun ovat itse oma-aloitteisesti syöneet muroja) - mutta kun se taas sitten unohtuu seuraavan kerran niin hän menee itse laittamaan sen purkin sinne jääkaappiin. Ym. ym. esimerkkejä riittää.
    Uskallan kyllä itsekin jo sanoa asioista mutta en minäkään haluaisi olla aina se v-mäinen akka siinä taloudessa ja sitten myös "odotan" milloin pojat valittavat äidilleen että minä komennan heitä ja sitten sieltä varmaan tullaan lastensuojeluviranomaisten kanssa haastamaan minua oikeuteen. (mistä sen ikinä tietää mitä pojat keksivät kertoa siellä äitinsä luona, varsinkin kun hän ei muutenkaan voi hyväksyä sitä että exällä on uusi nainen)

    Olenkin tässä viime päivinä ajatellut että ei tästä mitään taida tulla, parempi varmaan erota koko miehestä ja elää yksin. Taidan olla luonteeltani niin itsekäs etten sovellu tuollaiseen perhe-elämään. Aiemmin vielä haaveilin naimisiinmenosta tämän miehen (joka on kyllä tosi ihana) kanssa, mutta eipä siitä mitään taida tulla.
     
  4. minä vainen Vierailija

    Minäkin olen lapseton ja ihan niin "röyhkeä" että odotan että myös minulle kuuluu oma tilani ja oikeus olla ja elää kodissamme mieheni kanssa silloinkin, kun tämän lapset ovat meidän luonamme. Jos ei miehesi tuota ihan itsekseen älyä, niin silloin, ikävä kyllä on sinun itsesi vastuulla saada se mies tajuamaan, ihan sillä perusteella, että aiotte yhdessä pidempäänkin elellä (?).

    Minä olen luonteeltani kiltti ja omimmillani taustalla kuin päällä päsmäröimässä, mutta olen ymmärtänyt, että jos aion saada tämän parisuhteen toimimaan (en leiki äitiä kun en sellainen ole) on ihan minun itseni vastuulla saada puolisoni ymmärtämään asioita myös minun kannaltani. Hän on vanhempi ja katselee asioita vanhemman näkökulmasta, mutta hupsista vaan, valitsi ja halusi rinnalleen lapsettoman naisen. Että kompromisseja peliin, kumminkin puolin, lapseton ei suinkaan ole aina se joka joustaa.... "Pääosassa" kuitenkin on teidän parisuhde-elämänne, siksi olette yhteen menneet. Eikö. Niin kauan kuin saamasi ilo suhteesta ylittää muut velvollisuudet, on suhde kompromissien arvoinen, ei pidempään.

    Pistäpä mies tajuamaan... ts. puhu niin kauan että ymmärtää.Jos ei halua ymmärtää, haki vain lapsilleen äitiä nro 2. Ei aikuista vierelleen.
     
  5. kenen koti Vierailija

    Alkuperäinen kirjoittaja elää yhteisessä kodissa miehensä kanssa. Eletään kodin säännöillä. Niistä vastaavat vanhemmat kodissa riippumatta siitä, ovatko he lapsille biologisia vanhempia vai ei. Lasten kehitystason mukaan, lapset osallistuvat kodin sääntöjen laadintaa ja kodin työtehtäviin.

    Toinen kirjoittaja kertoi, että hän on joskus omassa asunnossaan. Eikö se oma asunto ole hänen kotinsa. Hänkin on miehen luona vain käymässä. Toisaalta jos kysymys on yhteiselämän harjoittelusta, niin aikuinen voi olla jämäkämpi. Sano, ettet hyväksy jatkuvaa päällepuhumista. Käske pojat toiseen huoneeseen, jos teillä on jotain tärkeää. Muussa tapauksessa osallistu poikien keskusteluun.
     
  6. vanhoillinen Vierailija

    Kiitos realistisista sanoistasi "minä vainen" ! Juuri noinhan sen pitäisi mennä, eikä aina niin kuin useimmat tuntuvat asian ajattelevan ja esittävän, että se uusi ihminen siinä suhteessa on tehnyt valintansa silloin kun suhteeseen on ryhtynyt ja saa sitten elää sen mukaan. Eli alistuen ja sopeutuen kaikkeen mitä lapset ja mahdollisesti vielä lasten äitikin mukanaan tuovat ;)
    Nyt en tunne itseäni ajatuksineni enää niin röyhkeäksi.

    Ja tosiaan, niinkuin sanoit, niinkauan kuin saamani ilo suhteesta ylittää muut velvollisuudet, on se suhde tosiaankin kompromissien arvoinen.
     
  7. pallontallaaja Vierailija

    Kannattaa ehkä asettua hetkeksi lapsen asemaan. Jos aikuisille ero on vaikea niin lapselle se on monin verroin vaikeampi.

    Äidin tai isän uusi kumppani ei voi vain tulla lasten elämään ja alkaa komentelemaan, vaatimaan, että lapsi tottelee häntä vain siksi, että hän on perheen toinen aikuinen.

    On ilmiselvää, että se ei toimi niin kuin se ei näköjään toimi kirjoittajienkaan perheissä.

    Uudella kumppanilla ei ole lapsen kanssa yhteistä historiaa siksi homma ei toimi.
    Lapsen vanhempi on se jonka on otettava päävastuu lastensa kasvatuksesta, hän määrää, hän antaa arvomaailman omille lapsilleen, uusi kumppani voi vain tukea.

    Älkää siis arvostelko lasta vaan lapsen vanhempaa jos tämä ei hoida vastuutaan uusperheessä vaan sysää sen uudelle kumppanille omienkin lastensa osalta.

    Perheen aikuisten pitää sopia yhteisistä pelisäännöistä ja se ei onnistu niin miten lapsilta voi vaatia hyvää ja kunnioittavaa käytöstä jos aikuisetkaan eivät keskenään sopia asioista.

    Lapset eivät ole pieniä aikuisia , miettikää millaiseen tilanteeseen aikuiset ovat heidät saattaneet ja silti lasten pitäisi käyttäytyä ja elää kahden perheen, uusien sisarusten, uusien kumppanien keskellä kuin mitään ei olisi tapahtunut, totella mukisematta, yrittää sopeutua uusien ihmisten uusiin sääntöihin, ehkä uuteen kouluun, päiväkotiin.

    Kuka puhuu lapsen puolesta kun hän ei itse osaa.
     
  8. Kompataan tallaajaa Vierailija

    Tässä yksi mummeli, joka on katsonut sivusta kahdenkin suvun jäsenen eroa ja lapsia niiden kourissa. Sydän on itkenyt näiden kylmäkiskoisten uusien kumppanien vuoksi, jotka vaativat lapselta sellaista ymmärrystä, jota heillä itsellään ei näytä olevan pätkääkään.

    Lapsi on menettänyt vanhempansa, tullut tavallaan hylätyksi. Niin hän sen tuntee ja pelkää ihan sydän rusinana, että menettää loputkin siitä elämän tärkeimmästä ihmisestä. Lapsi takertuu ihan varmasti siihen pieneen hetkeen, kun saa olla isänsä/äitinsä lähellä. Hänen kaipuunsa on suunnaton.

    Sitten siihen menee uusiopuoliso ja komentaa käyttäytymään kunnolla sekä vaatimaan osaansa tästä ihmisestä ja vaatii lasta väistämään ja antamaan tilaa itselleen. Vaatii lasta käyttäytymään HEIDÄN kodissaan heidän säännöillään. Kuinka unohtui, että koska siellä asuu toinen hänen vanhemmistaan, on se lapsenkin koti ja hänen oikeutensa.

    EWi lapsi todellakaan ole valmis jättämään "roikkumista", ennenkuijn tuntee olonsa turvalliseksi myös tässä etävanhemman kodissa. Mitä enemmän lasta komennellaan ja vaaditaan, sitä pidemmälle sen turvallisuuden saavuttaminen menee. Ehkä sille ei ole koskaan tilaa.

    Antakaa lasten olla lapsia ja tyydyttää läheisyyden- ja turvallisuudennälkäänsä vanhempansa kanssa. Ei se ole pois uudelta puolisolta. Päin vastoin: Kun kykenette antamaan heille tilaa ja olemaan itse lämmin aikuinen, saatte puolisoltanne monin verroin kaiken takaisin. Hän osaa kyllä antaa arvon siitä ja rakastaa sekä kunnioittaa siksi teitä enemmän. Päinvastaisessa tapauksessa rakkauskin saattaa lopahtaa tai ainakin sitä on vähemmän, sen voin taata. Asiallisesti ja lämmöllä lapseen suhtautuvaa uutta puolisoa lapsikin oppii ajan kanssa ehkä jopa rakastamaan, kunnioittamaan ainakin ja kokee hänet turvalliseksi. Tuplapalkinto siitä, mitä annatte, tulee sitäkin kautta.

    Minulla nousee karvat pystyyn aina, kun näen näitä mustasukkaisten uusisten kommentteja. Ne ovat niin itsekkäitä ja itsekeskeisiä, että pahaa tekee. Moniko heistä sallisi omaa lastaan kohdeltavan niin???
     
  9. biobiovanh. Vierailija

    Kompataan tallaajaa: Veit sanat suustani.
    Kiitos kirjoituksestasi.

    Kauhulla odottaa, että se ex-mies valitsisi itselleen uudeksi puolisoksi jonkun tässäkin ketjussa esiintyneen kaltaisen "joka äidin kauhunyksän"...
     
  10. minä vainen Vierailija

    Millä tavalla huonosti tässä ollaan kohtelemassa kenenkään lasta? Taidatte itse lukea ja värittää tekstinne omien pelkojenne mukaan...

    Tässä juuri peräänkuulutetaan lapsen vanhemman vastuuta myös uuteen puolisoonsa nähden, saada asiat luistamaan. Ydinperhe kun ei olla eikä koskaan tulla olemaankaan.

    Ei siinä ole sen lapsettoman puolison elämäntehtävä ole uhrautua toisten lasten puolesta. Hän valitsi miehen ja parisuhteen ja mukana vain tuli asioita, joihin KUMMANKIN tulee sopeutua ja tehdä kompromisseja, jos yhdessä aikovat olla.

    Miksi näette vain kaksi ääripäätä, vanhemman puolison pitää rakastaa vierasta lasta kuin omaansa tai sitten ollaan heti "kauhunyksä"? Hieman realismia peliin kiitos.
     
  11. pallontallaaja Vierailija

    No juuri sitä aikuisten vastuuta tässä perätään. Täällä uudet kumppanit arvostelevat toisten lapsia, miten ne ovat sitä ja tätä, eivät tottele, ovat materialisteja, toisen lapset ärsyttävät suunnattomasti vaikka ärsytystä pitäisi aiheuttaa lasten vanhempi joka ei näe millaiseen tilanteeseen on lapsensa laittanut.

    Miksi he haukkuvat lapsia kun heidän pitäisi sopia asioista kumppaninsa kanssa joka on ne lapsensa kasvattanut , millaisia he sitten ovatkin.

    Pelisäännöt pitäisi keskustella sitäpaitsi jo ennen kuin mennään yhteen koska tiedossa on, että toisella on lapsia.

    Lasten hyvinvointi pitää tulla ykkösenä halusittepa sitä tai ette vaikka täällä joku kirjoittikin, että uusi suhde tulee ykkösenä, lapset eivät ole pyytäneet tälläistä tilannetta, he ovat joutuneet siihen aikuisten valintojen takia, aikuisten on siis laitettava omat tarpeensa syrjään tai ainakin toiselle sijalle siksi aikaa kunnes lapset ovat sopeutuneet, sen vanhemmat ovat velkaa lapsilleen.

    Juu en, en ole katkera ex , mutta osaan silti katsoa asiaa lapsen kantilta.


     
  12. amaalia Vierailija

    se jos puhuu täällä lapsen ärsyttämisestä, ei mielestäni ole muuta kuin mielipiteensä kertomista. Ja ihmisten pitää purkaa tunteitaan. On eriasia kirjoittaa ja marista täällä, kuin näyttää se lapsille.

    Tottakai lapset ovat lapsia, ja heillä on oikeus olla kiintyneitä omiin vanhempiinsa, ja aika tuo tullessaan kiintymystä ehkä myös uusioperheeseen, mutta käytöstavat pitää kaikilla olla kuitenkin! Toki se on yleensä vanhemmista johtuvaa
     
  13. Monstereita kotona Vierailija

    Toisten lapset ovat pääsääntöisesti epämiellyttäviä ja hankalia eikä niitä pysty ulkopuolinen rakastamaan tuosta vaan heti, jos koskaan.

    Helpottaa suuresti uusioperheen elämään kun isän uusi vaimo ei vaadi itseltään liikoja ja ymmärtää olevansa lapsille yhdentekevä. Aivan kuin lapset ovat hänelle. Saman katon alla voi asua jopa hyvässä yhteishengessä ja sovussa, mutta mitään ylenmääräistä tunteenpaloa ei tarvitse olla.

    En ikinä salli mieheni lasten käyttävän itsestäni nimitystä äitipuoli. Olen joko kokonainen äiti (omilleni) tai isän vaimo.
     
  14. pallontallaaja Vierailija

    Kirjoitat alkuperäisessä viestissäsi, että miehesi tyttären luonne ärsyttää sinua joka kerta enemmän ja enemmän. Ei ole siis pelkästään kyse lapsen tekemisistä vaan lapsi persoonana ärsyttää sinua.

    Älä hetkeäkään uskottele itsellesi, että lapsi ei sitä vaistoaisi. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen, että jotakuta esim. töissä ärsyttäisi luonteesi aina enemmän ja enemmän etkö muka vaistoaisi sitä.

    Vaikka sanaakaan ei sanottaisi, kehon kieli, äänensävyt, ilmeet kertovat kyllä mistä on kyse ja lapsi tulkitsee aikuisen kehon kieltä 90% ja vain 10% kuuntelee sanoja. Jos teeskentelet lapselle muuta vaikka sisimmässäsi kiehuu niin satavarmasti lapsi sen vaistoaa.

    Miehesi kohtelee tyttöä liian lepsusti todennäköisesti syyllisyydestä niin kuin eronneet hyvin usein tekevät. Silloin kun lapsen maailma järkkyy ja olosuhteet muuttuvat niin suurin virhe on poistaa lapselta rajat aikuisen syyllisyyden takia.

    Silloin niistä rajoista vasta kiinni täytyykin pitää jotta on jotain jonka lapsi pystyy ennakoimaan, rajat luovat turvaa, vaikka elämä ympärillä luhistuu niin lapsen elämässä säilyy järjestys, hampaat pestään, nukkumaan mennään ajallaan, koulu hoidetaan, huone siivotaan jne. ja vanhemman tehtävä on varmistaa, että koti on kaikille rauhaisa turvapaikka ja jos uusi kumppani kokee, että se ei hänelle ole sitä niin aikuiset ovat itse siitä vastuussa, eivät lapset.

     
  15. Kompataan tallaajaa Vierailija

    Ei tätä asiaa voisi paremmin sanoiksi muuttaa, kuin sen teet, pallontallaaja.

    Millä ihmeen hokkuspokkus-tempulla saisi omia oikeuksiaan vetoavan uusion käsittämään, että oman hyvän kohtelun ja käytöksen kautta luodaan puolison lapseen sellainen yhteys, että tämä uskaltaa luottaa ja pitää uusiosta. Ei sellainen ole mitenkään mahdollista, jos ihmisestä vaistoaa vastenmielisyyttä, arvostelua ja mustasukkaisuutta.

    Rajojen asettaminenhan ei ole sitä, että komennellaan ja arvostellaan, vaan sitä, että opastetaan, keskustellaan, sovitaan ja toimitaan sitten niin. Kuten sanoit, lapsen pitää tietää, mitä odotetaan ja missä rajat ovat, jotta voi tuntea turvallisuutta. Eri mieltäkin pitää saada olla turvallisin mielin.

    Monen monta kertaa olemme keskustelleet näistä asioista nyt jo itsekin aikuisen ja äidin, veljentyttäreni kanssa. Hän kun olisi hyväksynyt pienenä tyttösenä isänsä uuden puolison, mutta tämä oli mustasukkainen ja tyly. Lapsi tunsi aina olevansa liikaa, väärässä, osaamaton ja syrjään työnnetty. Omille lapsilleen hän on pitänyt kaikista tärkeimpänä asianaa luoda turvalliset olosuhteet, kodin, jossa ehdoitta rakastetaan. Hän sanoo, että vaikka nyt asiat ovat hyvin, hänellä on kipeä möykky aina sydämessä. Hän sanoo, ettei voi sanoin kuvata sitä isän ikävää, joka hänellä oli.
     
  16. niinhän se menee Vierailija

    Monstereita kotona on malliesimerkki naisesta, jonka ei olisi pitänyt mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä avioliitosta. Miksi te olette niin kateellisia viattomille lapsille?
     
  17. Montereita kotona Vierailija

    Olet täydellisen oikeassa, ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin tämän miehen kanssa. Miehen, joka ei osaa kasvattaa lapsiaan.
    Kateus ei ole oikea tunne kuvaamaan tilannetta. Ihmisistä voi olla pitämättä ilman kateuttakin. Tavat, käytös, asenteet, arvot voivat poiketa odotuksista ja totutusta ja aiheuttaa vieraudentunnetta.

    Mutta, kuten sanoin, olen miehen lapsille yhdentekevä, läpinäkyvä, kuten hekin minulle. Ei tunneta tuskaa puolin eikä toisin. Ei kaikista työkavereistakaan tarvitse niin kovin tykätä, mutta toimeen voi tulla ja saada hommat luistamaan. Ja yhtä pitkän ajan päivässä kuin mitä kotonakin aikaa vietetään.

    Ketään ei voi pakottaa pitämään kenestäkään, miksi äitipuolen kuitenkin pitäisi?
     
  18. Kompataan tallaajaa Vierailija

    Ihan turhaan sinä sitten olet koko liitossa, kaikille on parempi, että poistut.

    Noin yksiviivaisella asenteella ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua parisuhteessa, jos toisella on ennentään lapsia. Jään miettimään, millaisessa ihmissuhteessa ylipäätään..?
     
  19. Jollet sitä itse tajua, niin ole tajuamatta. Ja muuta siinä miettiessäsi pois niiden lasten luota.
     
  20. minä vainen Vierailija

    Vanhemman puolison ei tarvitse vieraita lapsia rakastaa, riittää että osaa olla aikuinen ja asiallinen näitä kohtaan. Ei vaadita enempää tunteenpaloa, lapsilla on jo isä ja äiti.

    Hurskastelijoiden taivastelut kannattaa jättää omaan arvoonsa.
     
  21. Monstereita kotona Vierailija

    Selitä minulle se asia äläkä vain heitä ylimielisiä mielipiteitäsi. Tuon osaa jokainen.
    Miten voi pakottaa itsensä rakastamaan jotakin? Jos se olisi mahdollista, ei olisi avioeroja eikä ristiriitoja. Hurskastelua ja tekopyhyyttä. Täydellisyyttä vaaditaan vain äitipuolilta, biovanhemmat saavat olla mitä ovat.
     
  22. yksinkertaista asioita katkeruuksissasi noin perusteellisesti, kotimonsteri. Opiskele mieluummin itseäsi ja sen kehittämistä ihmisenä. Tulet elämässäsi hyötymään siitä, olitpa sitten kotimonsterina tai yksin.

    Ei voi pakottaa rakastamaan, mutta voi laajentaa ymmärrystään ja tehdä tilaa sisimpäänsä ottamaan vastaan hyviä asioita, kuten nyt esimerkiksi elämäntilanteeseensa syyttömän lapsen kannalta näkökulmaa. Ymmärtämään sekin, miksi hän on peloissaan ja tuntee hätää menetyksistä.

    Olet kovin suppeakatseinen, katkeroitunut ja sokeutunut tällä hetkellä. Toivotaan joukolla hartaasti itsesikin tähden , että pystyt avartumaan.

     
  23. Ei ole kyse rakastamisesta vaan pitämisestä - niillä on valtava ero.

    Miksikö pitäisi tykätä? Siksi, että kyse ei ole vain aikuisten parisuhteesta, jos lapsia kerta on olemassa. Jollei kykene edes pitämään uuden kumppaninsa lapsista, niin kovin kapealla pohjalla uusi suhde väistämättä on. Ja vakuutti se uusi puolisko, jolla niitä lapsia on, kuinka kovasti tahansa, että pääasia on te kaksi, niin niin ei ole. Omat lapset ovat todella tärkeitä, ja jollei uusi kumppani edes pidä heistä, se kalvaa tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin.

    Eli siksi äitipuolen pitäisi pitää uuden kumppaninsa lapsista, että Aina Ei Ole Kyse Vain Sinusta!

    Tätä minäkin itselleni tasaisin välein hoen...
     
  24. Onneksi on ainunkin kaltaisia "uusiksia", jotka ovat oivaltaneet ydinasian. Onnea elämäänne!
     
  25. Monstereita kotona Vierailija

    Näen tosiasiat ja lapset sellaisina kuin ovat, kuten myös itseni tässä kuviossa.
    Lapset (tai nuoret) käyttäytyvät siten, että en ikinä sallisi omieni niin tekevän.
    Mutta näiden kanssa onkin aina menty siitä, missä aita on matalin.

    En voi puuttua heidän kasvatukseensa, minulla ei ole oikeutta, paikkani siinä on näytetty.
    Mm. kuraisilla kengillä sisääntulosta ei ole syytä sanoa, kuten ei haistattelusta, ruuan yökkäilystä, toisen lyömisestä yms. jotain mainitakseni.
    Tosin en enää siivoa heidän jälkiäkään ja ruuanlaitossakin laistan niin paljon kuin mahdollista.

    Tottakai näen nämä nuoret rajoitta kasvaneina ja eksyneinä ja huomion kipeinä, mutta minkäs teen? Ainoa keinoni on pysyä etäällä. Jostain kumman syystä olen niin itsekäs tai mieleltäni sairas, että en pysty yksisuuntaiseen kontaktiin ja olemaan aina kiltti ja ihana, jos saan vain lokaa päälleni. On kai lapsiltakin oikeus odottaa jotakin?

    Tämä hirmuteko Pohjanmaalla laukaisi taas pelkoni yhden lapsen kohdalla. Jotain samantapaista voisin kuvitella tapahtuvaksi hänen tekemänäänkin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti