Mieheni otti ja lihoi, minua vähän ketuttaa

[pailakka]

Jep jep, olen sitten tosi pinnallinen, mutta kyllä minua häiritsee mieheni lihominen.
Parisuhteen alussa hän oli oikein komea, harteikas ja lihaksikas. Nykyään mahakas ja jopa rintava. Hartiat ovat luojan kiitos edelleenkin leveät.

Suurin syy muodon muutokseen on fyysisen työn vaihtuminen toimistotyöhön. No joo, sellaistahan se on, että jos ei lihaksia käytä, niin ne muuttuvat sitten vatsaksi.

Pyrin pitämään omasta terveydestäni ja ulkonäöstäni huolta. Lapsia tehdessä kyllä lihoin, mutta olen ne kilot pudottanut poiskin. Tuntuu vain niin tylsältä, kun mies ei edes yritä pitää itsestään huolta. Ei edes siksi, että silloin, hänen ollessa pulleimmillaan, pelkäsin hänen saavan sydänkohtauksen. Paska homma.

 

["jenni"]

Myötä ja vastoinkäymisissä??

 

[kyllä]

olkoon miissää mäessä hyvänsä mutta kyllä muakin inhottaa kun mies lihoo ja syö eikä tee hyvinvointinsa eteen mitään. ikääkin alkaa olla jo että riskitkin kasvavat. ylipainoa n 20kg

 

[ääää]

I feel your pain.

Aina sanotaan, että pinnallista paskaa, mutta kyllä se oikeesti alkaa ottaa nuppiin jos toinen ei mitään itestään välitä ja huolta pidä. Se toisen lihominen ja välinpitämättömyys vaivaa vielä enemmän jos itse välittää ja huolehtii itsestään. Sitten kun ei edes saa sanoa toiselle, että se häiritsee kun se on niin julmaa ja missään nimessä ei ole suotavaa. Miksi saa nalkuttaa siitä jos toinen ei siivoa tarpeeksi, mutta ei siitä kun toinen antaa itsensä rupsahtaa, vaikka se olisi estettävissä.

 

[pailakka]

Ja mikä siinäkin on, että siitä painosta ei saisi sanoa. Ylipäätään kellekään koskaan. Vieraalle ihmiselle kyllä huomautellaan tupakanpoltosta ja vaikka ja mistä, mutta yritäppä vihjailla nätisti painosta läheiselle ihmiselle. No joo, ei tuo mies siitä mitään myrskyä nostattaisi, mutta kun sitä ei vain kiinnosta. On paljon parempaakin tekemistä, kuin hikoilla turhanpäiten.


Niin, en kyllä lopeta itse turhanpäiten hikoilemista ja liikuntaa ja liho takaisin se 20 kiloa.

 

[ihme mies]

jätä se sika

vakavasti puhuen, kannattaa joskus kokeilla keskustelua

 

[Salla07]

mies otti ja lihoi kun minä olin kolmesti raskaana nyt melkein kuuden vuoden jälkeen on havahtunut, ja osti jotain pillereitä joilla voisi päästä alkuun ruokavalion muutoksen kanssa yhdessä.
tekee noin 12h päiviä syksyyn saakka, talvella hiljenee työtahti niin on aikaa kuntoilulle.

 

[No kyllä]

Jep, täällä kans miehelle on tullut se 15kg painoo seurustelun (11v) aikana ja kyllä mä ainakin oon maininnut, et vois vähän yrittää tehdä sille jotain, itse olen tässä neljä lasta pyöräyttänyt ja painoindeksi on alle 20, joten on tässä muutkin töitä tehnyt siihen et pysyy kunnossa. Ja tosiaan, minua enemmän kun ulkonäöllliset asiat, niin häiritsee ne terveysvaikutukset, ylipaino ja tupakointi yhdistettynä sukurasitukseen on tosi paha juttu.

 

[Saraella]

Sama ongelma kuin aloittajalla. Eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa, että asia häiritsee. Onhan suhteessa kuitenkin tosi tärkeää että toista haluaa. Halua siinä sitten, kun toisen ulkomuoto on ihan eri, kuin mihin rakastuit.

 

[erinys]

kappas, näin päin asia yököttää, miehen olisi syytä laihtua jne jargonia, mutta annas jos mies kirjottaisi tänne, että vaimo lihonut ja ällöttää... mitäs tytöt sitten sanoisitte? okei, reipas yleistys, mutta kuitenkin... opcorn:

 

[-.-]

Noniin, ilmottautukaa siihen uuteen tositeeveeohjelmaan, "rakas, sinusta on tullut pullukka"

Meillä miehen paino on vaihdellu jonkun verran, eikä mua ole yhtään häirinnyt. En oikeestaan edes huomannut, vaikka lihoi mun ekan raskauden aikana melkein samaa tahtia kun mä Mulle tuli ~20kg, sille 15kg
Oma rakas mies se silti on ollut, joskus enemmän ja joskus vähemmän mistä ottaa kiinni.

 

[pailakka]

No onhan hän edelleenkin rakas ja ainut ihminen, kenen kanssa haluan jakaa elämäni. Tämä nyt vain on sellainen piirre hänessä, mihin haluan muutosta.

 

[Millenia]

En viitsisi valittaa ylipainosta. Siitä taas kyllä, jos toisesta on tullut apaattinen, masentuneen oloinen tai murjottava. Ja ei, mielestäni ei kuulu sanoa, että "en enää halua sinua koska olet lihonut". Kannattaa mieluummin keskustella toisen elämäntilanteesta ihan ilman mitään minäminä-asennetta. Ole kiinnostunut ja kuuntele.

Jos toinen on vähän lihonut, mutta on reipas ja positiivinen, niin en ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa latistamaan häntä. Joillekin tietysti se timmi kroppa on tärkeämpi asia, mutta sitä sitten voikin miettiä onko sitä sitten sopiva kumppani sellaiselle, joka ei itse juurikaan välitä (ja tietysti toisin päin). Jostain ihmeen syystä aika monet ihmiset kuvittelee, että se kaksikymppisenä tavattu ihminen pysyy ikuisesti samanlaisena...

 

[Data]

Minä saatan tällä menolla lihoa, ennen olen sentäs joutunut itse hakemaan suklaat ilan että niitä tuodaan luokseni

 

[stressatut]

Minunkin miehelläni on paljon ylipainoa. Mutta minullekin alkoi stressaavan työn aloittaessani kerääntyä kiloja, joten olen tavallaan iloinen ettei miehellä ole mahdollisuutta valittaa minun kiloistani. Mutta kyllä inhoan läskiä yli kaiken. Silti joutuu ainakin toistaiseksi elämään sen asian kanssa, että olen vähän pulleampi ja mies vielä paljon pulleampi

 

[astrolabe]

Minä saatan tällä menolla lihoa, ennen olen sentäs joutunut itse hakemaan suklaat ilan että niitä tuodaan luokseni

Sie et tarvii ku makutapettia sängynpuolikkaalles ja siitä ei tartte lähteä mihinkään sit enää. Käsiraudoilla siut sänkyyn kii.

 

["naps"]

Me ollaan lihottu molemmat. Ei nyt mitään järkyttäviä määriä, mutta kummallakin on sellainen vararengas vyötäröllä...

Suhteen alkuaikoina mies jaksoi aina meuhkata siitä, miten lihavuus on kamala turn-off. Siksi olenkin vähän ihmetellyt, miten suopeasti hän sitten kuitenkin on suhtautunut tähän minun pullahtamiseeni. Tuntuu jopa, että olisi parempi että hän olisi vähän herätellyt huomaamaan missä mennään... Kun toinen suhtautuu hyväksyvästi, on niin helppoa vain antaa asioiden olla.

Ehkä kyse on siitä, että niin kauan kuin hän ei huomauttele minulle, hänen ei tarvitse tehdä omalle painolleenkaan mitään.