A
A_N_N_A_85
Vieras
Mun miehen mielipiteet ja tapa keskustella on alkanut nyppiä mua oikein olan takaa. Nykyään hän edustaa suorastaan keskustelupalstojen trollikokoelmaa. Eli kaikki mielipiteet on ennalta-arvattavia ja tätä samaa suvaitsematonta litaniaa: kulttuurinrikastus, ullatys, pakkoruotsi pois, sudet on uhka, kaikki on uhka, ryssät, mutakuonot, ilmastonmuutoksen vastustus jne...
Itse en todellakaan ole suvakki. Olen jopa äänestänyt persuja joskus, tosin en kyllä enää kun todelliset karvat paljastunut. Olen itse hieman juntti maalainen, joka suhtautuu kaikkea muuta kuin avoimesti kaikkeen uuteen. Mutta rajansa kaikella. Ei vittu tätä maailmaa voi katsoa vaan jostain ahtaasta laatikosta ja tuomita melkein kaikki mitä tapahtuu. Kaikki on negatiivista, kaikki uusi on paskaa (paitsi auton tekniset ominaisuudet).
Mieheni ei edes aina ollut tämmöinen. Mutta tuntuu siltä, että tämä somessa ja muualla valuva paska ja se, että kaiken maailman algoritmit pistää sut lukemaan omaa näkemystä tukevaa potaskaa, on saanut homman naksahtamaan hänen päässään. Olis melkein helppo uskoa, että hän kirjoittelisi tällekkin palstalle noita aivottomia äärikonservativistisia nega-avauksia (Trump, kulttuurinrikastus, pakkoruotsi jne. kenties jopa naisviha), tosin tuskin tietää ees tästä palstasta.
Lapset on 9v ja 7v, todella fiksuja ja avoimia mieleltään, mutta musta tuntuu että tää miehen mustavalkoinen, kyyninen ja masentava maailmankuva leviää jopa heihin. Toivottavasti ei... Onkohan tässä mitään tehtävissä?
Juu ja oon yrittänyt keskustella, mutta aina se menee samaan vänkäämiseen. Kavereita mun miehellä ei pahemmin ole, kenties parin vanhan kaverin kanssa jauhaa netissä. Suht. samanmielisiä lienevät, joskaan ei yhtä pahoja
Itse en todellakaan ole suvakki. Olen jopa äänestänyt persuja joskus, tosin en kyllä enää kun todelliset karvat paljastunut. Olen itse hieman juntti maalainen, joka suhtautuu kaikkea muuta kuin avoimesti kaikkeen uuteen. Mutta rajansa kaikella. Ei vittu tätä maailmaa voi katsoa vaan jostain ahtaasta laatikosta ja tuomita melkein kaikki mitä tapahtuu. Kaikki on negatiivista, kaikki uusi on paskaa (paitsi auton tekniset ominaisuudet).
Mieheni ei edes aina ollut tämmöinen. Mutta tuntuu siltä, että tämä somessa ja muualla valuva paska ja se, että kaiken maailman algoritmit pistää sut lukemaan omaa näkemystä tukevaa potaskaa, on saanut homman naksahtamaan hänen päässään. Olis melkein helppo uskoa, että hän kirjoittelisi tällekkin palstalle noita aivottomia äärikonservativistisia nega-avauksia (Trump, kulttuurinrikastus, pakkoruotsi jne. kenties jopa naisviha), tosin tuskin tietää ees tästä palstasta.
Lapset on 9v ja 7v, todella fiksuja ja avoimia mieleltään, mutta musta tuntuu että tää miehen mustavalkoinen, kyyninen ja masentava maailmankuva leviää jopa heihin. Toivottavasti ei... Onkohan tässä mitään tehtävissä?
Juu ja oon yrittänyt keskustella, mutta aina se menee samaan vänkäämiseen. Kavereita mun miehellä ei pahemmin ole, kenties parin vanhan kaverin kanssa jauhaa netissä. Suht. samanmielisiä lienevät, joskaan ei yhtä pahoja