mielenterveysongelmaisista vielä

[tossuliini]

Niin tunnen täälläkin monta ihmistä jolla on joku mielenterveysongelma mutta ei ne sen kummempia ole kuin itsekään, jokainenhan meistä tietämättään voi olla mielenterveydeltään sairas kuka enemmän, kuka vähemmän, toisilla se puhkeaa sairaudeksi ja toisilla taas pysyy piilevänä. Itsekin olen kärsinyt ajoittaisista masennuksista mutta olen onneksi niistä päässyt ilman lääkkeitä eroon kun en mielelläni niitä ota jos ei aivan välttämätön pakko ole, paitsi mielialalääkkeitä olen joskus syönyt monia vuosia sitten mutta nyt ei tarvitse niitä onneksi ottaa. Tää on pieni paikkakunta jossa asun niin ei täällä voi kertoa kenellekään sairauksistaan ilman että leimautuu kun täällä on se sairaalakin jonne helposti työnnetään jos ei pysty elämään normaalina ihmisenä toisten ns. "normaalien" joukossa. Olin aikoinani kyseisessä sairaalassa töissä lähettinä ja sitä tuli nähtyä yhtä sun toista ja kieltämättä aluksi kyllä pelkäsin mennä varsinkin suljetuille osastoille viemään postia mutta onneksi mua kuitenkin valistettiin siitäkin ettei kannata näyttää pelkoaan ja kyllä se pelko siitä hälveni sinä aikana kun töissä olin. Ja monia asiakkaita on siirretty sairaalasta avohoitoon säästösyistä jota en välttämättä ymmärrä, kaikki ei kuitenkaan tule toimeen avohuollossa joten kyllä näiden ihmisten paikka olisi sairaalassa, ei avossa.
Kukaan ei koskaan tiedä itse milloin voi sairastua vakavasti vaikkapa juuri näihin mielenterveyden sairauksiin, en tiedä oliko oikea sanonta kun en ole hoitoalan ihmisiä mutta tarkoitan juuri sitä. Itse olen yrittänyt olla aina sopeutuvainen ja suhtautua ihmisiin sillä tavalla kuin heihin suhtaudutaan tai pitäisi suhtautua ja opettanut lapseni myös että ketään ei saa haukkua, tuijottaa, pilkata yms koska itsekin voi sairastua. Ja pärjäänkin suhtkoht hyvin ihmisten kanssa, myös ns. terveiden.

 

[isoäiti mölykylästä]

niinhän ne on kuten muutkin ihmiset. mutta he saattavat olla myös arvaamattomia. ja koska tunnen kyseisiä ihmisiä aika paljon, niin kyllä muakin pelottais jos meille joku ja vielä jos olis suht tuntematon noin vain tunkeutuisi. kun ei kenenkään kotiin saa tunkeutua ns. normaalikaan ihminen, kyllä sekin pelottaisi. ja kuka tahansa voi sairastua tällai. se on sairaus muiden joukossa. mielestäni tossa hernetätin tapauksessa ei ollut kyse siitä suhtautumisesta kyseiseen ihmiseen ei hän pilkannu tai ivannut. oli ollut vain peloissaan.

 

[tossuliini]

en ole sitä väittänytkään että olisi pilkannut, luin vasta äsken hänen aloituksensa täältä palstalta, kyllä olisin itsekin säikähtänyt, tuli eilisestä mieleen kun mies oli jättänyt oven lukitsematta vahingossa eli oli pois takalukosta, kun menin kattomaan että onko ovi jo lukossa kun tarkistan sen joka ilta ennen nukkumaanmenoa niin nyt ovi aukesikin yhtäkkiä, ei muuta kuin äkkiä nipukka ylös ja sain oven takalukkoon, en pystyisi itekään nukkumaan jos tietäisin että ulko-ovi olisi lukossa, samaa mieltä mä olen sun kanssas että ovat arvaamattomia mutta kirjotin vaan yleisen näkemyksen tuosta asiasta miten yleensä suhtaudutaan mielenterveysongelmaisiin, ei ollut kyse hernetädin suhtautumisesta vaan yleisellä tasolla