Kuulostaa oivalta systeemiltä. Varmaan on kyse kuitenkin siitä, että kolme kertaa saman kuukauden aikana? En usko, että on kolme kertaa yhden vuoden aikana?
Läksyjen tekemättömyys on todella harmillinen juttu. Itselläni on oppilaita 24, ja joukossa 6-7 kroonista unohtelijaa. Läksyt tekemättä useita kertoja viikossa. Oppitunnin alusta kuluu aika pitkä aika siihen, kun kuunnellaan selityksiä, odotetaan löytyykö ne vihot ja työkirjat sieltä repun pohjalta vai ei (moni krooninen läksynunohtelija omaa aikamoisen taidon kikkailla: ensin teroitetaan kynä, sitten etsitään kirjaa repusta-ei löydy. Seuraavaksi taas pulpetista, sitten taas repusta. Ehkä läksykirjaa ei löydy tai ehkä se sittenkin löytyy ja koko ajan toivotaan, että läksyjentarkastus olisi jo ohi eikä jäisi kiinni)
Seuraavaksi kuluu aikaa siihen, että merkitsen ylös kenellä läksy tekemättä. (ja välitunnista kuluu aikaa siihen, kun kirjataan unohduksia wilmaan)
Ja ne, jotka ovat läksyn tehneet odottavat koko tämän ajan, että päästäisiin asiassa eteen päin......
Sitten itse läksyn tarkastuksessa mukana pystyvät seuraamaan tietenkin vain ne, jotka ovat läksyn tehneet. Unohtelijat sitten vain hengaavat mukana, pahimmat tapaukset alkavat tehdä omiaan tai häiriköivät. Heiltä menee aika olennainen osa oppimisesta sivu suun. Jos ajatellaan, että matematiikan läksyyn olisi kulunut aikaa 15 minuuttia, ja läksyn tarkastamiseen yhteisesti taululla kuluu aikaa noin 7 minuuttia, tämä on siis 22 minuuttia vähemmän harjoittelemista kuin heiltä, jotka ovat läksyn tehneet.
No, kun sitten samalta henkilöltä on läksyjä tekemättä vaikka matmatiikasta seitsemän kertaa kuukaudessa alkaa oppiminen jo kärsiä. Matematiikassa koko ajan mennään eteen päin ja uusi opittu asia rakentuu vanhan pohjalle. Kun oppilas ei pysy kärryillä, menee motivaatio lopullisesti koko hommaan. Kun motivaatio katoaa kokonaan oppitunnilla keskitytään kaikkeen muuhun kuin opiskeluun, kirjan sivuille piirtelyyn, viestien lähettelemiseen, kuminpalojen heittelyyn, vieruskaverin härnäämiseen tai ylipäänsä asenne on negatiivinen ja oppilas ikään kuin puolustuskannalla "onko pakko, ääääh tylsää" Versus taas ne, jotka osaavat, ovat motivoituneita ja innokkaita.... Läksyt ovat siis tärkeitä!
Omassa luokassani on siis 24 oppilasta. Seitsemän kroonista unohtelijaa (läksy tekemättä n. 12 kertaa kuukaudessa)
Viisi ylitunnollista, joilla läksy ei ole KOSKAAN tekemättä, seitsemän "normaalia" eli läksy tekemättä 1-2 kertaa vuodessa, ja loput sellaisia läksy aika usein tekemättä (eli n. 1-2 kertaa kuukaudessa. ) Keskimääräisesti oppitunnilla viidellä oppilaalla joko läksy tekemättä tai kirja kotona.
Läksy sanotaan annettaessa kahteen kertaan, merkitään AINA taululle, ja kotiin lähtiessä vielä kerrataan mistä tuli läksyä JA kehoitetaan katsomaan ettei kirja ole jäänyt pulpettiin.
