O
odottaja ihmeissään
Vieras
Meillä on kaksi pientä lasta ja olen toivotusti raskaana rv 14. Mulla on takana vaikea lapsuus ja nuoruus, huostaanotto ym. Olin pari vuotta sijaisperheessä jonka vanhemmat erosivat, olivat aika riitaisia sitä ennen. Sieltä jouduin perhekotiin ja lopulta omilleni. Suhteet omaan sukuuni ovat katkenneet täysin (tietoinen päätös), siellä väkivaltaa ja päihderiippuvuutta. Olen käynyt läpi noin 10 vuotta sitten keskivaikean masennuksen, paniikkihäiriön ja post-traumaattisen stressihäiriön, kaikki nämä hoidettiin "avohoidossa", ilman lääkkeitä. Kävin puhumassa säännöllisesti lasten ja nuorten psykapolilla, solmuja avautui ja sain koulut loppuun. Olen ollut kotiäitinä, ydinperhe, asiat kunnossa, mielestäni kunniallinen perheenäiti ja vaimo jos näin voi sanoa.
Kolmannen raskauden myötä on alkanut palautua mieleen asioita lapsuudesta, itkettää ja olisi tarve niistä puhua ulkopuoliselle. Pyysin neuvolasta keskusteluapua. Terveydenhoitaja kysyi ensimmäiseksi, oliko raskaus todellakin suunniteltu, vaikka nämä asiat on selvitetty jo ekalla käynnillä. Myöntävän vastauksen jälkeen kysyi jaksanko hoitaa lapseni, no totta kai. Th sanoi että vaikutan masentuneelta, mitä mieltä olisin mielialalääkkeistä, ne ovat kuulemma turvallisia raskaudenkin aikana. Hän varasi mulle ajan neuvolalääkäriltä jotta saan reseptin mielialalääkkeisiin ja mielialani paranisi, itkuisuus jäisi pois jne.
Minusta tämä tuntuu oudolta "hoitopolulta"... Lyödään käteen psyykenlääkkeet samantien. Olen kuitenkin raskaana enkä koskaan käyttänyt lääkkeitä, ja selvinnyt paljon pahemmastakin keskustelun voimin. En tiedä mitä tekisin, luotanko nyt lääkäriin ja terkkariin ja rupean syömään lääkkeitä? Ajatus tuntuu jotenkin pahalta, entä jos se vaikuttaa vauvaan. Terkkarin mukaan lääkitystä kevennetään ja puretaan synnytykseen mennessä, että ihan huoletta voin käyttää niitä ja monet muutkin käyttää. Mutta saako lääkkeillä tosiaan tapettua muistot ja tarpeen puhua? Sitä epäilen. Uskaltaisitteko te aloittaa mielialalääkkeet tai oletteko käyttäneet raskauden aikana?
Kolmannen raskauden myötä on alkanut palautua mieleen asioita lapsuudesta, itkettää ja olisi tarve niistä puhua ulkopuoliselle. Pyysin neuvolasta keskusteluapua. Terveydenhoitaja kysyi ensimmäiseksi, oliko raskaus todellakin suunniteltu, vaikka nämä asiat on selvitetty jo ekalla käynnillä. Myöntävän vastauksen jälkeen kysyi jaksanko hoitaa lapseni, no totta kai. Th sanoi että vaikutan masentuneelta, mitä mieltä olisin mielialalääkkeistä, ne ovat kuulemma turvallisia raskaudenkin aikana. Hän varasi mulle ajan neuvolalääkäriltä jotta saan reseptin mielialalääkkeisiin ja mielialani paranisi, itkuisuus jäisi pois jne.
Minusta tämä tuntuu oudolta "hoitopolulta"... Lyödään käteen psyykenlääkkeet samantien. Olen kuitenkin raskaana enkä koskaan käyttänyt lääkkeitä, ja selvinnyt paljon pahemmastakin keskustelun voimin. En tiedä mitä tekisin, luotanko nyt lääkäriin ja terkkariin ja rupean syömään lääkkeitä? Ajatus tuntuu jotenkin pahalta, entä jos se vaikuttaa vauvaan. Terkkarin mukaan lääkitystä kevennetään ja puretaan synnytykseen mennessä, että ihan huoletta voin käyttää niitä ja monet muutkin käyttää. Mutta saako lääkkeillä tosiaan tapettua muistot ja tarpeen puhua? Sitä epäilen. Uskaltaisitteko te aloittaa mielialalääkkeet tai oletteko käyttäneet raskauden aikana?
Aion neuvotella lääkärin kanssa lääkkeistä ja olisiko kuitenkin mahdollisuus päästä johonkin juttelemaan. Th:n mukaan jonot ovat kauheat ja tapana on kokeilla mielialalääkkeitä, ymmärsin että lääkärikin kirjoittaa ne ihan automaattisesti. Jotenkin "pelottavaa".
