Mielialalääkkeet

[+ parisuhde]

Löysin pölyjä pyyhkiessäni avomieheni kirjojen välistä puoliksi syödyn mielialalääkepaketin. Tuntuu tosi pahalta ettei hän ole uskaltanut/halunnut kertoa syövänsä mielialalääkkeitä. Nyt sitten mietin että pitäisikö minun kysyä asiasta vai olla niin kuin en tietäisikään. Hän juuri äsken kysyi että miksi olen niin ajatuksissani. Asia painaa mieltäni kovasti ja on vaikea näytellä iloista ja normaalia.

Toisaalta pitäisi kunnioittaa toisen tilaa, toisaalta mielestäni tällaiset asiat pitäisi voida jakaa kumppanin kanssa. Väistämättä tulee mieleen, että mikä itsessäni on vikana kun minuun ei sen vertaa luoteta. Mieheni tuntien hän on todennäköisesti ajatellut myös minun tunteitani - ei ole halunnut lastittaa minua asialla. Silti olen loukkaantunut.

 

[Same]

Itse olen joskus muutama vuosi sitten syönut noin vuoden mieleialalääkkeitä. En ole kertonut siitä kumppanilleni enkä kertoisi, jos alkaisin syödä uudelleen. Tämä koska kumppanini on kyllä tavallaan fiksu mutta kännissä alkaa vyöryttää päälleni kaikkia uskoutumiani asioita, joten varmasti saisin päälleni kaikki kertomani asiat. Kumppanisi ei ehkä vielä luota sinuun. Yksi neuvo, jos kumppanisi kertoo sinulle, älä sitten riidan hetkellä vedä asiaa esiin - minun kumppanini vetää kaikki asiat.

 

[ap]

Uskon että juuri näin on, hän ei luota minuun riittävästi. Se tuntuu vähän kuin lyönniltä vasten kasvoja. Mutta nyt täytyisi siis vaan alkaa rakentaa tuota luottamusta. Eiköhän se ajan kanssa tule, koska todella välitän miehestäni enkä ketään ole näin paljon kunnioittanut. Yhdessä ollaan oltu reilu vuosi. Mutta ei helpota sitä tietoa, että syö lääkkeitä jotka vaikuttavat mm. seksuaaliseen halukkuuteen. Olisin arvostanut sitä että olisi avoimesti kertonut. Ei tulisi mieleenkään lyödä tällä asialla riidan tullen, päinvastoin, nyt kun tiedän on helpompi varoa sanojaan kun riidellään.

 

[Same]

Olen muuten siis nainen. Mietin tuossa juuri, että kertoisinko uudella kumppanilleni, jos nyt söisin lääkkeitä ja löytäisin kumppanin - en kertoisi. Oma masennukseni oli ja on aina ollut kuitenkin niin lievää, että lääkkeiden käytöstä ei ole tarvinnut kertoa kenellekään. Minulla on ollut myös toinen psyyken vaiva nuorena enkä siitäkään ole kumppanilleni kertonut. Totta puhuen kerroin siitä aikaisemmalle kumppanilleni, jonka jotenkin vaistosin ymmärtävän asian ja hän ymmärsikin-

Mutta pääasiani on, että vaikka aikaisemmalle kumppanilleni pystyinkin kertomaa nenemmän vaikeuksistani, hän oli muissa suhteissa paljon huonompi kumppani kuin tämä nykyinen, jolle en vaikeuksistani pysty selittämään.

Siis, vaikka rakkaasi ei kerrokaan sinulle anridepressanttien käytöstäsi, voit olla hänelle rakkain ja ihanin seurustelukumppni!

 

[HELVETTIIN]

Mulla oli pari tuttua, jotka söi mielialalääkkeitä. Toinen söi niitä siksi, että sen jälkeen oli kuulemma kivaa ja se sai niitä laittomasti. Toinen söi lääkärin määräyksestä.

Laittomasti popsivasta jätkästä tuli höröttelevä nuija, jolla ei ollut mitään tolkkua yhtään missään.

Laillisesti syövä juoksi ympyrää pitkin kämppää silloin, kun ne loppuivat, ja milloin se oli niitä syönyt, istui ja virnuili typerästi eikä painanut maailma eikä murhe.

Laittomasti syönyt päätyi linnaan ja johonkin hoitoon, vaikka olisi sietänyt päätyä monttuun.

Se toinen totesi yhtenä päivänä, että nyt riittää, lopetti ja muutaman kuukauden päästä se oli sama kunnon oma itsensä niin kuin ennen kaikkia ongelmia. Ei ole sen jälkeen syönyt enkä ole kuullut, että olisikaan, ja nyt sillä on muutama penska ja kaikki hyvin.

Ne on helvetin huono ratkaisu. Se on ihan sama, paljonko pinoaa laastaria haavan päälle, se ei parane ennen kuin se on fyysisesti mahdollista.

Vitutus hälvenee rauhoittumalla. Toisilla siihen menee enemmän ja toisilla vähemmän aikaa. Ja menee miten kauan tahansa, sen pitää tapahtua, tai ei synny halua korjata asioita eikä pohtia, mikä niissä on päin persettä.

Itse teen jotain radikaalia, kun vituttaa yli mittarin. Jotain, mikä pistää fyysisesti puhki tms. Jo tulee euforiat ja mielihyvät. Ja kun tuntuu siltä, että nyt on mukava olla tässä, silloin se ajatus tarttuu rauhallisesti siihen ongelmaan ja sen ongelman näkee ja sen voi purkaa sellaisiin osiin, että siihen voi tarttua.

Kaikilla on oma tapansa, mutta kemia ei ratkaise, vaan ohittaa tai huijaa, koska se ei ole luonnollista.

 

[mietipä tätä]

Mitä jos sillä vaan nolottaa kertoa?
Joskus se on aika yksinkertaista ilman suurempia syvällisyyksiä.

 

[Mimo]

Sinulle Mömmöt Helvettiin;
Etpä ole tainnut juuri perehtyä mielialalääkkeiden tarkoitukseen. Mielialalääkkeet vaikuttavat aivojen kemialliseen tasapainoon, eli fysiologiaan. Joskus, esim. trauman jälkeen saattaa käydä niin, ettei aivojen välittäjäkeskukset toimi niinkuin pitäisi, korjaus tapahtuu juuri mielialalääkkeillä. Vuoden kuurin jälkeen aivot palaavat normaaliin tilaansa juuri lääkityksen avulla ja potilaan olo normalisoituu. Mielialalääkkeiden takia ei juosta ympyrää tai seota. Yleensä sivuvaikutuksia ei edes tule, potilaan mieliala vain paranee, kun aivojen kemiallinen tasapaino saadaan kuntoon. Kirjoituksesi oli typerä ja tietämätön, tuollainen leimaa sairastuneet (niin, masennus on sairaus) ihan turhaan.

 

[ap]

Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Miten pitäisi toimia, olla niinkuin en tietäisi vai kysyä ystävällisesti ja lempeästi asiasta?

Mitä mielialalääkkeisiin tulee niin uskon niiden olevan tehokkaita ja hyviä mielialan tasaajia/kohottajia oikein käytettyinä lääkärin valvonnassa. Yllättävän moni ympärillämme käyttää niitä, ja olisi hyvä luoda sellaista kulttuuria, joka sallii lääkkeistä puhumisen ilman häpeää ja nolouden tunnetta.

 

[ap]

Hei Same, jos nykyinen kumppanisi löytäisi lääkkeesi niin toivoisitko että hän kysyisi asiasta sinulta? Vai arvostaisitko sitä, että hän antaisi pitää salaisuutesi?

Toivoisin kovin, että en olisi löytänyt lääkkeitä. Nyt havainnoin jatkuvasti miestäni, mielestäni hän nukkuu enemmän kuin aikaisemmin, ei halua seksiä niin usein jne.

 

[lääkkeistä]

Kirjoitan yleensä aina asian vierestä ja niin teen nytkin.
Exäni käytti masennuslääkeitä ja se eí ollut minulle valtakunnan salaisuus. Elettiin aikaa, jolloin lääkkeiden sivuvaikutuksista ei puhuttu.

Otin sitten myöhemmin yhteyttä lääkettä määränneseen lääkäriin ja mies vakuutti, ettei lääkkeellä ole sivuvaikutuksia. Hän laittoi kaikki ongelmat viinaongelman piikkiin. Myöhemmin tuokin väite on yleisesti kumottu.

Eilen katsoin KesäkirjaA&O:n. Ohelmassa kirjailija Pekka Kejonen kertoi avoimesti viina- ja lääkeputkestaan.
V. 1979 hän oli lopettanut molemmat kertaseinään.

Vieroitusoireita hän hoiti kävelemällä. Hän kertoi kävelleensä yöllä Helsingissä ja tuntee nykyään jokaisen kadun pätkän.

En suosittele kenellekään lääkkeiden käytön lopettamista.
Varmasti nytkin tämän jutun perusteella osoitetietoni kaivetaan ylös ja saan syytten herjauksesta.

Jostakin ihmeen syystä olen pärjännyt ilman lääkkeitä koko ikäni. Ahdistus, tuska, masennus, paniikkihäiriö. Siinä päällimmäiset tuntemukseni, jotka olen läpikäynyt. Avioerokin tuli tuohon soppaan mukaan.

Kävin äsken Niisku-neidin heittämillä reikisivuilla Kristallipallopalstalla. Ehkä ap:n mieskin voisi vilkaista noita sivuja.

 

[ds<]

Tuota.... lääkkeitten oikea käyttö parantaa oloa ja tekee ""normaalin"" elämän mahdolliseksi. Jos masennustila ei ole paha (niinkuin tästä ap:n tekstistä ilmenee, muuten hän olisi tiennyt siitä ilman lääkkeiden löytymistäkin) ei ihminen mene lääkkeistä sekaisin, ne ainoastaan hillitsevät sairauden oireita.

Itse olen masentunut ja kumppanini tietää sen. Ilman lääkkeitä käyttäytyisin melko ikävästi ja se olisi väärin kumppaniani kohtaan. Jos et kerran ole huomannut poikaystäväsi käytöksessä että hänellä on mielenterveysongelmia, niin luultavasti kyse on lievästä masennuksesta tai paniikkihäiriöstä. Ole hyvilläsi että se ei vaikuta suhteeseenne muuten. Kyllä hän kertoo jos näkee sen aiheelliseksi.

 

[Sanna]

Käytän ajoittain beetasalpaajaa rytmihäiriöihin enkä ole kertonut miehelleni, joskus on ihmetellyt lääkkeitä, mutta olen sanonut, että se on minun asiani.

Pitääkö sitä kaikki tietää toisesta?

Missään nimessä älä mainitse asiasta ja unohda, että näit lääkkeet sillä jokaisella pitää olla yksityisyys. Eihän lääkäritietojakaan pääse sukulainen katsomaan ja juuri siitä syystä, että se ei kuulu toiselle ihmiselle, ei niin henkilökohtaiset asiat!

 

[Pilleristi]

Mistä lääkkeistä on kyse? Katso googlella mihin niitä määrätään jne.

Itse vakavan masennuksen läpikäyneenä ehdotan avointa peliä.
Valitse otollinen hetki ja rauhallinen paikka. Varmista, että hän tietää sinun rakastavan häntä. Kerro miten törmäsit lääkepakettiin ja kysy suoraan miksi ne on määrätty hänelle. Olen varma, että saat vastauksen ja tilanne helpottuu molemmin puolin. Todennäköisesti myös lujittaa suhdettanne. Voi olla, että avomiehesi ei ole uskaltanut ottaa riskiä siitä miten reagoit asiaan? Vielä nyt 2000-luvullakin on ihmisiä jotka pitävät klassisessa mielessä ihmisä hulluina jotka syövät mielialalääkkeitä. Kun ei tiedä mistä on kyse niin helpointa tuomita ja vieroksua. Mitäs jos avomiehesi sairastuisi vakavammin? Tuskin hylkäisit häntä, mutta siinä vaiheessa asia koskettaa hyvinkin sinua. Varsinainen masennus on sairaus jota sairastaa koko perhe. Tästä syystä olen sitä mieltä, että nostat kissan pöydälle rohkeasti ja keskustelet asiasta. Hyssyttely pois. Olen varma, että tämä asia saa siten onnellisen lopun.

 

[Same]

Ap:lle: Tuo on aika vaikea kysymys. (Nythän en siis syö lääkkeitä mutta olen syönyt aikaisemmin ja eräs mielialalääke vaikutti muuten aika tuhoisasti lähimuistiini. Varokaa Efexoria, se on myrkkyä ja sain aivan kauheat vieroitusoireet, kamalia painajaisia, vetoja ym.)

Jos kumppanini löytäisi lääkkeeni... Jos hän kerran löytäisi ja asia askarruttaisi häntä, toivoisin, että hän kysyisi. Luultavasti kuitenkin herkkänä ihmisenä huomaisin jonkin vaivaavan häntä. Silti voin pidättää itselläni oikeuden olla kertomatta liikaa vaikeuksistani. Lievästä masennuksestani huolimatta olen aina ollut hauska ja reipas kumppani, joten liikaa minun ei ehkä tarvisikaan selittää.

 

[Eräs]

Kysy pois vain saattaa olla helpotus myös hänelle
huomata että hyväksyt hänet(masennuksesta)huolimatta.

Et voi enää asiaa salata suhteessanne(kun kerran löysit lääkkeet )

sinulla on oikeus kysyä kenen nämä (lääkkeet ovat)
huonompi vaihtoehto on jos asia jää roikkumaan teidän välille
kun jo kirjoitit tänne on mielestäni sekin merkki siitä että
asia painaa sinua.

Mutta vaihtoehtoinen valinta on myös.


Käyttäydyt normaalisti.
Tuletko toimeen sen asian kanssa itse????
Täytyyhän sinunkin silloin salata hänen lääkkeitten käyttönsä jonka tiedät.

Hassua nyt kumpikin tiedätte lääkkeitten olemassaolon
muttei toistenne mielipiteitä?

Vai koskeeko se teitä ollenkaan?

 

[Tuomittavaa aliarviointia.]

Mielialalääkkeet ovat sen sortin kamaa, joitten käytöstä on kerrottava puolisolle.Niitten vaikutus voi olla arvaamaton, vahingossakin väärin käytettynä, tai KÄYTTÄMÄTTÄ jättettynä.
Tämäkö mielestäsi lisää puolisosi luottamusta Sinuun, jos hän saakin tietää jostakin muualta kuin itseltäsi, asioiden oikean laidan.
Suorastaan törkeää puolison halveksuntaa ja aliarviointia moinen.Lähentelee rikollista toimintaa.

 

[Tai...]

Et sittenkään tunne ""miestäsi"", taitaa olla piilonarkkari...Oota kun löydät vielä jotain pahempaa...Ei kannata siivota.

 

[werty]

Tai... tuo oli mautonta mitä sanot.

 

[Juso]

Narkkarit on narkkareita, ja ainahan ne syyt siihen löytää, että saavat vetää pöntön sekaisin.

Sitten on niitä hyysääjiä, jotka silittää päätä, ja säälii, kuinka vaikeaa on, kun on pönttö sekaisin aamusta iltaan.

Menis metsään lenkille, ja saunois kunnolla. Siinä ne on tosimiehen mömmöt.
Ja kun vituttaa, niin sanoo PERKELE, eikä nieleskele ja valita sitten kotona vaimoparalle, joka ei hoivavietilleen mitään mahda, vaan paapoo kyllä päivät ja yöt pitkät vaikka minkälaista käenpoikasta, jonka on omakseen ottanut.