Mielialan vaihtelut

[masentunut(ko)?]

Luulen ja puolisoni epäilee myös että olen sairastunut jonkinlaiseen masennukseen.

Taustatietoja itsestäni senverran,että huomasin olevani puolisolleni raskaana vuosi sitten syksyllä,ehkäisystä huolimatta. Samaan aikaan selvisi miehelläni olevan jonkinlainen viritys jonkun naikkosen kanssa joka asui aika kaukana muualla,mies väitti että mitään ei ollut tapahtunut fyysisellä tasolla,olivat vain viestitelleet. Sain asian selville kun sen naisen oma mies joka oli jostain saanut minun numeron,laittoi viestiä ja kertoi tietävänsä vaimonsa ja minun mieheni yhteydenpidosta.. Luulen että se suhde olisi edennyt fyysiselle tasolle ellen olisi saanut asiasta tietää..

Se oli minulle niin kova paikka että tein abortin rv 14 ja jotain,eli raskaus oli jo aika pitkällä,ja jouduin synnyttämään lapsen normaalisti,en saanut tuolloin tukea keneltäkään,sairaalasta annettiin vain lappu jossa oli psyk. klinikan nro jos tuntuu että tarvitsen apua. Mieheltäni en saanut mitään apua,olin tuossa vaiheessa päättänyt jo erota,ja hankin kämpän johon muutin piakkoin. Mieheni mielestä halusin erota liian helposti,yksi lapsi meillä siis on ennestään. Ennen eroamme minullakin oli sitten ulkopuolinen suhde,ja elämäni oli aikalailla sekaisin.

Palattiin yhteen puolen vuoden erossaolon jälkeen,välillä menee hyvin mutta olen viime syksystä asti kärsinyt ajoittaisista mielialan muutoksista,ja alavireisyydestä. Ne on menneet ohi itsestään,ja ne voi tulla ihan yhtäkkiä. Sillion tunnen huonommuutta,olen itkuinen ja alakuloinen,en näe arjen asioissa juurikaan iloa,vaikka normaalisti juuri normaali arki on tehnyt minusta tyytyväisen enkä ole kaivannut muuta.

Toivottavasti joku osaa vastata,että kuulostaako tämä ihan normaalilta vai onko aihetta käydä lääkärillä..

 

[Masentunut(ko)]

nosto

 

[nainen25]

Varmasti on mielialanvaihteluja noin vaikean tilanteen jälkeen. Vaikkakin olen aika nuori antamaan mitään neuvoja mutta itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se alkoi juuri tuollaisella mielialojen jatkuvalla muuttumisella. Käytössäni on Lamictal lääke joka ei vaikuta mitenkään muuten kuin että vei nämä pahimmat muutokset pois, masennusjaksoja minulla oli, ei niinkään mitään hypojaksoja. Mutta ehdottomasti kannattaa käydä lääkärissä. Muistan kun menin ensimmäistä kertaa psyk. polille niin itkin. Itkin sen koko 45 minuuttia. Seuraavalla kerralla jo hieman puhuttiinkin. Kyllä se auttaa. Ota ihmeessä yhteyttä sinne, älä patoa tunteitasi sisääsi! Minä tein niin, olin 3 vuotta yhdessä miehen kanssa ja hän koko ajan odotti että muuttuisin, koska ei kestänyt mielialanvaihtelujani. Ajattelin vain että kyllä tämä tästä en tarvitse terapiaa tai lääkkeitä, viimein hän minut jätti ja sen jälkeen tajusin että asialle on pakko tehdä jotain. Olet elämäsi tärkein ihminen! Voimia, ja niitä sinulta muuten löytyykin kun olet noin paljon kestänyt! Hyvää joulua! Äläkä anna periksi koskaan. Jos muuten pelkäät lääkkeitä, niin on paljon lääkkeitä jotka eivät tee oloa "tunnottomaksi" tms. Ole avoin kaikelle mitä psykiatrian polilla sinulle ehdotetaan. Olen myös enkelihoitaja nykyisin ja voisin alkaa tässä kertomaan siitä miten enkelikortit myös auttavat mutta yleensä siitä saa vain kuraa niskaan, mutta sanon kuitenkin että osta vaikka enkelikortit ja pieni opasvihkonen. Alat nähdä elämääsi täysin eri valossa! Ja muista liikkua. Vaikka löntystellä ulkona joka aamu edes 15 minuuttia. Ahdistukseen auttaa myös ensin lämmin suihku ja sitten kylmä suihku jossa yrittää pysyä sen 2 minuuttia. Tämän luin jostain lehdestä ja auttanut on En tiedä oliko tästä sinulle apua mutta toivon niin. Ja jos rakastat miestäsi niin silloin mikään, ei edes pettäminen (kertaalleen tapahtunut) voi teidän suhdettanne kaataa! <3 Enkeleitä ja valoa elämääsi! Ja heti maanantaina soitto psykiatrian polille!!!! Ei se mitään ota mutta antaa saattaa ja paljonkin. Älä työnnä ongelmiasi pidemmälle Vastaan ne tulevat kuitenkin. Tässä oli 25 vuotiaan nuoren naisen neuvot.

 

[nainen25]

Hei vielä, sitä piti sanoa että minullakin on edelleen sitä että on ihan mukava fiilis esim tässä juuri lahjoja paketoidessa. Sitten yhtäkkiä tuosta noin vaan puhkean itkuun ja on todella paha olo, syytä ei aina edes ole. Silloin otan miedon rauhoittavan -> 20 minuuttia -> Voin jatkaa touhuja normaalisti. Tiedän että moni on lääkevastainen mutta minä en selviäisi ilman niitä! Ei kannata pelätä niitä, koska varsinkin rauhoittavat lääkkeet vain vievät sen ahdistuksen pois tuomatta mitään sen kummempaa oloa.

 

[kamala tilanne]

Hei,

Neuvoja en osaa sinulle antaa mutta voisitko jälkeenpäin sitten kertoa että miten tilanteesi edistyy? Tee juuri niinkuin ylempi kirjoitti, heti maanantaina varaamaan aika psykiatrian poliklinikalle, ja kerro meille sitten että miten on mennyt?
Hirveän moni nettipalstoilla kysyy neuvoja ja sitten ihmisestä ei kuule enää mitään ja me vastanneet jäädään odottelemaan että kuuluisikohan tästä ihmisestä vielä jotakin. Hyvää joulua kuitenkin ja jaksamisia sinulle ja perheellesi.