mielialan vaihtelut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja järkyttynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

järkyttynyt

Vieras
Löytyykö mielialan vaihtelusta kärsiviä? Mulla raskaus alussa ja tunteet räiskyy.. Välillä mietin, että onko normaalia saada sellasia hepuleita mitä mä saan? Esim. ruuan laitto ei onnistunut yhtenä päivänä, joten ne ruuat lensi sit altaaseen ja kauhat perässä. Sen jälkeen tajuton huuto miehelle, kun se ei ymmärtäny tulla auttaan (oli nukkumas). Ja lopuksi tunnin vollotus. Sit yhtenä päivänä haettiin hamppareita, mut omasta mielestä se mun hamppari oli kylmä ja huonosti tehty. Kieltäydyin syömästä ja yritin heivata sen seinään..luojan kiitos mies tarras käteen kii (majoneesit tapetilla ei kuulosta hyvältä). Sen jälkeen huusin ja suoraan sanoen kiukuttelin ku pikkulapsi. Mies vaan huutaa takasi, että et sä oikeesti oo tollanen. Sit taas vollotetaan. Tää alkaa vaikuttaan pahasti jo meidän väleihinki. Normaalisti ei olla tapeltu juuri koskaan. Varsinkaan huudettu. Kai tässä kohta joutaa jonnekki vihan hallinta kurssille..
 
Kuulostaapa tutulta. Mä kävin ihan ekoilla viikoilla varsin kuumana (pahaa ruokaa, aurinko paistoi ärsyttävästi silmään, rintsikat kävi pieniksi, edellä ajaneen auton pakoputkesta tuli voimakas pöllähdys jne) ja tänään huomasin taas ruokakaupassa kun leikkasi kiinni (Saakelin eläkepappa, sun vuoros oli kyllä mun jälkeen, aargh). Suu on sentään julkisilla paikoilla pysynyt kiinni, mutta tunnen välillä kuinka mulla kasvot oikein punehtuu kun pistää asiat niin vihaksi.

Mä selitin miehelle vuolaasti heti alkuun ja luin sille katkelmia kirjoista ja luetutin netistä ja pyytelin etukäteen anteeksi, että saatan olla hieman herkästi leimahtava. Se on ymmärtänyt ihan hyvin ja pistänyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainaki useimmiten.

Syöminen eli verensokerin nostaminen useimmiten helpottaa tilannetta ja rauha on taas maassa.

Välillä kyllä tuntuu että pää hajoaa ja toisaalta taas jälkikäteen naurattaa. Oliko se nyt niin vakavaa, että piti maata lattialla ja huutaa kurkku suorana.
Tai kiskoa paidasta hiha irti kiukuspäissään, kun se ei enää mahdu päälle :)
 
Joo kyllä täälläkin raskauden alkuvaiheessa mielialat vaihteli huomattavasti. Mies ei oikein ymmärtäny ja muutama riitakin siitä tietty syntyi. Kyllä on hassua, kun ei itekään tajua miks esim. itkettää, mutta itkeä pitää(tai raivota). Keskivaiheilla olo helpotti ja oli oikein seesteistä, mutta nyt taas loppuraskaudesta on itketty ja raivottu. Välillä masentaa ihan suunnattomasti, mutta onneksi ne menee ohi...ainakin seuraavaan kertaan... =)
 
Heh, mistähän lie nää kaikki tulee.. Kertokaas lisää juttuja mielialan vaihteluista! Näitä on kiva lukee, ku ei oo ainokainen joka sekoilee :) Tän päivän saldo on alkukesästä tehty kukkapenkki. Se on ahistanu mua pari päivää, mutta tänään räjähti. Se on alkanu musta muistuttaan naisen sukupuoli elintä (täh!?) ja haluan sen hiivattiin ovenpielestä. Olin jo lähös lapiota ostaan, kun ukko veti stopin. Kuulemma ehtii huomennaki tai keväällä. No eihän se mulle käynyt! Heti se pitää tuhota! Matalaksi vaan niin olo helpottuu. Mies ei antanu periksi ja sitte rupesinki sitä morkkaan ja haukkuun. Lopulta piti itkua tihrustaa ja hävetä koko asiaa. Mutta kyllä edelleen oon sitä mieltä, että kukkapenkki kaipaa lapiota. Jos ei totaalista tuhoa, niin korjausta ainakin. Ehkä maltan odottaa viikonloppuun..
 
tutulta kuulostaa.
mulla on ja jos jonkinlaisia mielenosoituksia ja hepuleita. Kyllä on leivät lentäny lattialle ja makaronilaatikot roskikseen jne. Jälkeenpäin aina huvittaa ja mietin mielessäni, että nyt kyllä loppuu tää älytön vouhkaaminen, mutta kyllähän mä taas jonkun ajan kuluttua pillastun jostakin.

Mietin taannoin, että pitäiskö lukee joku vihan hallinta -kirja tms, jos vaikka sais jotain apua sellasesta, mutta taitaa tää kuitenkin olla ohimenevää.

Ei ole raskausaika helppoa siipallekaan.
Miehini huokaili tossa joku aika sitten, että ""elämme mielenkiintoisia aikoja..""
 

Yhteistyössä