Mielialat heittelee...taustalla sairastettu masennus aikaisemmin.

[mikä minulla on]

Minulla on ollut masennus, lievä, mutta kuitenkin. Olen toipunut siitä ja lääkitys on lopetettu. Mieheni kanssa en enää ajaudu entisiin riitatilanteisiin, jotka äityivät ihan käsitappeluksi. Se muutos on tapahtunut. Myös suhde lapsiini on erilainen kuin masennuksen aikaan, nyt osaan nauttia heistä ja he ovat päivänsäteeni.

Mutta nyt minulla on ruvennut tulemaan todella suuria ajoittaisia syyllisyydentunteita tuosta masennuksesta. Nykyään se heijastuu tod.näk. siten, että syyllistän itseäni huonoksi äidiksi jos ärähdän tms. lapselle (siis kiellän jos on tehnyt jotain todellä väärää), ihan pienestä en siis komenna. Ruoskin itseäni ja syytän, että miksi olen vieläkin näköjään huono äiti.

En tiedä onko tämä sitten stressiä. Muutos tulossa elämäntilanteeseen kuukauden sisällä, melko iso sellainen. Siis positiivinen asia.

Koen olevani riittämätön lapsilleni. Koen etten riitä heille ja he eivät rakasta minua. Kyselen heiltä tykkäävätkö he äidistä, no tottakai vastaavat. Mutta niinhän se on, lapsen rakkaus on aina tuota. Mutta pelottaa, että he eivät oikeasti rakasta äitiään. Tämä riittämättömyys on se syy...syy, että en osaa olla heille hyvä ja rakastava äiti aina.