mielipiteitä kaipaisin...

[väsynyt työnarkin vaimo]

Mieheni on lievä työnarkomaani, tekee suunnittelutehtäviä ja työajat on liukuvat eli voi päättää koska menee töihin ja koska lähtee. Aamuisin lähtee 7-8 aikaan ihan normaalisti kuten moni muukin mutta yöpäivät ovat usein 9-10 tuntisia (alalla sallittua)

Minua asia rassaa siksi että en tiedä koskaan milloin hän tulee kotiin ja kaikenmaailman suunnittelu on todella hankalaa iltaa ajatellen, kun olin vähän aika sitten töissä ja hänen piti tulla kotiin tiettynä aikana lapsen kanssa että ehdin töihin hän aiheutti minulle useasti todella tiukkoja tilanteita. Asiasta on keskusteltu miljoona kertaa että miksei hän voi pitää sanaansa siitä koska tulee kotiin.

Onko jollain vastaavaa? miten olette saaneet asian korjatuksi.

mieheni eilen sanoi että työ on todella mielenkiintoista ja selkeästi hänestä huokui että kotielämä on tylsempää ja siksi ei pidä kiirettä kotiin tulolla. Hän sanoi että ei oikein pidä väliä vaikka pettääkin lupauksensa kotiintulosta joka päivä. Minua asia harmittaa suunnattomasti... mitenköhän asian voisi ratkaista, miten voisimme löytää jonkun ratkaisun asialle

 

[Mamma italiana]

minusta 9-10 h:n tyòpàivà on ihan normaalia

 

[Millipidetär]

No se aika ei tässä olekkaan se pääriidanaihe vaan se että hän ei pidä lupauksiaan, minun menoni ovat toissijaisija ja hän polttaa itsensä loppuun työtahdillaan

 

[Endless Sacrifice]

Mun mies unohtaa kattoa kelloa, eli työpäivät venyy helposti (samantyyppisiä hommia tekee kuin ap:n mies). Mä soitan n.½h ennenkuin pitää lähteä, jos on sovittu että hänen pitään olla jossain tiettynä aikana esim. lasten takia. Eli mä olen sopeutunut siihen että toinen uppoutuu töihinsä niin ettei huomaa ajankulua. Ärsyttää välillä, mutta useimmiten vaan huvittaa tollanen "hajamielisyys".

 

[Millipidetär]

Mun mies unohtaa kattoa kelloa, eli työpäivät venyy helposti (samantyyppisiä hommia tekee kuin ap:n mies). Mä soitan n.½h ennenkuin pitää lähteä, jos on sovittu että hänen pitään olla jossain tiettynä aikana esim. lasten takia. Eli mä olen sopeutunut siihen että toinen uppoutuu töihinsä niin ettei huomaa ajankulua. Ärsyttää välillä, mutta useimmiten vaan huvittaa tollanen "hajamielisyys".

Kyllä minäkin soittelen mutta ei silti lähde, eilenkin soitin 5 kertaa (aloitin tuntia ennen kuin minun piti lähteä itse että tulethan pian kotiin ) mutta ei mitään vaikutusta vaikka sanoinkin että minulla on tapaaminen...tietysti tuli myöhästyttyä

Toinen pitää omaa työtään tärkeimpänä juttuna, miten löytää ratkaisu asiaan? Olen aivan neuvoton ja väsynyt tilanteeseen.

 

[vieras]

Päivä kerrallaan täälläkin mennään ja suunnitelmia on aika paha tehdä. Jos on jotain ehdottoman tärkeää jttua, niin silloin soittelen useampaan kertaan, että merkkaa sen työkalenteriinsa, ettei tule ainakaan mitään työjuttuja silloin sovittua päällekkäin. Jos hänen kontollaan on joku lasten juttu, niin silloin soittelen monesti pariinkiin kertaan, että hänen on mentävä sinne. Yleensä hän on kaikkialta myöhässä. Tyytyväinen pitäisi kai olla, kun on VIELÄ töitä, yt-neuvottelut painavat päälle ja voi olla, että kohta ei ole sitä työpaikkaa.