Toggle sidebar

Mieltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja painaa...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

painaa...

Vieras
Olen seurustellut muutamia vuosia ja suhde alkoi enemmän ystävyyspohjalta kuin suuresta rakkaudesta.

Alussa minun oli vaikea sietää miesystäväni käytöstä ulkonaollessamme. Hän lähinnä keskittyi seuraamaan muita naisia ja myös kommentoimaan heitä. Hän ei ollut aikaisemmin kovin paljon seurustellut, ajattelin sen johtuvan siitä. Riitelimme paljon. Hän myös puhui mielellään veljensä vaimosta ja puheiden perusteella lähes palvoi häntä. Kysyinkin, että onko teidän välillä ollut jotain juttua, mutta hän kielsi asian. Nykyään hän menee vaikeaksi kun veljen vaimosta tulee puhe.

Minua asia häiritsee ja en ilmeisesti siksi en osaa ottaa tätä suhdetta tarpeeksi tosissaan. Olen suhteen aikana (n. 5v) muutaman kerran ollut vakavasti ihastunut toiseen. Ihastuminen on ollut molemminpuolista.

Mikä on tulevaisuutemme? Miesystäväni on kunnollinen ja huolehtiva, haaveilee omasta talosta ja naimisiin menostakin. Minulla on kuitenkin jatkuvasti tunne, että joku mättää. Onko hyvä jatkaa turvallista suhdetta, vaikka se perustuu enemmän ystävyyteen kuin rakkauteen?
 
Tuskin kukaan täällä tietää tulevaisuuttanne, kun ei tiedä omaansakaan. Ja jos suhteeseenne rakkautta ei ole tähän mennessä tullut, sitä ei tule myöhemminkään.
 
Koska olet itse ihastunut suhteenne aikana useita kertoja, olet varma, etta niin kay miehellesikin. Siksi olet niin mustasukkainen ja epailevainen kaikesta hanen muihin naisiin liittyvasta kaytoksestaan.

Kristallipallon taytyy olla tosi huurussa, jos ennustaisi teille ruusuista tulevaisuutta.

Ps. Mina olen muutenkin aina ihmetellyt naita ihastumisia. Onko se joillekin luonteenomaista? Mina kun olen ollut vaimoni kanssa yhdessa kauemmin kuin te, enka ole ikina ihastunut kehenkaan. Eika sita tapahtunut edellisissakaan suhteissani. Kaunista naista voi vilkaista toisenkin kerran ja tunnen monia miellyttavia naisia, mutten mina ikina mitaan romanttisia tai himokkaita tutemuksia tunne muita kuin vaimoani kohtaan.
 
Ihan kuin minun elämästäni kertova teksti! Olen myös ollut 5 vuotta poikakaverini kanssa, joka myös suhteen alussa kommentoi muita naisia, katsoi paljon pornoa jne. Hänkään ei aikaisemmin juuri ollut seurustellut. Ja hän myös puhuu veljensä vaimosta, josta minä en kovin paljoa välitä. Tämä veljen vaimo mm. nipisteli poikaystävääni perseestä varsinkin suhteemme alkuaikoina. Vaimo on myös pettänyt miestään eli poikaystäväni veljeä. Poikakaverini myös on ostanut synttärilahjaksi veljensä vaimolle koruja, minulle ei koskaan.

Minä olen myös pari kertaa ihastunut toiseen suhteemme aikana. Poikakaveri myös kuulemma kerran. Meillä on kuitenkin hieno suhde ja haluaisin siltä paljon, jokin kuitenkin pelottaa ja arveluttaa.
 
Olet allonpohjalla. Sitä en tiedä mikä on aallonpituus 20v vai 2v?
Ihan järkisyihin vedoten en tekisi radikaaleja muutoksia mielialanvaihteluiden aikaan, vaan katsoisin alkaako uusi nousu. Se on kuitenkin varmaa, että ihastuksia tulee muissakin suhteissa ja joskus tekisi mieli puoliso tappaa, mutta kun tietää , että kaikki taas muuttuu, niin kannattaako aloittaa taas nollasta; sillä se vasta raskasta on ja sitä en voi taata, että löytäisit edes nykyisen kaltaista suhdetta.

 
monesti jotkut miehet tekee tätä ihan tahallaan ja kun antaa takas,niin se loppuu.
kokemusta on.se on semmosta miehen omaa mustasukkaisuutta,jolla yritetään toinen saada ansaan,tyypillistä miestä.monet on loistavia taktikkoja ja oppineet ns.hieman hölmöksikin tässä suhteessa.siinähän menee lankaan ensin ja ihmettelee,kunnes tajuaa juonen.

ostin playgirl-lehden itselleni kun mies kehuskeli muita naisia niin vuolaasti ja muka kyseli minulta että minkälainen se on,onko tietoa.heh.lueskelin lehteä ja tuli suru puseroon ja loppui kuin seinään höpöttely.kylläkin sai sitten selitellä miehelle että kyllä sinä riität minulle jne.myöskin olin tarkkailun alaisena jos johonkin menimme,baariin,kauppaan.
eli tällaista se on tämä pelin henki kun kaks pelkoa alkaa olemaan yhdessä ja pelkää menettävänsä niin kovasti toisensa,hehheh.


 
Vastausta ei ole, sen tiedän. Olen elänyt ja elän ""katellaan"" -vaihetta. Jotenkin tuntuu, että olemme lopulta suhteessa paremman puutteesta. Aika näyttää, mitään radikaalia ei ole vielä tiedossa.

Miehinen maailma on mysteeri. Olen brunetti ja miesystäväni ihailee vaaleaveriköitä. Veljen vaimo on miesystäväni unelmanaisen ilmentymä. Hän on kaikessa virheetön. Jos veljen perheellä jotain ongelmia on, niin ne johtuvat veljestä, eivät naisesta. Minä en heidän ongelmistaan tiedä, mutta näin asiat minulle esitetään.

Parhaiten menee kun ei mieti, nytkin alkoi ketuttamaan ihan kympillä................................................
 
Nyt valehtelet :)

Ei ole olemassa ihmistä joka ei joskus tuntisi himoa tai halua vierasta miestä tai naista kohtaan. Ja tämähän ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi silti pitää omana tietonaan ja toimia kunniallisesti ja oikein. Ajatuksia saa silti olla ja on. Jokaisella normaalilla ihmisellä olivat he sitten parisuhteessa tai eivät.
 
Sinun pitää päättää, ennenkuin miehesi alkaa puhua ja ostaa teille taloa tai haluaa naimisiin, että haluatko elää hänen kanssaan.

Siinä vaiheessa kun hän haluaa naimisiin niin voi sinullekin tulla sellainen tilanne, että ikään kuin sokaistut kaikesta siitä uudesta tulevasta jännästä.
Mutta sitten kuitenkin huomaat myöhemmin, että ei ollut välttämättä paras ratkaisu.

Sanoit, että miehesi on kunnollinen ja huolehtiva.
Ja siksi nyt sinun tulee päättää niin kauan kuin olet ikään kuin sivusta katsojana, että haluatko hänet vai et?

Sanoit myös, että jokin mättää..... jotenkin luettua tekstiäsi minuakin jäi vaivaamaan tuo kun hän on niin kovasti muiden naisten perään.

Mutta toivon onnea ratkaisussasi ja tee se omaksi parhaaksesi. Ja mitä ikinä teetkin, niin toivon sinulle elämässäsi paljon rakkautta.
-santtu-
 
Alitajuntamme tietää, kun kaikki ei ole kohdallaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku on rakastunut veljensä tai parhaan ystävänsä vaimoon, sitä tapahtuu. Koska kuvio on kuitenkin mahdoton eikä veli veljeä loukkaa, hän pitäytyy tekemästä mitään, ainakaan näkyvästi. Veljen vaimoa on vaikea unohtaakaan, koska jatkuvasti joutuu läheisiin tekemisiin.

Sääli, se häiritsee kaikkia muita suhteita, eivätkä muut saa ansaitsemaansa paikkaa hänen sydämessään kokonaisvaltaisesti. Mies kärsii itsekin.

Miksi sinä et anna itsellesi vapautta ja aloittaa sitä ""suurta rakkautta"", koska nuo vakavat ihastumiset kielivät siitä, että tilaa uudelle ihmiselle on.

Turvallinen liitto kunnon miehen kanssa on hyvä ja viisas valinta, jos tiedät, että pystyt olemaan suhteessa aidosti. On sekä itsensä että toisen pettämistä, jos olet mukana vain puolittaisesti. Puhukaa oikein kunnolla elämän perusasioista ja perinpohjaisesti. Lähtekää patikkamatkalle kaksin. Siellä ulkona kaikesta ja mieli vapaana mutta ruumis rasitettuna jäävät kainoudet toisarvoiseksi ja tulette tuntemaan toisenne ihan uudella tavalla. Sellaisella reissulla on helppo puhua kaikesta mahdollisesta, se kummasti avaa silmiä monille asioille, joita ei muuten huomaa. Sen reissun jälkeen tiedätte ehkä kumpikin, mitä todella haluatte.
 
Harmittaa koko juttu. Olen vihainen itselleni, etten voi hypätä ongelmien yli ja keskittyä hyviin asioihin. Mietin monesti, että ehkä olen tulkinnut miehen mielipiteet väärin ja suurentelen niitä mielessäni. Mutta sitten ne taas jossain yhteydessä tulevat esille.

Aikaisemmat suhteeni ovat olleet tavalla tai toisella paljon ongelmallisia ja niiden purkamiseen on kulunut energiaa. Ero ei ole helppo vaihtoehto.

Santtu oli oikeassa siinä, että avioliitto tai talon rakentaminen ei ole tässä vaiheessa hyvä ratkaisu. Vaikka olen minäkin haksahtanut siihen ajatukseen, että ne ratkaisisivat ongelmat.

Sivusta seuraaja omassa elämässään, se ei ole herkullinen rooli, mutta ajatusten selkiintymistä odotellen... Kiitos vastauksista ja mielipiteistä!
 
Huomasin vastauksesi vasta nyt. Tässä meiltä muutama esimerkki:

- Kun veljen vaimo oli naisystävänsä kanssa matkalla, miesystäväni kävi veljen luona kyselemässä miten vaimon matka on mennyt. Sitten hän kertoi mulle ihmetellen, ettei veli ollut edes kiinnostunut vaimonsa matkasta vaan jalkapallosta.

- Kerran miesystäväni unohti, että olin tulossa häntä tapaamaan kun veljen vaimon kanssa oli niin paljon puhuttavaa. Odottelin linja-autoasemalla yli puoli tuntia.

- Veljen vaimon ylioppilaskuvan saatuaan hän kiukutteli saaneensa liian pienen. Muut olivat kuulemma saaneet suuremman.

- En ollut veljen häissä, mutta seurustelimme silloin. Hän soitti sieltä ahdistuneena ääni väristen ja mietinkin, että olipas mieheksi tosi liikuttunut.

- Veljen perheeseen syntyy ensi kuussa vauva. Miesystäväni lainasi kirjastosta kasvastusoppaan. Ikinä ennen hän ei ole sellaisia lukenut.

Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta en jaksa kaikkea edes muistella. Voi olla, että osa jutuista on pelkkää sattumaa. Toivon ainakin niin. Hyviä asioita on toki enemmän.
 
No niin. Lapsi on syntynyt ja veljen vaimo vanhentunut raskausaikana noin 10 vuotta. On ihan eri näköinen kuin aikaisemmin. Miesystävälleni tämä on ilmeisesti kova paikka. No, joku hyötyy aina. Minua on kehuttunu viime aikoina maasta taivaaseen. Kuinka seksikäs olen, ynnä muuta.

Tänäaamuna miesystäväni oli katsellut veljensä vanhoja hääkuvia ja huolimattomuuttaan jättänyt ne esille. Pitäiskö sanoa osanotot unelmien naisen (ulkonäön) häviämisestä?

Tämä koko sotku on tehnyt minusta kyynisen ja ilkeän. Ehkä olen ihan liian herkkä parisuhteeseen.
 
Tooodella erikoista. Mitä tuumisi veli jos tietäisi miehesi kuolaavan hänen vaimonsa perään, kattelisi jotain hääkuvia sillä silmällä ym...? Todella puistattavaa minusta, jos ajattelee että vaikka oman mieheni veli tekisi tuollaista...
Jos sinä sattuisitkin olemaan herkänlainen niin tuo miehesi on kyllä moukka ja ihan hemmetin erikoinen tapaus.
 
Voi olla tai sitten hän tekee sen minua kiusatakseni. Muistan kun hänen veljensä vaimo oli kesätöissä eräässä kaupungissa, jossa kävimme lomamatkalla. Emme häntä siellä tavanneet, mutta jokaisen vähänkään samannäköisen perään miesystäväni loi pitkät katseet. No, ehkä hän halusi vaan bongata tutun.

Sitä mietin, että jos itse EN olisi ihastunut siskoni mieheen, vaikka miesystäväni luulisi, niin tekisin kyllä kaikkeni korjatakseni väärinkäsityksen.

Mene ja tiedä, ei tämä taaskaan miettimällä parene. Täytyy pitää silmät ja sydän auki.
 
Uskottele sinä vaan itsellesi mitä haluat. Syvällä sisimmässäsi tiedät totuuden. Luepas vielä omat kirjoituksesi ulkopuolisen silmin kuin ne olisi kirjoittanut joku toinen. Silloin ehkä huomaat, miten sairaalta tuo tilanne vaikuttaa. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei tuollaiseen suhteeseen jäisi!
 
Taidan tehdä niin, että tulostan lähiaikoina tämän keskustelun ja annan miesystävälleni luettavaksi. Jos meillä on kommunikoinnissa jokin pahemmanlaatuinen ongelma, niin luulisi tämän perusteella selviävän. Asiasta on kyllä puhuttu monta kertaa.

Kiitos mielipiteistä!
 
Hmm.

Mikähän näissä veljien naisystävissä on?
Oma mieheni kiinnittää myös ihmeellisen paljon huomiota veljen avokin tekemisiin. En tiedä huomaako hän itsekään kuinka paljon kyseisestä naisesta puhuu. Olen ymmälläni.

 
No jos ne naiset ovat viehättäviä niin miehet ehkä kokevat että minäkin olisin tuon saanut, kun kerran velikin..? Henkilökohtaisesti minusta tuo touhu kuulostaa ellei nyt sairaalta niin aika omituiselta.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa