mies ahdistui,kun kyselin että milloin meinaa tulla kalareissulta kotia..voi prkl..

[janika]

eli on kaverinsa kanssa lähtenyt maanataina kalaan pohjoiseen,mönkijät mukana..
tiistaina en soittanut kertaakaan,keskiviikkona panin 2 viestiä,ja illalla soitin.
tänään laitoin 2 viestiä,toinen oli eroottispainotteinen ja toinen normaali viesti..nyt iltasella sitten soitin ja kyselin kuulumisia..oli hyvällä päällä.
mut sit räjähti kun kyselin että milloin meinaavat tulla kotia päin.
mieheni sanoi että eiköhän ole parempi että lopetamma tämä suhde tähän kun viestittelen hälle kokoajan(1-2 viestiä päivässä) kyttäilen muka häntä,että ajelen hänen talonsa ohitse ja kyselen että milloin tulee kotia.
en todellakaan ole kytännyt,sanoinkin että en ole kytännyt häntä,että tietää varmasti että jos käyn vanhenpieni luona,niin minun on pakko ajaa siitä hänen talonsa ohi..
ja eilen kävin vanhenpieni luona ja ajoin ohi siitä.
se vain että puhutaan sitten kun hän tulee,että hän kyllä ilmottaa sitten kun hän on kotia tulossa.
minusta ihan normaalia kysellä parisuhteessa että miten menee,ja tietenkin olen huolissani kun mönkijöillä ajavat siellä metsässä ja soilla että ei tapahdu mitään.
sekin tuli mieleen että tää kaveri on sinkku mies,ja yritti vielä minua viime viikonloppuna kun olimme mieheni kanssa siellä,että onkohan puhunut miehelleni tyyliin"kyllä se on helpompi olla yksin,että ei ole tilivelvollinen kelleen" ja ehkä on katkerakin kun kaverilla on naisystävä ja hällä ei ole..
nyt sitten päätin että en soittele enkä viestitä mitään miehelleni,soittaa itse sitten kun tulee.
pelottaa vain jos tää suhde nyt tuomoseen kaatuu.toivottavasti ei.
minunkin pojan kuiten luvannu viedä kalaan pohjoiseen ja poika odottaa sitä kuin kuuta nousevaa..voi vi**u et ottaa pattiin.
ja mieheni ei puhunut mitään siitä että milloin tulee kotia päin..kai se mullakin ikävä ja kivahan ois jotain edes tietää että milloin tulee,että onko kuukauden vai viikon ajan..

 

[Niin]

Nämä miesten yhteiset kalamatkat ovat heidän yhteisiä juttuja.
Tuolloin heitä ärsyttää naisten kyselyt.

Kyllä he sieltä tulevat, kun riittävästi väsyvät ja nainen nousee mieleen.

Ehkä kolmenpäivän välein voitte kysyä, onko kalaa tullut ja mukavaa ollut.

 

[parisuhteessa]

ai jaa..yli 30 vuotta parisuhteessa olleena...

Meillä on sovittu alun alkaenkin jo seurusteluvaiheessa, että ilmoitellaan toiselle missä kuljeskellaan. Kun oli lankapuhelimet, sovittiin kellonaika jolloin soitetaan joka päivä. Yleensä se oli nukkumaanmenoaika noin klo 22.00. Mutta jos eräreissulla miehellä oli vaikkapa yökalaan meno, soittoaika vaihtui. LA:n kauttakin keskusteltiin joskus kun ei ollut lankapuhelintakaan saatavilla. Mies itse hommasi laitteet pyytämättä. Monesti mies kertoi mulle minnepäin he seuraavana päivänä aikoivat mennä. Jos jotain sattuisi, tietäisi edes mistä suunnasta etsiä.

Olen huomannut että, samalla tapaa veljieni perheissä käyttäydyttiin jo silloin ja näköjään ilmoitellaan vieläkin puolin ja toisin missä liikutaan. Tai jos ollaan myöhässä tai menee muuten pidempään jos joku paluuaika on sovittu. Näin meille kotona jo opetettiin. Niin miehellekin. Veljilläni kaikilla on takanaan 20-37 vuoden avioliitot.

Kännykkäaikana ollaan soiteltu miehen kanssa joka päivä, tosin useammin. Mies saattaa ilmoittaa, "nyt tuli mielettömän iso kuha".. tai pelkästään "tuli ikävä, ehditkö jutella vähän"..
Minä soitan yleensä hyvän yön pusut, minä kun menen aiemmin nukkumaan kuin hän.

Viikon kuluttua on jo kummallakin niin suuri ikävä, että jutellaan jo pidempään ja pidempään.

Olen aina ihmetellyt sellaisia parisuhteita, joissa toinen ei tiedä viikkokausiin onko toinen edes hengissä vai ei. Tuntuu ettei sillä ole väliäkään. Ehkä se viidakkoaikaan oli ok, mutta nykyisillä viestimillä.. no jokainen omalla tavallaan.

En tiedä ollaanko poikkeuksellisia, mutta jo parisuhteen alussa ennen lapsiakin, jos toinen jäi ylitöihin, ilmoitti että mulla menee vähän pidempään, laitko saunan lämpiämään, tuun silloin ja silloin. Ihan joka kerran. Tai jos mentiin jonnekin kavereiden kanssa, soitettiin tai vähintään jätettiin lappu himaan pöydälle "missä on, koska tulee" tyyliin. Ja tultiin ilmoittamana ajankohtana kotiin tai soitettiin, että ollaan vielä vähän pidempään. Nämä ilmoitukset tehtiin nuorenakin ilman käskemistä tai pakottamista vapaaehtoisesti puolin ja toisin. Se oli ja on meille kummallekin itsestään selvä asia yhä.

Mun mielestä tämä on sitä toisen kunnioittamista parisuhteessa.
Kun ollaan yhdessä, ei aiheuteta paniikkia ja huolta toiselle, onko ehkä jotain sattunut kun toisesta ei kuulu mitään. Eikä tämä tarkoita sitä että kumpikaan roikkuisi toisissaan kiinni. Eihän töistäkään lähdetä pois kenellekään ilmoittamatta. Miksi sitten parisuhteesta.

Tietysti jos parisuhteen alusta saakka tottuu siihen, että toinen menee ihan minne lystää ominpäin eikä menoistaan koskaan toiselle kerro kuin ylimalkaisesti tyyliin "lähden kalaan tulen joskus". Sama pätee varmaan sitten molemmin puolin. Kumpikin menee omia teitään ja kohtaa siellä yhteisessä asumuksessa silloin kun sattuu kohtaamaan. Eletään omaa elämää, ei sitä yhteistä elämää.

No tuli pitkä juttu meistä.

Sinä Ap et näköjään asukaan vielä yhdessä tämän kaverin kanssa.
Neuvoni on että anna olla nyt, älä soittele äläkä tekstaile perään. Ottaa yhteyttä aikanaan. Tulee kun tulee. Sitten kun tulee, kysyt tuliko kalaa, et muuta. Et kommentoi sen enempää poissaolon kestoa. Kertoo jos kertoo. Jos haluaa sinun kanssasi olla sovitte sitten jossain vaiheessa ne omat säännöt joiden mukaan viette parisuhdettanne eteenpäin. Hän on ilmeisesti poikamies joka ei ole tottunut vielä parisuhteeseen. Tai sitten ei halua olla ilmoitusvelvollinen kenellekään menoistaan.

Nyt sovit omia menoja. Aloitat uuden harrastuksen tms. Hankit itsellesi oman elämän jossa ovat mukana ne ihmiset, jotka sinun kanssasi haluavat aikuisten oikeasti olla. Käyt itse poikasi kanssa kalassa. Harrastat hänen kanssaan jotain sellaista mistä hän pitää. Jos retkeily on kova sana, osta edullinen teltta, opettele pystyttämään se kotipihalla ja mene kaksistaan poikasi kanssa telttailemaan. Ole yhdessä poikasi kanssa niin paljon kuin voit nimenomaan sellaisissa harrastuksissa mistä hän itse pitää. Jos urheilee, urheile hänen mukanaan. Se on kuin rahaa laittaisit pankkiin. Talletus maksaa itsensä takaisin viimeistään teini-iässä.
Kun sulla on ajokortti ja oma auto, et ole riippuvainen kenestäkään.
Joko tämä seurustelukumppanisi oppii huomioimaan sinut ja teidät molemmat tai sitten ei.
Jos ei keskustelunkaan jälkeen, vaihda miestä. Älä anna pojallesi sellaista kuvaa että hänen pettymyksillään ei ole mitään merkitystä.

Olen nähnyt tuttavapiirissä parisuhteen joissa mies toistuvasti päivästä ja vuodesta toiseen antoi ajokortittoman vaimonsa kävellä 4 kilometriä bussipysäkiltä kotiin kauppakassien kanssa.
Mies unohti hakea lapset silloin tällöin myös tarhasta. Hän kun vaan unohtui milloin mihinkin kavereiden kanssa juttelemaan niitä näitä tai tuli jotain muuta. Tuli kotiin kun tuli, siis kun huomasi että ai, tässähän on mennytkin jo kolme tuntia, munhan piti hakea... Eihän sellainen avioliitto voi lasten kanssa pitkälle toimia. Toisen puolison kunnoittaminen, perhe-elämän vastuut arkisissa asioissa puuttui tältä hepulta ihan täysin. Samanlainen on vielä vaikka ikää on yli 60v.

Tuttavapiiriin kuului myös sellainen pari, jossa riideltiin jokaisesta rahahippusesta. Kun yhteiseti hankitulle lapselle piti ostaa kumisaappaat, riideltiin kumpi ne edelliset pieneksi käyneet saappaat ostikaan. Sama talvihaalarin ja muiden kanssa. Mies suostui antamaan perheen yhteiseen kassaan 1/3 osan tuloistaan. Loput olivat hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Palkka liki kaksinkertainen mitä vaimolla, joka maksoi käytännössä asuntolainasta lähtien kaikki koko perheen elämisen. Ei toiminut tuollainenkaan parisuhde.

 

[Miraliini]

Ettekö sopineet ennen reissua, että mieskaverisi voisi laittaa sinulle muutaman tekstarin kertoakseen olevansa kunnossa? Ja perusteluksi se, miten haluat vain olla rauhassa ettei hänelle ole sattunut mitään. Joten teet oikein päättäessäsi jättää hänet nyt rauhaan. Olet tehnyt jo osuutesi.

Muutoin tunnut huolehtivan aivan mahdottomasti aivan kaikesta. Sinunlaisellesi voin taata, että 99 % peloistasi osoittautuu aivan turhaksi. Voisit vähän mietiskellä voisiko elämän ottaa rennommin ja kehittää sitä omaakin tekemistä.

 

[toinen parisuhteessa]

Meilläkin samanlainen systeemi kuin "parisuhteessa"-nimimerkillä. Lähetän miehelle viestin jopa kun olen pääsyt töihin, koska minulla on pitkä työmatka ja hän on huolissaan kun ajan aamulla väsyneenä pitkää matkaa. Minusta se kertoo vain siitä, että hän välittää. Kyllä minäkin haluan kuulla että hän on päässyt perille kun on käynyt jossain reissussa, ja iltaisin soitellaan hyvät yöt. Ihan outoa olisi olla puhumatta vaikkapa viikko. Mutta toiset on erilaisia, ja he kokevat tuollaisen kai sitten kyttäyksenä. Minäkin antaisin ap:nä olla, ehkä se mies alkaa sitten kaipaamaan. Jos ei, niin ehkä tuo ei mikään kunnon suhde olekaan, ota se vain mahdollisuutena katsoa onko suhteella tulevaisuutta.

 

[btdt ja paljon muuta]

Mä en katsois tuollaista miestä hetkeäkään. Nuo "mitättömät" kohtaukset ovat merkki ihmisen perusluonteesta - ja sinä joudut sitä sietämään. Tuo sama käytös toistuu muussakin käyttäytymisessä.

Sinulla tulee olemaan hyvin, hyvin vaikeaa, jos joudut koko ajan olemaan varpaisillasi sanomistesi suhteen. Tuossa suhteessa mentäisiin selkeästi miehen oikkujen mukaan - ja sinä hyppäät.

 

[janika]

Ettekö sopineet ennen reissua, että mieskaverisi voisi laittaa sinulle muutaman tekstarin kertoakseen olevansa kunnossa? Ja perusteluksi se, miten haluat vain olla rauhassa ettei hänelle ole sattunut mitään. Joten teet oikein päättäessäsi jättää hänet nyt rauhaan. Olet tehnyt jo osuutesi.

Muutoin tunnut huolehtivan aivan mahdottomasti aivan kaikesta. Sinunlaisellesi voin taata, että 99 % peloistasi osoittautuu aivan turhaksi. Voisit vähän mietiskellä voisiko elämän ottaa rennommin ja kehittää sitä omaakin tekemistä.

minusta normaalia että ilmotellaan itestä jos reissuun lähdetään..vaikka edes joka toinen päivä..mieheni ei ole yhtään viestittely ihmisiä mutta soittas et kaikki ok..
mut kai on liikaa pyydetty..täytyy saada olla rauhassa etten vain missään nimessä kyttää häntä..
kylläpä se sieltä leppyy.aikoi soittaa kun kotia tulee..ja on jo tullutkin,mut lähtenyt uudelle reissulle,en tiedä minne ja kenen kanssa...
ja minähän en soita ja kysele. oisko lähteny kalaan jonnekkin.

 

[Miehet ei turhia soittele]

Miehet ei tykkää, kun vaimot kyselee jotain ihmeen tilanneraportteja ja paluuaikatauluja loman keskellä.

Kun lähtiessä sanotaan, että tullaan viimeistään silloin ja silloin, niin se myös tarkoittaa sitä ettei sitä ennen kaivata puheluja. Se aika kun on pyhitetty vapaa-ajan oleiluun johon ei kaivata häiriötekijöitä ja stressiä (joihin puolisoiden puhelut lukeutuu).

Miksi miehen pitäisi soittaa että kaikki on ok? Eikös se nyt ole jo ihan olettamus että kaikki on hyvin. Miksi siitä pitäisi nyt erikseen soitella. Mies tai sen kaveri soittaa aivan varmasti siinä vaiheessa kun asiat ei ole hyvin.

Viimeinen niitti on nähtävästi ollut tuo "koska tule kotiin" kysymyksesi. Silloin kun ollaan jossain lomalla, viimeinen ja ärsyttävin kysymys on juuri tuo kysymys. Ainakin me miehet pidetään tuota kysymystä lomafiiliksen tappajana. Miehet haluavat nauttia lomaa viimeiseen päivään saakka ja edes lähtöä edeltävänä päivänäkään ei haluta kuulla "koska tulet kotiin" kysymyksiä.

 

[Niin no...]

Kukin tavallaan, tietenkin.

Meillä esimerkiksi mies oli juuri jonkin aikaa mökkilomalla lastensa kanssa ja pääasiassa lomailu sisälsi kalastamista, sillä ovat kaikki innokkaita kalamiehiä. Puhuimme päivittäin kerran, pari ja tarvittaessa panimme viestejä, esim. isoista kaloista tuli välillä kuvaviestejä hyvinkin tiheästi, ylpeitä olivat saalistaan Useimmiten annoin miehen soittaa, sillä en halunnut häiritä mahdollisesti juuri nappaamaisillaan olevan ison kalan saalistusta. Kysyin myös, että koska olette tulossa ja kotiinpaluupäivän päätettyään mies sen kertoikin jo siksikin, että tiesin varata kotiin tarpeeksi ruokaa.

Tämä sopii siis meille, mutta eihän tämä tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi samalla tavalla elää - ja tärkeintä kai on se, että molemmat ovat samoilla linjoilla asiasta.

Jälkikäteenhän on hyvä sanoa, mutta teidän olisi kannattanut etukäteen sopia, että mies esim. ilmoittelee päästyään perille tms. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

 

[Research]

Miten voitkin elää noin miehen ehdoilla? Nyt unohdat koko miehen, hän nauttii vahingoniloisena kun sinä elät vain häntä varten!

Kokeile tätä; kun hän tulee, et noteera häntä mitenkään, juttelet vain mitä olet tehnyt sinä aikana kun hän oli poissa, esität ettei sinulla ikävä olisi ollutkaan! Hän ilmeisesti tarvii kovat otteet, joten älä missään nimessä näytä ikävääsi! Yritä vaikka tehdä hänet mustasukkaiseksi, käy jossain riennoissa yksin ja tule myöhään kotiin! Ihmettelee varmaan mikä sinuun on mennyt, mutta uskon että se tepsii, siis ole kuin nauttisit ajasta jolloin hän on pois!

Ilmeisesti hän on niin lapsellinen, että häneltä puuttuu kokonaan empatiakyky, jos et tee asialle jotain saat kärsiä koko yhdessäolonne ajan. Hän huomaa kuinka roikut hänessä ja elät vain häntä varten, muuta itsesi, yritä kovettaa luonteesi, vaikka se vaikeaa olisikin, keino tepsii varmasti, ole kuin ette seurustelisikaan, hän lopulta anelee edessäsi! Jos tähän kykenet, kerro miten kävi!

 

[Jani.s.ka]

pelottaa vain jos tää suhde nyt tuomoseen kaatuu.toivottavasti ei.

On hyvin yleistä, että suhde kaatuu siihen, ettei toisen reviiriä kunnioiteta. Se, mikä sinulle on huolehtimista, on toiselle tunkeutumista ja rajojen kunnioittamuutta.

En minäkään toivo, että vaimoni kyttää minua. Ja koska minulla on taipumus kyttäämiseen ja ylenpalttiseen huolehtimiseen, kysyn säännöllisesti vaimoltani, olenko huolehtinut liikaa.

Suhteessa pitää huomioida vastapuolen näkökulma eikä kuvitella, että oma maailma on toisen maailma. Suhteessa elää kaksi erilaista ihmistä erilaisine tarpeineen ja normeineen.

 

[jo menee vaikeaksi]

On se vaikeata näköjään elää suhteessa, jos täytyy päivittää suhde tilannetta ehkä useamman kerran päivässä. Ja erittäin pienestä se on kiinni, jos unohdat tai muisti pettää, etkä ole kunnioittanut toista osapuolta. Ei se voi olla noin pikkumaista suhdetoimintaa, että toinen vaatii huomiota koko ajan ja toinen ei välttämättä edes huomaa onko häntä edes huomioitu millään tavalla. Mun mies ns. kyttää tai sen huomaan usein enkä saa tehdä häntä mustasukkaiseksi. En tiedä tosiaan, mitä teen väärin. Taas mies voi jutella, halata tai pusertaa tuttua/tuntematonta naista. Minä en reagoin mitenkään. Jos taas toimisin kuin mieheni, olisin miehenkipeä, munan tarpeessa tai muuten tyrkyllä. Tämän mukaan jos olisin pikkusieluinen ihminen, olisi pitänyt tehdä omat johtopäätökset. Mies taas olisi jättänyt tai riittauttanut, ja ties vaikka etsinyt toisen naisen.

 

[Kaikenlaista nähnyt]

Miehet ei tykkää, kun vaimot kyselee jotain ihmeen tilanneraportteja ja paluuaikatauluja loman keskellä.

Kun lähtiessä sanotaan, että tullaan viimeistään silloin ja silloin, niin se myös tarkoittaa sitä ettei sitä ennen kaivata puheluja. Se aika kun on pyhitetty vapaa-ajan oleiluun johon ei kaivata häiriötekijöitä ja stressiä (joihin puolisoiden puhelut lukeutuu).

Miksi miehen pitäisi soittaa että kaikki on ok? Eikös se nyt ole jo ihan olettamus että kaikki on hyvin. Miksi siitä pitäisi nyt erikseen soitella. Mies tai sen kaveri soittaa aivan varmasti siinä vaiheessa kun asiat ei ole hyvin.

Viimeinen niitti on nähtävästi ollut tuo "koska tule kotiin" kysymyksesi. Silloin kun ollaan jossain lomalla, viimeinen ja ärsyttävin kysymys on juuri tuo kysymys. Ainakin me miehet pidetään tuota kysymystä lomafiiliksen tappajana. Miehet haluavat nauttia lomaa viimeiseen päivään saakka ja edes lähtöä edeltävänä päivänäkään ei haluta kuulla "koska tulet kotiin" kysymyksiä.

Minun mielestäni tuollaiset miehet pysyköön pois parisuhteesta.

 

[parisuhteessa]

ollessa pitäisi perusasiat olla täysin selviä kummallekin.

Jos mennään jonnekin ilmoitetaan puolisolle.
Jos ollaan pidempään poissa ilmoitetaan puolisolle.

Jos aiotaan olla teillä tietymättömillä johonkin aikaan saakka, se aika kerrotaan puolisolle.
Jos puoliso ei tykkää siitä että toinen on täysin tavoittamattomissa vaikkapa viikon, asiasta keskustellaan niin kauan, kunnes molempia tyydyttävä ratkaisu saadaan kehitettyä.
Jos ratkaisua ei saada aikaan, kannattaa katsoa peiliin kummankin. Onko toinen niin tärkeä ihminen että hänen takiaan kannattaa omasta kannastaan joustaa. Jos on joustaa, jos ei pistetään kantapäät yhteen ja lähdetään kumpikin omille teilleen.

Ei ole mitään järkeä jos toinen odottaa ja murehtii himassa kun toinen viettää laatuaikaa kavereiden kanssa epämääräisen ajan.
"Tulen kotiin sitten kun ehdin, joudan, viitsin" metaliteetti ei sovi parisuhteeseen.

 

[Mollukkapullukka]

Vähän vankilamaiselta kyll vaikuttaa jos pitää joka käänteestään ilmoitella, tai etukäteen minuutin tarkkuudella tietää mihin aikaan saapuu kotiin tms. Aikuisista ihmisistä kun kuitenkin on kyse...

 

[The Elli]

Vähän vankilamaiselta kyll vaikuttaa jos pitää joka käänteestään ilmoitella, tai etukäteen minuutin tarkkuudella tietää mihin aikaan saapuu kotiin tms. Aikuisista ihmisistä kun kuitenkin on kyse...

Voi hyvä ihme! No tottakai minuuttiaikataulu onkin ahdistavaa, mutta nythän ei ole kysymys siitä, vai oliko?

Kyllä jotakin kummallista on siinä, että haluaa kadota parisuhteesta epämääräiseksi ajaksi ja on vihainen/ärtynyt jos halutaan tietää onko ukko hengissä. Minun mielestäni parisuhde taitaa kyseisissä tapauksissa vetää viimeisiään. Tekevätkö naiset /perheenäidit vastaavia reissuja?

Minä en ole koskaan rajoittanut miesteni menemisiäni eikä se todellakaan ole aina ollut hyväksi. Parisuhde on parisuhde ja siinä on parisuhteen säännöt. Ei ole ihme jos avioeroja tulee.

Onneksi eii ole tuommoista saakelin kalastajaa sattunut kaveriksi.

 

[parisuhteessa]

mollukkapullukka hyvä...
jos mies sanoisi aamulla "lähden poikien kanssa Lappiin kalaan. Tulen takaisin joskus".

Tai viikonloppuna jos mies häviäisi kuin pieru saharaan mitään sanomatta ja tulisi takaisin joskus illalla tai seuraavana päivänä. Muina miehinä.

Tuo ei ole minusta normaalia käytöstä parisuhteessa.

Kun nimenomaan ollaan aikuisia ihmisiä ja ollaan jonkun kanssa parisuhteessa. Yksikseen elelevä ihminen saa mun puolesta mennä ja tulla ihan niinkuin lystää.
Aikuisilla on aikuisten velvollisuudet ja vastuut myös sitä kumppaniaan kohtaan. Ei se paljon ole pyydetty, jos jonnekkin lähtee, niin lähtemisestään sanoo kumppanille ja jos aikoo viipyä pidempään niin pyrkii siitä huolimatta sanomaan ajan koska tulee takaisin.

Se on hyvä jos jollekkin on se ja sama missä se parisuhteen toinen puolisko huitelee. Ihmettelen kyllä jos on lapsiakin, miten asia voisi olla näin. Yleensä perhettä viedään eteenpäin yhdessä.

Minä kuitenkin olen sen verran huolehtivainen ihminen ja pelkäisin. että toiselle on jotain sattunut kun häntä ei kuulu eikä näy kotona tuntikausiin. Etenkään kun hänen ei pitäisi olla missään sovitussa menosa. Se ei ole mitään kivaa puuhaa se miettiminen onko jotain sattunut vai ei. Ei etenkään jos ei edes tiedä pitääkö huolehtia päivä, kaksi vai viikko vai kaksi.

Mulla on onneksi sellainen mies joka on ainan kertonut pyytämättä minne menee, soittaa jos on myöhässä ja pyrkii olemaan aina kotona silloin kun on luvannut.
Ei olisi onnistunut meillä sellainen että mies menee minne haluaa silloin kun haluaa. Hänellä oli lapsista ja kodinhoidosta yhtä suuri vastuu kuin minullakin. Minä näet hoidin lapsemme päivisin ja menin iltavuoroon töihin silloin kun muksut olivat pieniä. Yhä sujuu mieheltä kotihommat ihan yhtä hyvin kuin minultakin. Mieheni on aina asettanut minut ja lapsensa etusijalle. Vasta sen jälkeen tulee omat harrastukset, kalareissut kavereiden kanssa sun muut.

Niin minullakin etusijalla ovat mies ja lapset. Vasta kun ne on hoidettu, menen omiin harrastuksiini.

Aplle sanoisin että pyri rakentamaan oma elämäsi omien vahvuuksiesi varaan. Älä odottele apua tuolta mieheltä kovin pitkään. Lapsesi vaan pettyy turhaan jos mies ei pidä lupauksiaan. Pyri olemaan vahva, omillaan toimeen tuleva aikuinen itsesi ja lapsesi tähden.