Mielestäni ei ole järkeä (eikä kannata) tehdä päätöksiä asumisjärjestelyistä sellaisen hypoteettisen uuden suhteen perusteella - jota ei ole tällä hetkellä edes näköpiirissä, saati että olisi oikeasti mitään suhdetta. Mikäli uusi suhde joskus tulee ja jos haluaa sitten muuttaa yhteen uuden kumppanin kanssa, voi asumista miettiä uudestaan. Mutta nyt päätökset kannattaa tehdä olemassa olevien asioiden perusteella.
Eikä tuon tarvitse noin mennä, että on vuoroviikoin puolison ja lasten kanssa - voihan osan ajasta olla heidän kanssaan yhdessä ja välillä keskenään lasten kanssa. Tai jotain, riippuen millainen tilanne sattuu olemaan. Ja eiväthän kaikki uudet kumppanit edes halua elää 24/7 mitään lapiperhe-elämää, tai eivät sopeudu siihen kylmiltään niin hyvin, jos itse ovat lapsettomia.
Jos itse eroaisin, tykkäisin aika pitkään asua itsekseni ja mieluiten uuden kumppanin kanssa omissa asunnoissa, mutta kuitenkin paljon yhdessä ja toistemme luona. Mutta haluaisin myös yhteistä aikaa lasten kanssa keskenään, ja uskon että se olisi lasten kannalta hyvä myös. Ihannetilanne olisi se, että uudella kumppanilla olisi omassa elämässään niin paljon tekemistä, ettei hänkään vaatisi mitään 24/7 yhdessä oloa koko ajan. En haluaisi mitään uusperhekuvioita.
