P
pohtija
Vieras
Meillä on kohta 3v ja 1v lapset ja asutaan omistusasunnossa Etelä-Suomessa. Mies on isossa firmassa töissä ja vuoden alusta olisi mahdollisuus mennä Puolaan töihin. Ei olla vielä puhuttu asiasta perheillemme, paitsi siskolleni ja veljen vaimolle, joka on puolalainen. Yritetään nyt miettiä plussia ja miinuksia ja tuntuu, että mies on jo puoliksi pakannutkin. Me pidettäisiin nykyinen asunto ja miehen mukaan voisimme tulla väh. kerran kuukaudessa Suomeen, lapset ja minä ehkä useammin ja pidemmäksi aikaa.
Miestä houkuttelee halvempi asuminen, päivärahat, kielitaidon parantuminen ja tietysti kokemus itsessään. Ja hän sanoo,että voisimme tulla samantien takaisin,jos elo siellä ei suju.
Itseäni mietityttää vanhemman lapseni kavereiden jääminen ja se, että löytääkö sieltä leikkikaveria. Varmasti isovanhemmat yrittävät saada meidät luopumaan ideasta kun kuulevat. Ikävöisivät lapsiamme ja lapset heitä,sillä kerran viikossa ollaan nähty vähintäänkin.
Terveydenhuollosta otin selvää veljeni vaimolta ja hän suosittelee yksityistä lääkäriä, jos tarve tulee. Hän silti sanoo,että liikenne Puolassa on hirveää ja puolalaiset meluisia. (Itse en siedä jos omassa kotona ei saisi olla rauhassa naapureiden häirinnältä)
Harvat puolalaiset osaavat englantia ja minä en puhu puolaa ollenkaan. Mies osaa muutaman sanan.
Emme vielä tiedä millainen olisi asumismuoto ja olisiko asunto kalustettu jne.
Kaikkein eniten mietin miten itse viihtyisin vieraassa maassa. Ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia... ja se,että jos ei asuntoon kovasti panosteta lyhyen ajan takia,niin onko se riittävän viihtyisä,että lapset ja minä viihdymme siellä aamusta iltaan...
apua..auttakaa te ketkä olette asuneet ulkomailla tai asutte jossain muualla nyt. Olen kyllä ollut vaihto-oppilaana ja näin asunut vieraassa maassa,mutta nyt kun on kaksi pientä lasta,en tiedä mikä olisi paras ratkaisu...
Miestä houkuttelee halvempi asuminen, päivärahat, kielitaidon parantuminen ja tietysti kokemus itsessään. Ja hän sanoo,että voisimme tulla samantien takaisin,jos elo siellä ei suju.
Itseäni mietityttää vanhemman lapseni kavereiden jääminen ja se, että löytääkö sieltä leikkikaveria. Varmasti isovanhemmat yrittävät saada meidät luopumaan ideasta kun kuulevat. Ikävöisivät lapsiamme ja lapset heitä,sillä kerran viikossa ollaan nähty vähintäänkin.
Terveydenhuollosta otin selvää veljeni vaimolta ja hän suosittelee yksityistä lääkäriä, jos tarve tulee. Hän silti sanoo,että liikenne Puolassa on hirveää ja puolalaiset meluisia. (Itse en siedä jos omassa kotona ei saisi olla rauhassa naapureiden häirinnältä)
Harvat puolalaiset osaavat englantia ja minä en puhu puolaa ollenkaan. Mies osaa muutaman sanan.
Emme vielä tiedä millainen olisi asumismuoto ja olisiko asunto kalustettu jne.
Kaikkein eniten mietin miten itse viihtyisin vieraassa maassa. Ihan oman henkisen hyvinvoinnin takia... ja se,että jos ei asuntoon kovasti panosteta lyhyen ajan takia,niin onko se riittävän viihtyisä,että lapset ja minä viihdymme siellä aamusta iltaan...
apua..auttakaa te ketkä olette asuneet ulkomailla tai asutte jossain muualla nyt. Olen kyllä ollut vaihto-oppilaana ja näin asunut vieraassa maassa,mutta nyt kun on kaksi pientä lasta,en tiedä mikä olisi paras ratkaisu...