Mies ei arvosta - olen vain huono äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arvotonko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

arvotonko?

Vieras
Mä olen jo vuosia miettinyt mitä tekisin. Mies ei arvosta mua yhtää, itse olen siitä ymmällä ja pikkuhiljaa sitä alkaa sitä itsekin uskoa että on ihan nolla.
Mies tekee pitkää päivää 6 päivää viikossa ja mulle jää kodinhoito ja näiden kolmen lapsen hoito kaupassakäynteineen, siivouksineen, pyykinpesuineen jne., kyllä te tiedätte nämä kotityöt ;),
Käyn töissä ja lapset ovat päivähoidossa ja koulussa.
Ei mua nämä kotityöt ja lastenhoito syö, vaan se että mies jaksaa säännöllisesti muistuttaa siitä, että olen huono äiti. Perusteluna on, että komennan lapsia, siis iltapalalle, hammaspesuille jne. Lapsia ei saisi hänen mielestään käskeä, vaan houkutella kauniisti. En minäkään rumasti komentele, mutta komennan kuitenkin niin että pysyisi jonkinlainen rytmi ja lapset saisivat riittävästi unta.
Ja viikosta ja kuukaudesta toiseen saan kuulla, miten ala-arvoisista ala-arvoisin äiti olen, todella huono...
Mua itkettää ja olen harkinnut lähtöä... ja ilman lapsia, sillä olenhan niin huono...
Välillä otan järjen käteen ja ajattelen että miten minä voin ihan ala-arvoisinkaan olla, en juo, en tupakoi, koti on puhdas ja lapsilla on terveellistä ruokaa ja he ovat puhtaita ja hiukset on letitetty ja kammattu, kuskaan harrastuksiin, vaatteet ovat varmasti ajanmukaiset ja lämpimät ja yhdessä tehdään läksyt, käydään uimassa, ratsastamassa, pelataan jalkapalloa jne.
Mutta sitten iskee todellisuus, onko minulla enää mitään arvoa... jospa lasten olisi parempi kuitenkin olla ilman minua, jos kasvatankin heitä jotenkin väärin tietämättäni, jospa mieheni onkin oikeassa...
Mitä minä teen?
 
Ai mitäkö teet..no jätät miehen ja otat lapset mukaan. Miehes ei nimttäin näköjään tiedä mitään kasvatuksesta, ja kaiken lisäksi lyttää sinua. Miksi haluat tuollaisen miehen kanssa olla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Höpö sua;29204409:
Taitaa isillä olla unohtunu ettei ne lapset aina tottele vain kaunista houkuttelua. Rajoja ja selvät säännöt on oltava. Lempeää kuria :)

Niin, käytäntö meikäläiselle on opettanut että rajat on ja säännöt on oltava, eihän noita kullannuppuja saa edes nukkumaan jos ei tiettyä aikataulua.
On niin vaikea olla kotona, kun ei uskalla enää edes puhua tai olla oma itsensä. Mä näännyn tähän mykkäkouluun, asiasta ei voi edes puhua... mä en jaksa enää...
 
Ettekö ole puhuneet kasvatusperiaatteista ennen lasten hankintaa? Miehesi toimii sinua kohtaan tökerösti, mutta se että hänellä on erilaiset näkemykset asioista ei tee hänestä sikaa.

Itse olen kohtuullisen vapaan kasvatuksen kannattaja ja perustelen lapselle aina asiat. Annan myös aikaa varautua ja voin tietyissä rajoissa neuvotella asioista. Onneksi olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla. En nimittäin hyväksyisi, jos hän ylläpitäisi tiukkoja rajoja komentelemalla perustelematta. Saatikka jos tarpeettomasti huutaisi lapsille. Niin, en ole mikään rajat on rakkautta -tyyppi enkä sellaisen kanssa myöskään perhettä perustaisi. En minä sano, että tiukempi linja on väärin, mutta ei sovi minun kasvatustavoitteisiini ja -näkemyksiiini.
 
Voit kertoa miehellesi, että lapset oppivat ainoastaan mallin avulla kunnioittamaan toisia ihmisiä. Ja ilman aitoa kunnioitusta ei ole myöskään aitoa tottelevaisuutta, on vain nalkutusta ja kitinää.
 
Sinä olet loistava äiti! Minä ihmettelen, miten jaksat hoitaa yksin tuon kaiken. Kannatan ehdottamsti selkeitä sääntöjä. Puhun kokemuksesta, koska itse olin aikoinani liian myöntyväinen lasten tahtomisille. Siinä on se vaara, että ei huomaakaan myönnytyksissä menneensä liian pitkälle.
 
Kiitos tähän astisista kommenteista - etenkin niistä kannustavista, oikeastaan en edes haluaisi kuulla masentavia...

Miehen kanssa on vaikea puhua edes muista säännöistä kuin mitä hän itse kannattaa. Hänen on tietenkin helpompi ottaa rooli jossa sääntöjä ei ole, koska ei tarvitse niitä käytännössä toteuttaa. Ja ei tällaisia asioita osannut edes kysyä ennen avioliittoa ja lapsia.

Olen väsynyt tilanteeseen, syö todella voimia kun EI SAA ARVOSTUSTA JA KUNNIOITUSTA. Pistäkääpä omalle kohdalle että mies vain arvostelisi, koskaan et tekisi mitään oikein. Yleensä minua pidetään ystäväpiirissä ja työssä tehokkaana ja aikaansaapana ihmisenä.

Parasta on kuitenkin lapset, he ovat kaikki kaikessa minulle ja haluaisin heidän näkevän että äiti on onnellinen - arvottomuus syö kuitenkin liikaa...
 
Mieshän voikin sitten itse houkutella lapset iltapalalle, -pesulle ja nukkumaan, kun tietää, miten se oikein tehdään?

Ihan vakavissani olen sitä mieltä, että miehen pitäisi saada vähän enemmän tuntumaa tohon lastenhoitoon. Voisitko lähteä jonnekin reissuun päiväksi tai pariksi?
 
Miten olisi jos menisitte aviolitto terapiaan, tms. Jossa voitte puida kekinäistä suhdettanne ammattilaisen kanssa. En tosin tiedeä tarkalleen kuka tai mikä taho näitä järjestää, seurakunnat varmaan ainakin.

Selvästi tarvitsette ulkopuolista apua, jotta saatte keskusteltua avoimesti asioista.
 
Kiitos tähän astisista kommenteista - etenkin niistä kannustavista, oikeastaan en edes haluaisi kuulla masentavia...

Miehen kanssa on vaikea puhua edes muista säännöistä kuin mitä hän itse kannattaa. Hänen on tietenkin helpompi ottaa rooli jossa sääntöjä ei ole, koska ei tarvitse niitä käytännössä toteuttaa. Ja ei tällaisia asioita osannut edes kysyä ennen avioliittoa ja lapsia.

Olen väsynyt tilanteeseen, syö todella voimia kun EI SAA ARVOSTUSTA JA KUNNIOITUSTA. Pistäkääpä omalle kohdalle että mies vain arvostelisi, koskaan et tekisi mitään oikein. Yleensä minua pidetään ystäväpiirissä ja työssä tehokkaana ja aikaansaapana ihmisenä.

Parasta on kuitenkin lapset, he ovat kaikki kaikessa minulle ja haluaisin heidän näkevän että äiti on onnellinen - arvottomuus syö kuitenkin liikaa...

Niin, kysyin että miten tämä "käskytys" ym. käytännössä näkyy ja kuuluu?
Onhan se tietysti mahdollista, että mies ihan huvikseen haukkuu mutta mutta... kysynpähän kuitenkin... Mitä sinä teet väärin?
 
Muista, että olet lapsillesi kuitenkin se yksi ja paras äiti - oli miehesi mitä mieltä tahansa. Toi on niin väärin sun mieheltä ja jotain pitää tapahtua. Tollanen haukkuminen on henkistä pahoinpitelyä ja sun ei tarvi sellasta kuunnella. Laita kova kovaa vastaan - lähde LASTEN KANSSA tai vaadi mieheltä kunnioitusta. Tai ehdota osien vaihtoa, jos hän on kerran niin hyvä kasvattaja niin huolehtii teidän rutiineista vaikka viikonlopun yli. Siinäpähän näkee miten kevyesti houkuttelemalla pysyy homma kasassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KääKKä de la KääKKÄ harmaana;29207983:
Suosittelisin myös lämpimästi irtiottoa. Jätä tenavat isälleen, niin ehkä miehenkin silmät voisivat avautua?

Tää ois hyvä, mutta voi olla ettei isän silmät avaudu vielä päivässä tai parissa. Jos päivät menevät rytmittä ja tehden vähän mitä halutaan, milloin halutaan, valvotaan ja ollaan pesemättä hampaita jne.. Niin ei ehkä vaikutukset heti näy isälle. Ne näkyy sitten vasta muutaman päivän päästä äitille, kun rutiinit taas palaavat. Tai pitemmän ajan isän vastuulla ollessa alkaisi näkymään isän kanssa rajoitta ollessakin. Pari päivähän on vain isästä ja lapsista hauskaa..
 
Tää ois hyvä, mutta voi olla ettei isän silmät avaudu vielä päivässä tai parissa. Jos päivät menevät rytmittä ja tehden vähän mitä halutaan, milloin halutaan, valvotaan ja ollaan pesemättä hampaita jne.. Niin ei ehkä vaikutukset heti näy isälle. Ne näkyy sitten vasta muutaman päivän päästä äitille, kun rutiinit taas palaavat. Tai pitemmän ajan isän vastuulla ollessa alkaisi näkymään isän kanssa rajoitta ollessakin. Pari päivähän on vain isästä ja lapsista hauskaa..

Juu ei pari päivää vielä mitään. Mutta aika vaikeaa on listä sitä isän aikaa, jos isä tekee ympäripyöreitäpäiviä 6 päivänä viikossa. Ja jos isä on sitten suununtaina rättiväsynyt niin se oli sitten siinä...
 
Niin, kysyin että miten tämä "käskytys" ym. käytännössä näkyy ja kuuluu?
Onhan se tietysti mahdollista, että mies ihan huvikseen haukkuu mutta mutta... kysynpähän kuitenkin... Mitä sinä teet väärin?

Meillä on keskimmäinen lapsista vilkas ja mielikuvitusta riittää, hän on myös luonteeltaan sellainen, johon ei tepsi "tulisitko" tai muut pyynnöt, niin kuin esimerkiksi muut lapsemme, heidän kanssaan keskustelemalla asiat luistaa. Keskimmäinen lapsemme tekee väärinteotkin, vaikka niistä on varoiteltu ja keskusteltu.

Noh, asiasta poimittiin sana "käskytys" yksittäisenä sanana, mutta kyllä myönnän että välillä kun puhe ei tepsi ja lapsi edelleen kiukuttelee tms. - käsken ja välillä myös korotan ääntäni. Yleensä kun mennään tähän pisteeseen ja mies tämän kuulee, on se melkoista tekstiä: "maailman huonoin äiti, aliarvioisista aliarvoisin, täysin kykenemätön äidiksi, tuollaiselle ei koskaan olisi pitänyt tulla lapsia, kaikille sitä lapsia annetaan" jne. Ja kaikki tämä HUUTAMALLA LASTEN KUULLEN.

Isä on kesälomallaan katsonut lapsia minun ollessa töissä ja myöntänyt ettei saa tehtyä omia töitään ;), mutta koska kysymyksessä on hänen ja lasten kesäloma, ei siinä ole aikatauluja, kuten mitä minulle jää arkiaamuina, eli kun pitää oikeasti ennättää tarhaan ja kouluun ja itse vielä töihinkin ajoissa. Näihin isä kommentoi, ettei ole lasten vika ettette ennätä, että lapsi kiukkuilee... Herään nykyisin 5.30 ja lapset 7.00 että ennättäisimme, mutta keskimmäinen on haasteellinen vaikka aikaa olisikin.

Olen sanonut miehelleni, etten luultavasti koskaan selviä siitä että hän sanoo minua huonoksi äidiksi...
Selviäisittekö te?
 
Tekee ihan pahaa puolestasi. Vaikka saisitte näennäisesti asiat selvitettyä pariterapian/ avioliittoleirin avulla, en usko että koskaan unohdat, mitä miehesi on sinulle sanonut. Millaisen miehenmallin lapset saavat isästä, joka tuolla tavoin huutaa äidille? Ja samalla myös valitettavasti oppivat tietyn alistuvan naisen mallin, jos et tähän puutu vaan annat ukon huutaa ja haukkua. Tee itsellesi ja perheellesi palvelus ja lähde lasten kanssa.
 
olen sitä mieltä, että varaat keskustelu aikaa psykiatrilta- kuulostaa huolestuttavasti siltä, että olet ajautumassa masennukseen henkisen väkivallan ja mollaamisen vuoksi. olisi hyvä ulkopuolisen ihmisen kanssa puhua näistä asioista mitä teillä kotona on meneillään ja omista ajatuksista ja tunteista. missään nimessä et ole huono äiti, ja on todella äärimmäisen alhaista ja epäkunnioittavaa mieheltäsi väittää muuta. toivon, että saat tukea omaan hyvään vanhemmuuteesi. pidä huolta itsestäsi. mies saisi puolestani suksia hevonkuuseen.
 
…ja jos käskyttäminen tai komentaminen tai lapsille huutaminen tekee huonon äidin niin herranjumalasentään - minä olen maailman huonoin äti. (enkä oikeasti usko olevani :) )
 
Kiitos kannustavista viesteistä!

Olen monta kertaa miettinyt, mitä mies voittaa sanomisillaan, olen sitä joskus kysynytkin häneltä.

hänhän hajottaa perhettämme, miksi näin tapahtuu...
 

Yhteistyössä