mies ei enää rakasta minua?

Välittääkö mies sinusta ollenkaan?! Sinä laihdut ja kärsit kun hän elää niinkuin ennenkin. Tai ehkä elämä on hänelle tällä hetkellä jopa vielä helpompaa kuin ennen koska sinä olet varpaisillasi, yrität miellyttää miestä jne. Helppohan siinä on olla jos sinä hyppäät kun hän sanoo! Miellytät häntä kaikin tavoin, olet seurana kun hän seuraa haluaa, saa seksiä kun tahtoo, ja kun hän tahtoo olla yksin sinä odotat sydän kurkussa. Haloo!!Ota vaan siitä vihasta kinni jota jo sanoit tuntevasti ja lähde itse! Se antaa voimaa. Voikin käydä niin että mies alkaa anoa sinua takaisin...

Anteeksi nyt mutta pistää vaan niin vihaksi sinunskin puolestasi kun mies vaan nauraa vaikka sinulla on paha olla. Ei se vahva nainen ole mihinkään kadonnut, se vaan täytyy kaivaa esiin uudelleen...

 

Nyt on vkl takana. Puhuimme eilen mieheni kanssa. Hän sanoi, että "kyllä mä taidan sua rakastaa vielä kuitenkin, kaikki vaan tuntuu välillä niin raskaalta". Katsoin vaan vähän aikaa miestäni ja tajusin, omat tunteeni ovat tosiaan muuttuneet, niinkuin joku tuolla kirjoittikin, en tiedä osaanko enää luottaa siihen, että tälläistä ei enää tule vastaan! Hän siis taisi menettää minut tässä hötäkässä. Käyn nyt normaalisti jumpassa ja olen tullut sosiaalisemmaksi vieraiden ihmisten kanssa ja kas kummaa sain jo yhden tulevan kamun jumpasta ja olen jo miettinyt vuokra-asuntoa tästä läheltä ja muutenkin elämää eteenpäin. Olen siis noussut suosta ja katson nyt miten omat tunteeni tästä lähtee, jos ei lähde eteenpäin / takaisin, lähden tästä tilanteesta pois. Tänään lähden shoppailemaan ja syömään kunnolla ravintolaan Aion olla taas sama sofia kuin ennenkin, en minkään miehen latistamana.

 

Ei pidä ryhtyä kenenkään kynnysmatoksi..

 

Hei Sofia,


halusin vain kaikkien neuvojen lisäksi lisätä omani, että kannattaa ehkä myös antaa kaikelle aikaa, myös lopullisille päätöksille. Tarkoitan vain, että tilanteessasi mielessä myllertävät varmaan hyvin erilaiset ja vastakkaiset ajatukset ja tunteet. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä, ja ajattele, että se mitä tapahtuu, on tapahtuakseen. Juuri silloin, kun tuntuu, että pitää pakosti tehdä joku päätös äkkiä, voi olla parempi vain ottaa askel taaksepäin ja katsoa, miten käy, ja ennen kuin huomaatkaan, se on tapahtunut "itsestään". Eli seuraa intuitiotasi.
Btw, se, että miehesi nauroi, voi olla myös jokin hermostunut reaktio, eikä välttämättä tarkoita vähättelyä tai pilkkaa.
Ja se, että hän hän haluaa kuitenkin olla lähellä sinua, voi tarkoittaa, että paradoksaalisesti nyt kun hän on ilmaissut epävarmuutensa suhteestanne ja on ollut rehellinen, hän tuntee uutta "vapautta" myös lähentyä sinua. Toisaalta hänellä on tällä tavoin myös valta teidän välisessä suhteessanne.Tilanne houkuttelee hyväksikäyttöön, ja ehkä hän nauttii siitä, että hän on tilanteen ohjaksissa.
Hänen olisi kuitenkin otettava vastuu myös sinusta ja sinun mielenterveydestäsi, ja kummankin teidän takia miettiä oikeasti aktiivisesti sitä, mitä se on mitä hän haluaa. Kait se syvin tunne sieltä kuuntelemalla ja pohtimalla tulee eteen. Tuollaiset koeajat ei minusta ole oikein inhimillisiä, varsinkin kun ne ovat toisen "määräämiä".
Jaksamisia! Päivä ja asia kerrallaan, se auttaa parhaiten.

 

Melkein sama tilanne mulla aikoinaan. Mies ei tienny pystyykö seurustelemaan, ku kova hinku oli vielä rällätä, toisaalta sano ettei tiedä haluaako rällätä jos sen takua menettää mut. Eka olin surullinen ja suorastaan sairas, meillä kans tällanen mietintäaika. Sit vähitellen alko tulla viha ja lopulta välinpitämättömyys. Aloin sopia viikonloppureissuja ja aivan vilpitöntä välinpitämättömyyttä ilmasin miehellekin. "mä meen nyt, pidä säkin hauska viikonloppu" jne.

Kun mies tajusi että olin ajautumassa pois, päättikin ettei musta halua luopua ja oli mitä rakastavin poikaystävä. Sanoin sillon että tämä oli muuten ainoa mietintäaika mitä meille tulee, ja ens kerral mä lähen automaattisesti.
Meni puoltoista vuotta, mies sai taas epävarmuutensa takas ja ehdotti taukoa. Mä sanoin heihei ja hyvää loppuelämää.

 

Moi! Taa voi kuulostaa vahan rajulta, mutta paras juttu on, etta lopetat kyselemisen ja tenttaamisen ja tavallaan kaiken sen rakkauden kerjaamisen. Ettet vain vahingossakaan vaikuta raasulta. Ihminen, vaikka olisikin lahtokohdiltaan hyva ihminen, testaa aina toista ja onnistuu usein kaytoksellaan manipuloimaan. Siinahan hyvan suhteen ideakin on, toinen "manipuloidaan" tuntemaan itsensa onnelliseksi hellyydella, huomioinnilla jne. Paras laake koko tilanteeseen on, etta vahennat miehen painoarvoa elamassasi. Alat harrastaa enemman, lahdet vaikka iltakavelylle itseksesi, kayt kaupungilla kiertelemassa, etka koko ajan raportoi miehellesi tekemisistasi ja yrita miellyttaa hanta. Mies kylla huomaa epatoivon, ja kukapa haluaisi olla suhteessa saalista. (Sori, skandit puuttuvat nappiksesta) Tee arjestasi dynaamisempaa, ota uusi kampaus, osta joku kaunis, tavallisesta poikkeava, ehka pirtea neule tai toppi. Lue jotain muutakin kuin koulujuttuja, jos ehdit, jotain, josta todella pidat. Olipa se naistenlehtia, dekkareita tai historiaa. Pian kaveri huomaa muutoksen ja ryhtyy miettimaan, mita on tapahtumassa. Tarkeinta on, ettet kadota itseasi. Olet selvasti itsenainen ja hyva tyyppi, nyt vain vahvistat nama piirteet nakyviin. Nauti kaikesta mita teet, kaveri huomaa sen kylla, ja haluaa olla mukana siina, mita sinulle onkaan tapahtumassa.

 

miehet

 

Kannattaa kyllä jatkossa mennä vaikka pariterapiaan pohtimaan mitä teille oikein tapahtui. Vaikuttaa siltä että teillä keskusteluyhteys ei oikein toimi.

 

Olisi kiva tietää Sofia mitä sinulle nyt kuuluu? Olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä.

 

Minustakin olisi kiva kuulla mitä Sofialle kuuluu? Minullakin on aivan samanlainen tilanne ja aavemaisella tavalla tuntuu että lukisi omaa tarinaa...

 

hei,

Hauska sattuma, että luin taas näitä. No, voin kertoa, ettei hyvää kuulu. Olen taas samassa tilanteessa kuin exäni kanssa, eli me tosiaan erottiin loppupeleissä ja ero ei ollut mikään mukava! Tulin yksi kerta liian aikaisin töistä kotiin ja näin exäni toisen naisen kanssa pyöräilemässä vastaan ( se oli toukokuuta)! Otin koirani, kamani samana päivänä ja lähdin pois ystäväni luokse! Sain onneksi oman kämpän nopeasti, nuolin haavojani, otin laastarisuhteen, josta ei tullut mitään ( itse jätin hänet ), ja löysin miehen, johon ihastuin ja tykästyin. Nyt eilen, voi helvetti, tuli vastaan tämä vanha kummitus, kun poikaystäväni sanoi, ettei ole varma haluaako hän jatkaa suhdettamme! Ajattelin, ettei tämä voi olla totta, mutta pidin mielestäni itseni hyvin kasassa, vaikka tärisin sisältä. Sanoin, etten ala rukoilemaan ketään, tykkään susta, haluan olla sun kanssa ( tuli niin vanhat ajat mieleen näistä sanoista), mutta itse teet päätöksen. Nyt ollaan tauolla. Eikö olekkin "hauskaa" kun yhdelle ihmiselle voi sattua näin? Olemme olleet yhdessä nyt 5 kk vasta. Nyt en tee sitä samaa virhettä, että riudun. Itken kyllä, mutta en hänen nähden. Menen ulos, teen töitä ( sain alaltani ihana työpaikan täältä Helsingin läheltä, eli muutin lähemmäksi ystäviäni) ja olen minä, harrastan.. ja jos mies haluaa tulla juttelemaan, tervetuloa, mutta en aio hänelle laittaa mitään viesti enkä mitään. Hän saa tehdä aloitteen. Tämän olen oppinut.
Ajattelen vaan, että mussa täytyy olla jotain tosi pahasti vialla? Mutta olen kumminkin mielestäni huomioonottava, ajattelen toista..hemmottelen ( teen aamupalaa viikonloppuisin ja rakastan tehdä ruokaa, joten poikaystäväni saa aina tullessaan jotain hyvää). En ole päästänyt itseäni "repsahtamaan" jos sitä joku mies nyt ajattelee, päinvastoin, edellisen eron jälkeen olen tehnyt itselleni kaikkea hyvää
Mutta, en jaksa enää ajatella, tämä on kohtaloni taas ja minun on se nieltävä.. Eli hauskaa syntympäivää,Sofia ( tänään on syntymäpäiväni)
Tälläistä kuuluu minulle, kiitos kun kysyitte..

 

Mitä on rakkaus?Alkuhuuman hälvettyä,mitä jää jäljelle?Miksi jotkut ovat yhdessä hamaan hautaan asti?Onko kysymys rakkaudesta?Sitä minä en koskaan saa tietää.

 

Muuttaa mielestäni muotoaan ja se on hyvää, jos hyväksyy, ettei sitä rakkauden huumaa kestä koko aikaa, on oikealla polulla. Pitää hyväksyä toinen, koko paketti, virheineen päivineen, kunnioittaa toista, toisen mielipiteitä, ajatuksia, sanoja. Olla oikeasti toisen luona, läsnä. Osaa antaa tilaa ja rauhoitella toista, jos siihen on tarves. Osaa olla ystävä ja rakastaja.. sitä on rakkaus.

 

Miehet ovat oma lajinsa. Sinä Sofia, kasvata vahvuuttasi,ettet tarvitsisi miestä sitä pönkittämään.
olen jo konkari näissä asioissa ja tullut siihen tulkoseen,että auvoiseen elämään ja ikuiseen rakkauteen ei kannata tuudittautua.
Kaikki nän kokemukset niin hyvät kuin huonot jalostavat sinua. Tulet henkisesti vahvemmaksi,vaikka se ei heti siltä tuntuisi.
Naisen pitää pärjätä omillaan jos ollaan realisteja ja miehet ovat valitettavasti pieniä poikia aina ikään katsomatta.
Ja hassuinta on se,että jos itse koet parisuhteen olevan kunnossa,mies voi kokea sen täysin päinvastoin. Tietysti puhuminen molempien toiveista ja avoimuus ovat erittäin tärkeitä parisuhteessa.
Ikäkriisit muuttavat aina ihmistä ja parisuhdetta. Ole Sofia onnellinen siitä,että olet yksin,ei lapsia vaikeuttamassa asiaa ja voit vain huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Omat pilvilinnani ovat romahtaneet aikoja sitten,ja nykyään minulla on AINA suunitelma A jos B menee pieleen. Turvaa selustasi,sen neuvon annan.
Älä ripustaudu mieheen, säilytä aina itsenäisyyteesi. Suojele itseäsi. Rakasta itseäsi!

 

Voi jestas, mikä määrä kirjoitusvirheitä, sori.........................

 

Taitaa olla vähän fifty-sixty, muuttuuko rakastuminen rakastamiseksi. Ei siinä auta tekeekö jotain 'väärin' vai ei. Kurja juttu, että mies oli niin munaton ettei lopettanut kunnolla suhdettanne ennen uuteen ryhtymistä.

 

ja/tai "haluaa aikaa miettiä" on kyse 100-prosenttisesti siitä, että uusi nainen on jo vähintäänkin kiikarissa. Että ollaan niin miestä ja itsenäistä oman polkunsa kulkijaa... Mutta yksikään, siis yksikään, ei pysty eroamaan naisestaan ilman, että on uusi jo katsottuna.

Ja juu, joku taas vastaa että ei se nyt aina niinkään ole. Mutta kun on - miksi sitä muuten erota vanhasta tarkoituksenmukaisesta tyttöystävästä. Miehet on nimittäin niiiin mukavuudenhaluisia, että sitä ei ylitä mikään muu kuin hinku uuteen.

 

Alussa rakkaus on huumaa, tiedän sen, olen monta kertaa ollut rakastunut, myös avioliittoni aikana!

Pikkuhiljaa rakkaus muuttuu tasaiseksi tykkäämiseksi, nämä miehesi eivät vain ole sitä ymmärtäneet. Eihän kukaan jaksa ikuisesti olla rakkuden huumassa, se veisi kaikki mehut ihmisestä. Jos on oikea ihminen vierellä, se tasainen rakkauskin on ihanaa.

Olen itse ollut niin rakkaudenkaipuinen, että olen halunnut sitä huumaa useasti, onhan se aina ollut yhtä ihanaa...oikein kaipaa niitä aikoja. Mutta kyllä se kauan kestänyt puolison kanssa koettu elämä rauhallisine eloineen on näin vanhalle sitä ainoaa oikeaa elämää.

 

Hei Sofia!

Olen todella pahoillani että olet jo toistamiseen samassa tilanteessa. Mulla ei ole mitään lohduttavia sanoja. Olen tosiaan itse samassa tilanteessa ja tiedän että minun tulisi antaa periksi niinkuin kaikki sanovat....mutta en vain voi. Mulla on jo fyysinen terveyskin alkanut kärsiä tästä kaikesta. Silti ajatus että luovuttaisin ja aloittaisin kaiken alusta tuntuu ihan liian vaikealta. Lisäksi asun aika pienessä kaupungissa joten ajatus siitä että törmäisin jossain vaiheessa mieheeni uuden naisen kanssa, tuntuu todella pahalta. Kun istun yksin kotona, minulla tulee sellainen surrealistinen olo, että maailmassa ei ole mitään muuta kuin tämän kämpän seinät ja minä. Minulla ei ole kovin paljon ystäviä jotka olisivat tukena. Jotenkin kaikki ystävät ja miehet on minun kanssa niin kauan kuin jotain parempaa tulee eteen. En tiedä mistä se johtuu koska mielestäni olen hyvä ystävä, osaan kuunnelle, tuen jne. En mie kovin pahan näkönenkään ole... Itsetunto on vain vuosien varrella mennyt... Kauanko tätä enää jaksaa.

 

Nyt olen viikonlopunkin yksin, mies ei halua minua mukaansa, haluaa mennä yksin miettimään lisää. Minullakin on, masentunut, fyysinen terveys vaakalaudalla, itken ja itken ja itken. Ruoka ei maistu ja päähän ei mahdu kuin maanantai, jolloin mies tulee luokseni ja tuomio tulee korviini. Miksi me naiset teemme näin itsellemme? Siis ensimmäisenkin eron jälkeen löysin miehiä ja varmana löydät sinäkin sen joka sinua oikeasti rakastaa, kaikkinen virheineen päivineen ja jaksaa yli sen kriisin joka tulee jossain vaiheessa.
Mutta nämä sanat eivät nyt lohduta, tiedän, aika vaan lohduttaa, senkin tiedän. Menee muutamia kuukausia eron jälkeen ja sen jälkeen alat nousemaan ylös suosta, sitä ennen on ihan turha kenenkään tulla sulle sanomaan, että kaikki menee parhain päin, se ei auta kuin hetken.. Itke niin paljon kuin haluat, huuda, riehu kotonasi yksin, kaikki mikä tekee olon hetkeksi edes helpommaksi ( älä nyt sentäs aloita viinalla läträämistä tms. todella epäterveellistä). Lähde hemmottelulomalle / päiväksi hemmotteluun jonnekkin. Tee jotain poikkeavaa, niin mäkin tein.
Leikkasin hiukseni, lähdin baariin ja juhlin! Otin siis sen laastarisuhteen, joka auttoi minua näkemään, että olen vielä nainen, enkä tiskirätti, jota voi veivata minne haluaa.
Tämä nykyinen tauko-suhteeni on vaan muuten niin ihana, etten haluaisi antaa periksi, kun vasta mies sanoo, että se on ohi... Annan hänelle sitä aikaa ja toivon, voi jumala kuinka toivonkaan! ettei ole toista naista kehissä..
Tsemppiä teille kaikille naisille, joita miehet ovat kohdelleet väärin.. ja miehille, joita naiset ovat kohdelleet väärin.. muuta en voi sanoa..

 

Miten miehesi on sanonut, että haluaa tauon? Onko sanonut, että rakastaa sinua, mutta ei tiedä mitä haluaa? Tuli vaan mieleen, miten yleistä tämä onkaan miesten keskuudessa, tämä tauko ja kuinka usein se johtaa eroon ja kuinka usein takaisin suhteeseen?

 

Ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuussa hän sanoi, että ei oikein tiedä rakastaako enää ja tuleeko tästä mitään. Itse asiassa hänellä oli silloin jotain peliä työkaverinsa kanssa. He tapasivat salaa ja soittelivat. Nainen lähetti tekstareita kuinka mahtava tyyppi mieheni on. Kaikki nuo sain selville mutta mieheni yhä väittää että heillä ei ollut muuta kuin ystävyyssuhde ja että valehteli, koska tiesi kuinka reagoisin (?!). No, luulen että heillä ei varsinaista suhdetta ollut, mutta varmasti jotakin kiinnostusta toisiaan kohtaan. Jo senkin takia, että samoihin aikoihin mieheni alkoi epäillä meitä. Mutta kuitenkin jatkoimme. Tämän vuoden kesäkuussa hän muutti siskonsa luo. Mutta kun hän tulee käymään, hän halailee ja käyttäytyy niinkuin ois ikävä. Mutta kuitenkin hän taas lähtee. Sanoo, että välittää mutta ei tiedä oikein mitä pitäs tehdä. Ei tiedä rakastaako tarpeeksi. Sattuu niin helvetisti. Varsinkin kun ennen tätä mieheni oli kiltti ja näytti että hän todella rakastaa minua. Mutta sitten kaikki muuttui. Ja ainakin minun käyttäytymiseen tällä toisella naisella on ollut merkitystä. Vaikka hän sanoo että sillä ei ole mitään merkitystä meidän nykyiseen tilanteeseemme. Edelleen tämä nainen ja mieheni ovat työkavereita. Lisäksi heillä on paljon yhteisiä saunailtoja ja muita virkistysjuttuja. Mutta itse olisin valmis yrittämään vielä ja yrittäisin unohtaa. Minä tiedän mitä mieltä kaikki ovat.... mutta toisaalta odotan vain kauhulla sitä päivää kun se todellakin on ohi. Puoltoista vuotta on tuntunut siltä niinkuin olisi aseen piippu takaraivoon suunnattuna ja sitä vain oottaa että laukeaako se vai ei.

 

Tänä aamuna mies tuli takaisin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Otti syliin ja halasi, pussaili.. kun kysyin oliko hänellä ikävä minua vkl:nä, hän tokaisi, että olin hänen ajatuksissaan, mutta hän ei ole tehnyt mitään päätöksiä vielä mihinkään suuntaan, eli vieläkin olen näköjään "koeajalla". Kuulemma katsellaan vielä.. Eli en vieläkään tiedä, eikä hänkään, haluaako hän olla kanssani vai ei. Tätä ennen me kumminkin harrastimme seksiä, jotenkin tyhmyyksissäni kuvittelin, että mies on tehnyt päätöksen, että on kanssani, mutta seksin jälkeen tosiaan kysyin tuon kysymyksen, niin vastaus oli tuo. Olen kyllä yksi iso ?????, koko viikonlopun riuduin ja odotin päätöstä ja nyt ei sitä tullutkaan. Toisaalta olen iloinen, että saan pitää vielä hetken miestäni, mutta silti on vaikeaa olla oma itsensä, kun veitsen terä on koko ajan sydämen lähellä.. mitä teen? en tiedä, helppoa on tietenkin sanoa, että jätä se kundi, ei ole sun arvoisesi, mutta tunteillani en voi mitään, en halua jättää häntä, vaan antaa hänelle aikaa ja koko ajan toivon, että hän tajuaisi kuinka hyvä olen hänelle..

 

Siis ymmärsinkö oikein, olet seurustellut miehen kanssa 5kk ja olette nyt taolla? Kuinka pitkään taukoa on jatkunut ja mistä se johtuu, miehen tunteiden puutteestako? Rakastatko sinä häntä ja onko hän aiemmin sanonut rakastavansa sinua?

Eihän tuo tietenkään hyvältä kuulosta, että noinkin lyhyen suhteen jälkeen mies jo epäilee suhdetta kovasti eikä tiedä haluaako jatkaa. Ja tuollainen tauolla oleminen ja toisen odotuttaminen on todella epäreilua. Sano miehelle, että hänen on tehtävä päätöksensä, joko haluaa olla kanssasi tai ei halua.

 

Oikeasti kun luen noita sinun kokemuksiasi, tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. On niin samanlaista kuin minulla. Ei siinä todellakaan auta toisten mielipiteet että käske tehdä päätös ja jätä se jne. Minä sanoin miehelleni eilen että nyt täytyy tulla päätöksiä, tuletko kotia vai et. Sano, että ehkä on parempi sitten erota.... Oisinpa ollu hiljaa... Ja tämä vielä sen jälkeen kun hän suostui kolmen kuukauden jälkeen vihdoin jäämään yhdeksi yöksi kotiin. Olin niin onnellinen kun heräsin hänen kainalostaan pitkästä aikaa. En kerta kaikkiaan tiedä miten pystyn jatkamaan elämää ilman häntä. Kaikki sanoo että kyllä se siitä ja löydät jonkun toisen. Mitä jos en löydäkkään? Maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat yksin. Ja minä todella rakastan tätä miestä. En haluaisi olla kenenkään muun kanssa. Tiedän että tulen vertaamaan kaikkia häneen. Ja mitä jos seuraavakin tekee samalla lailla niinkuin Sofiallekkin? Miksi miehelle ei kelpaa tällänen hyvä, varmasti uskollinen nainen vaan aina pitää etsiä parempaa?? Muutenki tuntuu siltä että tässä maailmassa ei kannata yrittää elää hyvin, paskaa tulee silloin enemmän niskaan. Ne ihmiset jotka ajattelee vain itseään, jotka pettää, jotka rellestää menemään jne. niillä menee hyvin. Hyvä ei kannata.