Mies ei halua luopua mistään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turhasta eroon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turhasta eroon

Vieras
Voi pyhä sylvi...

Kerään tässä juuri punaisen ristin konttiin tavaraa, jota meillä kyllä riittää! Lakanoita ja pyyhkeitäkin on niin paljon ja nimen omaan niitä joita ei koskaan käytetä. Mies meni sitten tutkimaan pusseja ja löysi sieltä jotkut vuosia vanhat HÄNEN poikamiesboxiin ostamansa kukkalakanat ja nyt möksähti kun ne meinasin antaa pois.

Otin myös, tosin lupaa kysymättä miehen vaatekaapista pari iänikuista hupparia, joita ei ole enää vuosiin käyttänyt. Sama juttu... "Miks tääkin pitää heittää, täähän on ihan hyväkuntoinen". Mä olen omia vaatteita vienyt konttiin tai kirpparille puolen vuoden välein, koska yksinkertaisesti ei muuten mahduta kun kolmiossa asutaan kolmestaan. Mies ei vaan mitenkään halua luopua omista vaatteistaan vaikka ne vetelis viimeisiään eikä niitä käytä. Mitä ihmettä mä sille sanon?

Varsinkin oman äitinsä ostamat neuleet on ihan pyhiä. Vaikka olis hihatkin 10cm liian lyhyet.
Muuten mies on niin alfa ja perheen pää, mutta tää on kyllä kova paikka hänelle.
 
Ihan hyvä kun yrität päästä turhasta eroon. Mutta mitä itse tykkäisit jos mies veisi kierrätykseen perintöastiastosi, "kun sitä ei käytetä ja vie vain kaapissa tilaa" tai kävisi penkomassa vaatekaappiasi ja päättäisi mitä sieltä heitetään pois.

Kerää miehen kamat omaksi kasaksi ja käykää yhdessä läpi mistä hän haluaa luopua.
 
heh, exäni on juuri samanlainen. meille tuli viime kuussa ero ja nyt kun olen pakkaillut tavaroitani niin TAIVAALLISTA jättää kaikki hänen palvomansa turha ja typerä roina tänne ja pakata mukaani vain kaikki mitä ehdottomasti tarvitsen :D
 
Minun miehellä on toisinaan myös vaikeuksia luopua materiasta. Lisäksi hän ottaa kaiken vastaan mitä ilmaiseksi saa. Se on joskus raastavaa yrittää pitää järjestystä, kun toinen näkee kaikelle käyttötarkoituksia. Minä huvittelen katsomalla sarjaa himohamstraajat. Ihan sellaisesta ei ole kyse, mutta yhteneväisyyksiä löytyy.
 
Kirjoititko mun miehestä? :)

Meillä ikää yli 30v ja tallessa on lukioaikaisia paitoja! Ja ei, niitä ei todellakaan saa heittää pois. Ei niitä kyllä käytetäkään. Mieheni on vieläpä tosi tarkka pukeutumisestaan eikä minun tarvitse siihen puuttua. Tykkää pukeutua merkkivaatteisiin eikä tosiaan pue päälleen niitä vanhoja rytkyjä. No, ne sitten säästetään. Mä en uskalla niitä heittää pois, mutta ottaa ne pattiin. Siis ymmärrän, että jollain voi olla tunnearvoa, mutta ei mitenkään niillä kaikilla.

En ehkä osaa auttaa sua, mutta ymmärrän tuskasi. :)
 
Ettei olis hamstrausta. Ihan vaan sanon siksi koska lapsuudessa äidin kaverin mies oli samanlainen, sitten alkoi kerätä vuosien saatossa enemmän ja enemmä ja lopulta kauheat tavaravuoret.
Ymmärrän sen että olisi väärin heittää pois toisen tavaroita, ilman hänen lupaa. En tykkäisi jos multakin heitettäisiin jotain. Mutta se että liian pieniä nukkavieruja vaatteita yms säilyettään loputtomiinon ihan älytöntä.
Kerää miehen kanssa ne vaatteet yms kasaan. Katsokaa tarvitteko todella. JA laita se mies kokeilemaan niitä vaatteita jne että näkee itsekin että on pieniä ihan risoja etc.. Ja sano että ei niitä kannata kaapissa pölyttää, tuskin teidän lapsetkaan tulee niitä pitään jsoksus..
 
Kerää miehen kanssa ne vaatteet yms kasaan. Katsokaa tarvitteko todella. JA laita se mies kokeilemaan niitä vaatteita jne että näkee itsekin että on pieniä ihan risoja etc.. Ja sano että ei niitä kannata kaapissa pölyttää, tuskin teidän lapsetkaan tulee niitä pitään jsoksus..

Tätä mäki olisin ehdottanut. Jos vaikka mies ymmärtäis.

Meillä ei onnistu kylläkään. "Ainahan niitä huonompiakin tarvii olla, jos tulee jotain remonttihommia tms". Eikä mene jakeluun, että kaapillinen on siihenkin tarkoitukseen liikaa. Meillä esim tuli isompi remontti ja sitä varten sitten osti kaupasta työhousuja, vaikka piti olla niitä huonompia odottamassa.
 
Meillä on sama kuvio, mutta en puutu asiaan. Miehellä on oma vaatekaappinsa, joka tursuaa "pyhäinjäännöksiä" (niin kuin niitä nimitän).Pitäkööt lumppunsa, jos niiden kerääminen saa hänet onnelliseksi. Minulla on muutakin tekemistä kuin lutrata toisen rättejä, enkä aina täysin käsitä naisia jotka puuhaavat miestensä vuoksi kuin äidit lapsiaan. Parin hupparin väkivaltainen hävittäminen ei ratkaise varsinaista ongelmaa, mikä hamsteriluontoisessa ihmisessä on.

Jonkun verran on auttanut vaatteiden polttaminen mökillä. Mies kokee sen kunniaakkkaaksi eroksi rakkaasta rätistään. Olen ehdottanut mukaan virren veisuuta ja kunnia-asentoa, mutta siinä vaiheessa huumoria ei ole riittänyt enää kuin minulla.
 
Meillä on sama kuvio, mutta en puutu asiaan. Miehellä on oma vaatekaappinsa, joka tursuaa "pyhäinjäännöksiä" (niin kuin niitä nimitän).Pitäkööt lumppunsa, jos niiden kerääminen saa hänet onnelliseksi. Minulla on muutakin tekemistä kuin lutrata toisen rättejä, enkä aina täysin käsitä naisia jotka puuhaavat miestensä vuoksi kuin äidit lapsiaan. Parin hupparin väkivaltainen hävittäminen ei ratkaise varsinaista ongelmaa, mikä hamsteriluontoisessa ihmisessä on.

Jonkun verran on auttanut vaatteiden polttaminen mökillä. Mies kokee sen kunniaakkkaaksi eroksi rakkaasta rätistään. Olen ehdottanut mukaan virren veisuuta ja kunnia-asentoa, mutta siinä vaiheessa huumoria ei ole riittänyt enää kuin minulla.

Olet kyllä siinä mielessä ihan oikeassa, että en viitsisi muutaman rievun takia miehen mieltä pahoittaa. meillä on vaan hirveen vähän kaappitilaa ja ärsyttää, kun olen monet kirpparit tässä ajassa pitänyt ja ikinä sinne ei tunnu mieheltä mitään irtoavan.
Silloin kun tavattiin, niin miehellä oli jostain syystä aivan liian pieniä vaatteita vaikka onkin aika pitkä ja raamikas. Sitten alkoi tajuta, että ei voi ostaa enää M tai L kokoa, mutta ei niitä liian pieniä raaskisi poiskaan heittää...
 

Yhteistyössä