Eksän kanssa oli loppuvaiheessa hirveästi riitoja. Tivasin häneltä, miksei hän koskaan muista minua eikä näe vaivaa vuokseni. Mies ei osannut sanoa. Luulenpa, että hän piti minua itsestäänselvänä ja että pyyntöni olivat "tyypillistä naisten marmatusta ja nalkutusta". Mies ei tajunnut, että vaikkei hän itse kaivannut kukkia, oma-aloitteisia halauksia tai muistamista muulloinkin kuin synttäreinä, niin_minulle_ne olisivat olleet tärkeitä. Mies taisi tajuta vasta sitten, että jos hän itse tivasi seksiä, niin hän oli tosi kiukkuinen, jos en antanut. Kerroin hänelle, että ei minuakaan huvita antaa miehen mieliksi, jos hän ei vastineeksi täytä minun toiveitani. Halusin, että suhteessa kumpikin täyttäisi toisen toiveita ja vastaavasti itse saisi tyydytystä omiin tarpeisiin. Meidän suhteessa vain mies sai mitä halusi ja minä olin ilman (myös seksissä).
Ehkä AP:n mies rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa häntä, mutta ne tuntemukset taitavat olla niin syvällä, että mieskin on ne jo unohtanut.
On hienoa, että mies osoittaa rakkauttaan pienillä teoilla, mutta eipä kai se olisi liikaa pyydetty, jos hän joskus tekisi jotain sellaista, josta nainen oikeasti pitää. Miehen näkökulmasta ajateltuna se on vähän sama asia kuin jos mies haluaa kiihkeää seksiä ja nainen selittää, että kyllä mä sua palvelen, mutta omalla tavallani ja ojentaa miehelle purkin käsivoidetta...
