Elämäntiellä
Ihminen tarvitsee ihmistä,
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Tommy Tabermann
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Tommy Tabermann
Voi pyhä lehemä. Mikä vika on HYVÄSSÄ ARJESSA?! Muistamisen täytyy tulla sydämestä. Mies ei muista jos ei sitä kiinnosta.
Väkisin pakotettu muistaminen aiheuttaa miehessä kapinaa. Vaimo muuttuu velvoitteeksi > pettäminen ja/tai ero.
Älkää menkö naimisiin miehen kanssa jos sitä ei näytä muistamiset ja "hemmottelut" kiinnostavan. Miettikää myös mihin hittoon sellasta tarviitte. Voitte hyvinkin hemmotella itse itsäenne niissä kylpylöissä ja teattereissa pakottamatta miestä mukaan. Miten te hemmottelette miestänne? Ostatte sille romuauton projektisksi? Lähdette sen kanssa kapakkaan tikkaa heittämään tai biljardia pelaamaan? MItä iloa on pakottaa puoliso sellaiseen mitä tietää sen inhoavan? Olkoon sitten kyse vaikka kukkien ostosta!
Moni mies kokee hemmotteluna kun saa kävellä ikivanhoissa elähtäneissä ja risoissa kalsareissa kotona kaljapullo kädessä ilman että vaimo nakuttaa.
Teennäistä kulissia kaikki "jokapäiväisen arjen yllätykset". Elättekö te neuvojen antajat edes terveessä parisuhteessa itse??
Alkuperäinen kirjoittaja yhdessä;10545849:mulla on samanlainen mies, tavallaan, kuin apllä.
Ei koskaan tuo kukkia. Se johtuu siitä kun hän ei koskaan muista sitä hääpäivää, synttäreitä, nimipäiviä tms. Ei vaan muista. Ei yleensä edes tiedä mikä kk:n päivä kulloinkin on menossa.
Tai on hän kerran tuonut kukkia hääpäiväksi ja kerran mun syntymäpäivänä, molemmat kuukauden etuajassa. Eli alitajunnassa on päiviä, mutta ei välttämättä niitä oikeita.
Lapsiperheessä kaikki päivät menevät yleensä saman rytmin mukaan. Samat työt, samat rutiinit.
Ei miehet huomaa, kun kaikki on hyvin, että parisuhteen virkistämiseksi tarvittaisiin välillä pientä muutosta. Näin minä olen meidän liittomme ymmärtänyt tämän pitkän yhdessäolomme aikana. Mieheni on tyytyväinen omaan elämäänsä, minuun, kaikkeen siihen mitä hänellä ympärillään on.
Hänelle riittää se meidän normaali arki, hän on tyytyväinen elämäänsä, minuun, perheeseensä.
Minäkin olen tyytyväinen häneen. Pussaan, halaan, olen hyvällä tuulella, annan rakkautta, pyydän seksiä aina kun haluttaa. En haikaile mitään muuta.
Mieheni on kiltti, ei ryyppää eikä pahoinpitele minua henkisesti eikä fyysisesti. Hän on minulle se rakas puoliso, aikuisten oikeasti, ei mikään täydellinen unelmien prinssi jolla olisi sitä tai tätä.
Mieheni pussaa ja halaa ohikulkiessaan. Hän ei koskaan sano minä rakastan sinua. Hänestä riittää kun yhden kerran on sen sanonut. Jos tilanne muuttuu, tulee kuulemma ilmoitus asiasta.
Eilen viimeksi hän tuli päivällä taakseni, kietoi kädet ympärilleni, rutisti ja suukotti niskaani, ihan noin vain. Minulle se oli sama kuin hän olisi sanonut rakastan sinua. Seksiinhän se pussailu johti. Muksut kun ovat muualla viikonlopun.
Uskon että mieheni tietää, että hän kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. Ei hänen tarvitse muuttua. Minunkaan ei tarvitse muuttua, riitän omana itsenäni.
Nyt hän massaa auton helmapeltejä tuossa pihalla.
Eikä varmasti muista, että tänään on kihlajaispäivämme. Olemme olleet nyt 22v yhdessä. Ihmettelee varmaankin kun tulee sisälle, miksi minulla on pieni sydämen muotoinen suklaakakku työn alla. Olen myös ostanut yhteisen kahden päivän viikonloppuloman Wieniin kesäkuulle.
Eikä minua harmita yhtään vaikka hän ei muistakaan. On kiva yllättää hänet.
Minunkin näet piti katsoa sormuksista oliko se kihlajaispäivä tänään vai huomenna. Minä vaan muistan päivät hieman paremmin kuin hän.
Talonrakennus tapahtuu ehkä kerran elämässä jos silloinkaan. Meillä on nyt talonrakennus menossa. Olen mielestäni osallistunut siinä missä mieskin. Olen hoitanut arkkitehdin valitsemisen, arkkitehdin kanssa neuvottelut, tarjouskyselyitä, vastaavan mestarin kanssa viestimisen, laskujenmaksun ja kirjanpidon, neuvotellut rakennesuunnittelijan kanssa, hankkinut pihasuunnittelijan, sisustussuunnittelijan ja sähkösuunnittelijan. Käynyt läpi ikkunafirmojen tarjouksia, ollut mukana sähkösuunnitelman laatimisessa, tehnyt veroilmoitukset, ollut apuna raksalla, kantanut tavaraa, ollut muurarin apulaisena jne.Ketkä rakentaa talot?? Naisetko? Jos hana menee rikki kumpi korjaa mies vai nainen? Kuka korjaa, maalaa, tapetoi kotona useammin mies vain nainen? Entä nurmikon leikkaminen tai lumien auraaminen? Auton huoltaminen,renkaiden vaihto, tankkaukset, öljyn vaihdot yms? Pyörien korjaukset, ruohonleikkureiden huoltamiset? Pesukoneet, astianpesukoneet ja kaikki kodinkoneet,kumpi huoltaa ja katsoo mikä on vikana? Entä digiboxien asennukset? Näitä hommia ei tee naiset. Jos talojen rakentamiset olisi naisista kiinni, niin kyllä suomessa asuttaisiin vielä aivan varmasti korsuissa. Nyt on vain menty siihen pisteeseen, että miesten pitäisi tehdä kaikki. Suomalainen nainen on niin patalaiska ja itsekäs, että syyttää omasta laiskuudestaan ja osaamattomuudestaan miestä. Kun lukee lehtiä ja näitä sivuja, niin aina vaikka on mikä ongelma kysymyksessä, aina on nykyään syy miehessä. Naiset on niin saatanan ihania ja mahtavia, niissä ei ole mitään vikaa ja niiden ei kuulu tehdä kotona mitään. Lapset (jos niitä vahinkoja on sattunut tulemaan) hoidetaan tarhassa, saarioinen valmistaa ruoan, tiskikone tiskaa, mies siivoaa ja pesee pyykit,nainen sen kun raakkuu ja hyppää vieraissa. Mies joka ei alennu naisen tossun eikä tussun alle on sovinistisika.
Mieheni ei koskaan anna minulle jouluna eikä syntymäpäivänäni lahjaa tms., ei koskaan tuo kukkia, ei koskaan sano mitään positiivista minusta. Listaa voisin jatkaa vielä, mutta yksinkertaistaen: mieheni ei koskaan osoita minulle huomiota.
Minä ostan aina välillä jotain pientä miehelleni, leivon hänen suosikkiherkkujaan, kehun häntä jne jne.
Minulla on jotenkin arvoton olo parisuhteessa...
Luin noita viestejä ja on ihan pakko tunkea omiakin mielipiteitä tänne >.<
Itse en seurustelukumppaniltani vaadi lahjoja tai muuta materiaa koska tuo ei todista rakkautta tai välittämistä millään tavalla.. ei edes se kallein timanttisormus jolla aiotaan kosia koska kuka tahansa voi antaa sinulle tällaisia lahjoja.
omasta mielestäni paras huomionosoitus on vaikkapa aamulla se että kultani kietoo kädet ympärilleni ja kuiskaa korvaani rakastavansa minua eniten koko maailmassa. Tietenkin myös itse kerron ajoittain kuinka kovasti hän minulle merkitsee.
Yritän siis sanoa että olkaa onnellisia että teillä on joku jonka vierestä herätä aamuisin ja tiedätte että teitä rakastetaan, kun toisilla ei ole ketään ketä sanoisi rakastavansa... tyytykää ihmiset siihen että mies rakastaa teitä omalla tavallanne ihan niinkuin tekin rakastatte häntä omalla ja molemmat näyttävät sen eri tavalla.. naiset saattavat leipoa kakun ja mies kiittää,halaa ja kestää kaikki kiukunpuuskamme
Nimim: Onnelisesti suhteessa oleva <3
Pienenä huomiona vain, kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin. Eli kun pari on sopinut naimisiinmenosta he ovat kihloissa vaikka kihlasormuksia ei olisi vaihdettukaan ja vaikka kukaan muu tästä lupauksesta ei tietäisikään. Vastaavasti kihlaormukset eivät merkitse mitään mikäli ei ole aikomusta astella avioliiton satamaan. Toisin sanoen ette ole todellisuudessa kihloissa.Satuin selailemaan viestiketjua, koska kieltämättä... arvoton olo kuulostaa tutulta. En voi sanoa, ettenkö saisi huomiota niillä pienillä asioilla, tiukkaa rutistusta öisin, leipien tekoa toisellekin, mies useimmiten maksaa, kun käymme syömässä jne. Onko se sitten väärin, että haluaa jotain muuta? Että toinen ei lähde karkuun, kun häntä yrittää halata..? Ettei suukkoa antaessa halua kuulla murinaa "uh, mene pois, mulla on kuuma". Että voisi joskus edes kävellä kadullakin käsi kädessä? Että ravintolassa syöminen voisi ravinnon saamisen lisäksi olla myös ajan viettämistä toisen kanssa? Että joskus tulevaisuudesta, toiveista ja nykytilanteista voisi keskustella? Että kahdeksan vuoden kihloissa olon jälkeen esimerkiksi häistä keskusteleminen voi olla yksi mahdollisuus, eikä vain jotakin, mistä ei edes haluta keskustella. Olen saanut koruja ja elektroniikkaa, sairasvuoteeseen juuri kirjakaupasta haetun uutuuskirjan jne. Mutta, en kaipaa rahaa tai materiaa. Tiedän, että mieheni on kiltti ja hyvin huomioonottava ja rakastaa minua. En vain saa juuri sitä huomiota, jota itse haluaisin. Ilmeisesti olen siis vain itsekäs. Ja kyllä, mieheni saa huomiota minulta ja olen tehnyt paljon asioita hänen vuokseen, kuten jättänyt ystäväni ja työpaikkani ja muuttanut toiseen kaupunkiin hänen takiansa.
Pienenä huomiona vain, kihlaus tarkoittaa lupausta mennä naimisiin. Eli kun pari on sopinut naimisiinmenosta he ovat kihloissa vaikka kihlasormuksia ei olisi vaihdettukaan ja vaikka kukaan muu tästä lupauksesta ei tietäisikään. Vastaavasti kihlaormukset eivät merkitse mitään mikäli ei ole aikomusta astella avioliiton satamaan. Toisin sanoen ette ole todellisuudessa kihloissa.