Toggle sidebar

Mies ei kestä yöheräämisiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tinka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

"tinka"

Vieras
Haluaisin useamman lapsen, mutta asiaa jarruttaa miehen outo yö/heräämiskäytös. On siis TODELLA äkäinen, jos joutuu kesken unien herätä. Esikoista jouduin hoitamaan aivan yksin ja vaikka mies joskus lupautui hoitajaksi, en voinut lasta hänelle yöksi antaa. Ajattelin, että lapsi saa traumoja sekopäästä v*ttua hokevasta isästä. Mikä ihme häiriö tuollainen voi ihmisessä olla? Ei johdu mistään varsinaisesta väsymyksestäkään, koska ei helpota lomillakaan. Jos mies nukahtaa sohvalle, ei todellakaan uskalla mennä herättelemään, koska alkaa raivota ja pimahtaa ihan täysin. Muuten käyttäytyy ihan normaalisti ja on jopa hyvä isä. On käynyt psykiatrilla, mutta en tiedä mitä siellä asiasta juttelivat. Sai kokeiluun jotain mietoa masennuslääkettäkin, mutta se ei auta asiaan.

Kokemuksia vastaavasta?
 
Mä luin joskus jostain että toisilla ihmisillä on tollanen ominaisuus että kesken unien herättäminen saa heidät raivon valtaan. En nyt muista mikä siihen oli sen artikkelin mukaan syynä yms mutta siis se on joku synnynnäinen ominaisuus tms eikä sellaisella ihmisellä välttämättä oo korvien välissä mitään vikaa. Mutta jos miehes on tollanen niin parempi sitten että sinä hoidat yöheräämiset.
 
Meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Mulla on mies joka nukkuu yöt tosi sikeesti... lapsi saa huutaa täyttäkurkkua ja ukkokulta nukkuu. Jos sitten jostain syystä herää kesken unien niin hän on äkäinen ja joskus ihan sekaisin. :-) Hän ei huuda ja kiroile, koska ei tee sitä muutenkaan, mutta hänestä ei ole apua myöhään illalla tai yöllä lasten kanssa.

Tuttavaperheessäni perheen isä taas on ollut niin herkkäuninen ettei ole saanut nukuttua lapsen itkun ja muun yöääntelyn takia, heillä ainoa ratkaisu oli että isä siirtyi työhuoneen lattialle patjalle nukkumaan. Muuten tämä isä ei jaksanut käydä töissä.

Teidän pitää keksiä asiaan joku sovelias ratkaisu, miten pärjäätte. Kyllä omaan käytökseensä voi jonkin verranvaikuttaa... siihen millainen nukkuja tai millaiset unenlahjat on ei voi hirveästi vaikuttaa. Mun mies on illantorkku ja aamuvirkku, siihen rytmiin ei hirveästi voi vaikuttaa, mutta siihen miten hän asioihin reagoi voi vaikuttaa jonkin verran. Tärkeintä on löytää erillaisten ihmisten välillä perheen kannalta parhaat toimintatavat. Meillä se on että minä hoidan lapset yöaikaan, jaksan nousta ja olla kärsivällinen jos ja kun minua tarvitaan, minä sitten nukun mahdollisuuksien mukaan aamulla vähän pidempään. :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eedla:
Mä luin joskus jostain että toisilla ihmisillä on tollanen ominaisuus että kesken unien herättäminen saa heidät raivon valtaan. En nyt muista mikä siihen oli sen artikkelin mukaan syynä yms mutta siis se on joku synnynnäinen ominaisuus tms eikä sellaisella ihmisellä välttämättä oo korvien välissä mitään vikaa. Mutta jos miehes on tollanen niin parempi sitten että sinä hoidat yöheräämiset.
Click to expand...
:wave:
Mä oon tollainen, mä oon pienestä asti ollut suorastaan vaarallinen jos mut herättää kesken unien tai väärään aikaan. Moni herättäjä on saanut nyrkistä kun olin nuorempi, ja nyt aikuisena oon ihan sekasin jos mut herätetään kesken. Huudan ja raivoon ja puhun kaikkia ihan törkeitä juttuja sille herättäjälle ekat 5-10min, ja sit vasta hetken päästä tajuan mitä mä oon oikein sanonut ja tehnyt. Miehen yks kaveri pitää mua vieläkin vähän kahelina koska se on kerran ollut paikalla tilanteesa jossa miehen oli pakko herättää mut päiväunilta. Kerran myös heitin parasta kaveriani omalla kissallani, enkä koskaan oikeasti tekisi niin "hereillä". Jotenkin mulla tavallaan se unitila vaan jatkuu vielä hetken hereilläkin enkä oo yhtään oma itteni väärään aikaan herätettynä. :( Mulla ei kyllä oo mitään diagnoosia tuohon, en oo koskaan puhunut siitä lääkärissä.

Mä oon kyllä silti pystynyt heräämään lapsen kanssa ja toimimaan ihan normaalisti, mutta se varmaan ainakin osittain johtuu siitä kuuluisasta äidinvaistosta. Mutta silti joka kerta kun heräsin/herään yöllä lapsen takia, niin ensimmäinen sana on kirosana, mutta tokenen siitä siis nopeasti ja käyttäydyn lapsen kanssa asiallisesti. Siti edelleen jos joku muu herättää mut kesken unien niin kilahdan.
 
Minä olen kans tuollainen.

Jos herään unen syvemmässä vaiheessa, olen raivon partaalla ja nukahtaminen uudestaan on liki mahdotonta tuntikausiin plus nukun sitten koko loppuyön katkonaisesti ja huonosti.
Jos herään siihen että puhelin sattuu soimaan keskellä yötä niin kovasti tekee mieli karjua luurimeen.

Eihän se kivaa ole enkä tahallani niin tee, hermot vain repeytyvät riekaleksi jos herään. Sitten on loppuyökin ihan pilalla ja aamulla ärrimurrituuli jatkuu kun ei saanut nukkua :/

Enkä kyllä tiedä mikä tuohon auttaisi. Raivofiilis kestää herättämisen jälkeen sen parikymmentäkin minuuttia, joten mikään "laske hiljaa mielessäsi kymmeneen" ei auta.
 
Meidän mies on aikalailla samanlainen, tosin ei meinaa millään herätä. Jos esikko herää yöllä omassa huoneessaan ja menen sinne, ja sillä aikaa vauva herää meidän sängyssä ja alkaa huutamaan, niin mies saattaa silti nukkua ihan sikeesti :/
Se ei oo kiukkunen jos sen herättää, muttaihan totaallisen pihalla. Sksipä meillä mä oon yleensähoitanut yöheräämiset, nyt kun on vauva niin jos sitä syötän ja esikko silloin herää, niin pakko herättää mies ja siinä menee useampi minuutti että sen saa hereille ja ymmärtämään mitä pitäisi tehdä.
 
Mä olen kanssa vähän tuollainen. Mun on ensinnäkin vaikea saada herättyäni unen päästä kiinni. Lisäksi jos mut herätetään väärässä vaiheessa voin fyysisesti.. jotenkin pahoin tai olen juuri erittäin kiukkuinen.
 
"Ihana" kuulla etten oo ainoa. Mun mies suuttuu mulle ihan hirveesti ku mä oon vähän paha suustani öisin kun lapset herättää. Siis en lapsille, vaan mumisen jotain "rumaa" tai ajattelematonta siinä samalla ku nousen ja mies kilahtaa. Yleensä se menee mulla hetkessä ohi mut ei aina :/
 
Minä olen aina ollut kova nukkumaan ja erittäin sikeäuninen. Jos minut herättää kesken unien olen erittäin kärttyinen. Tosin tämä ominaisuus nyt 3 lapsen kanssa lieventynyt paljon, koska on ollut pakko heräillä. Meillä mieskin tarvitsee paljon unta.

Nyt huomaan, että kolmannen lapsen kanssa tämä valvominen ei olekaan enää niin kamalaa kuin kahden isomman kanssa oli. Tai sitten olen vaan rennompi.

AP:n tilanteeseen suosittelen, että hoidat ne yövalvomiset yksin ja tehkää niin, että mies nukkuu toisessa huoneessa.
 
Kuulostaapa tutulta, tosin en minä mitään raivokohtausta saa, mutta en todellakaan ole mukavimmillani, kun minut herätetään ja se oli yksi niistä asioista joita exä ei voinut ymmärtää. Lasten kanssa tuo herääminen ei ole niin vaikeaa, ehkä se johtuu siitä äidinvaistosta, mutta pakko sanoa, että jos lapsi herää monta kertaa yössä, niin mulla alkaa kyllä hermo kiristymään aika herkästi ja joutuu puremaan välillä hammasta, ettei tule sanottua lapselle pahasti.
 
[QUOTE="jep";25055170]Sori...tää ei varmaan ollu hauskaksi tarkoitettu, mutta pelasti mun väsyneen päiväni :D. Toivottavasti kaveriin tai kissaan ei sattunut pahasti :).[/QUOTE]

Joo on tuolle tullut monta kertaa naurettua, mutta sillä hetkellä kaveri kuulemma säikähti ihan mielettömästi, ja varmasti säikähti kissa-parkakin. Onneks kummallekaan ei kuitenkaan käynyt mitään. :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa