Mies ei ole päässyt yli menneistä - asia vaivaa minua

[Aamupuuron voisilmä]

Olen seurustellut reilun vuoden miehen kanssa, ja suhde on ollut välillä hankala, koska mies on ollut puhumaton ja minä taas aika-ajoin hankala, koska miehen puhumattomuus ja siitä aiheutuneet epäilykset ovat painaneet mieltä.


Asioita on käsitelty kamala määrä, osa niistä koskee menneisyyttä, osa meidän yhteistä elämäämme.

Olen kuitenkin vasta nyt alkanut hahmottaa, että mies on tavallaan vieläkin aika haavoilla jostakin tai joistakin vanhoista hylkäämisistä. Itse en ollut suhteen alussa kovin innokas puhumaan menneistä suhteista, joten ne jäivät tavallaan silloin alussa puimatta.

Nyt asioita on kuitenkin vähitellen tullut esille enemmän ja enemmän, ja olen tajunnut, että mies on vieläkin apeana siitä, että on tullut joskus pari vuotta sitten hylätyksi.

Minusta tuntuu ihan hullulta, että olen rakentanut ihmissuhdetta miehen kanssa, joka on rikki jostakin menneestä asiasta.

Minä olen käsitellyt omat menneet parisuhteeni, mutta niitäkin mies halusi varsinkin suhteen alkupuolella kaivella, koska koki menneisyyden uhkana itselleen. Se sitten nosti minussakin pintaan vanhoja, jo unohdettuja asioita.

Ihmettelin aluksi tuota miehen tarvetta vanhojen asioiden penkomiseen ja kaiveluun, mutta nyt olen alkanut aavistaa, että syynä on omat kunnollista käsittelyä vaille jääneet hylkäämiset.

Olen jokseenkin epävarma ja itsekriittinen ihminen, enkä sen takia osaa suhtautua tähän asiaan oikein. Minua loukkaa ja vaivaa, että koen olevani jonkun menetetyn korvike. Toisaalta olen myös pettynyt itseeni sikäli, etten ole tajunnut tätä ajoissa. Minun olisi pitänyt alussa selvittää miehen historia kunnolla, eikä jättää asiaa roikkumaan. Alkuhuumassa tuntui kuitenkin siltä, etten halunnut kaivella mitään menneitä asioita, ja sitten se vain unohtui.

En tiedä, mitä minun pitäisi asian eteen tehdä. Tuntuu tavallaan hullulta kaivaa esille jotakin, jonka mies ehkä on itse alkanut jo unohtaa. Toisaalta tuntuu väärältä, että hän on kantanut tähän suhteeseen omat traumansa.

Ymmärrän kyllä, että parisuhde on parhaimmillaan turvapaikka, jossa parannella haavoja, mutta minä näkisin asian mieluummin niin, että kaksi vahvaa on yhdessä, koska haluaa niin.

Siksi tunnen itseni pelkäksi laastariksi, johon mies kenties jumittuu, koska on parantamisestaan niin kiitollinen.

 

["vieras"]

Toisaalta jollei erosta ole kauhean kauan, niin ihminen saattaa surra sitä edelleen, vaikka ei kaipasi sitä exäänsä takaisin ollenkaan. Se on osa asian prosessointia ja läpikäymistä, joka voi jatkua vielä jonkin aikaa ilman että haluaisi palata menneeseen, ja silti hän varmasti on nyt täysin sinun ja rakastaa sinua. Eroprosessi mentaalitasolla nyt vaan on monille aika pitkä ja tunteet voivat vaihdella, välillä jo luulee päässeensä yli ja välillä taas tulee jostain yksittäisestä jutusta mieleen surukokemukset.

Tiedän, koska elän tällaista vaihetta itse. Rakastan uutta kumppaniani yli kaiken. Silti joskus vielä tulee yksittäisistä jutuista suru siitä, että liitto päättyi eroon, jokin epäonnistumisen tunne. Yritän olla puhumatta näistä hirveästi nykyiselle kumppanilleni, koska minusta tuntuu, että hän vähän ahdistuu näistä ja luulee, että kaipaan exääni.

 

[Aamupuuron voisilmä]

No, asia olisi ehkä helpompi ymmärtää, jos kyse olisi pitkästä suhteesta. Tiedän kuitenkin, että näin ei asia ole.

Ehkä tässä rassaakin enemmän miehen kypsymättömyys.

 

["vieras"]

Jatkan vielä.

Uusi mieheni ei ole missään nimessä minulle menetetyn korvike. Eroa täytyy prosessoida mielessä, lähinnä minullakin se on tällä hetkellä sellaista uuden epäonnistumisen pelkoa. En kaipaa exää yhtään, mutta menneitä täytyy prosessoida, jotta saa varmuutta, että uusi liitto, joka voi olla (ja minun tapauksessani onkin) jopa tärkeämpi kuin entinen, jatkuu. Uusi kumppaninin on minulle ihan kaikki kaikessa, täyttää kaikki toiveeni ja vielä enemmän. Silti erosuru joskus aina nostaa päätään. Onneksi yhä harvemmin.

Toivottavasti tämä antaa sinulle uskoa, että eron läpikäyminen ei tarkoita, että puolisosi kaipasi entistään. Hän luultavasti on vain hyvin vastuullinen luonne, jolle pysyväksi tarkoitetun avioliiton päättyminen oli pettymys ja henkilökohtainen epäonnistuminen, vaikka sen tiesi olevan oikea ratkaisu.

 

["vieras"]

No, asia olisi ehkä helpompi ymmärtää, jos kyse olisi pitkästä suhteesta. Tiedän kuitenkin, että näin ei asia ole.

Ehkä tässä rassaakin enemmän miehen kypsymättömyys.

Juu vaikea tietää, minkälainen teidän suhde on. Onko ongelma pikemminkin silti teidän suhteen toimimattomuudessa alkuhuuman jälkeen, siltä vähän kuulostais.

Onks teillä lapsia?

 

[Aamupuuron voisilmä]

Hmm...

Tuo toi kyllä asiaan uutta näkökulmaa. Toisaalta, mieheni on puhunut joskus siitäkin, että totta kai hänelle tulee mieleen hyviäkin muistoja menneistä. Minä en olisi halunnut tuota kuulla, vaikka sen kuulemisessa ei pitäisi mitään väärää ollakaan.

 

[Aamupuuron voisilmä]

Ei ole lapsia, enkä ole niitä vielä pitkään aikaan haluamassakaan.

Miehellä olisi ehkä alussa ollut kova tarve puhua menneistä, tai ainakin minulle jäi sellainen vaikutelma joistakin keskustelunavauksista, jotka eivät sitten kuitenkaan edenneet minnekään.

Totta on sekin, että nykytilanteessa on ongelmia. Silti tuntuu, että aloitimme väärällä jalalla, ja iso osa ongelmia on seurausta siitä.

 

["vieras"]

kannattaisi jutella ne menneet yhdessä läpi jos ne miestä kaivelee. Samalla suhdekin syvenee kun pääsette purkamaan sydäntänne toisillenne. Missään nimessä tuo harmittelu ei tarkoita, että olisit joku hylänneen korvike! Jäin tosin ihmettelemään, että miten miehen tarve kaivella vanhoja sitten ilmenee jos hän on puhumaton?

Mulla ei itselläni ole mitään asiaa, mistä en olisi valmis miehen kanssa juttelemaan tai vastaamaan hänen kysymyksiinsä, tosin oma menneisyys onkin ollut aika helppo ja suhteellisen ongelmaton. Musta avoimuus on aina ollut suhteessa ehdottoman hyvä juttu.

 

[Aamupuuron voisilmä]

Voi olla, että tätä asiaa joutuu miehen kanssa vielä käsittelemään. Minä en vain taida olla itse halukas kuulemaan mitään menneisyyteen liittyvää, eli pilaan kaiken omalla epävarmuudellani.

Mies olisi ehkä alussa halunnut käsitellä menneitä, mutta minä en silloin tarttunut aiheesta tehtyihin keskustelunavauksiin.

 

["vieras"]

Voi olla, että tätä asiaa joutuu miehen kanssa vielä käsittelemään. Minä en vain taida olla itse halukas kuulemaan mitään menneisyyteen liittyvää, eli pilaan kaiken omalla epävarmuudellani.

Mies olisi ehkä alussa halunnut käsitellä menneitä, mutta minä en silloin tarttunut aiheesta tehtyihin keskustelunavauksiin.

Silloinhan sinä itse olet vähän se, jolla on vaikeuksia puhua?

Alkakaa nyt ihmeessä juttelemaan, jos haluatte suhteenne jatkuvan. Avoimuus ja puhuminen ovat ne kaikista tärkeimmät jutut! Ei kannata pelätä puhumista vaan puhumattomuutta. Kuuntele ja kysy lisää. Ja luottamus! Sun täytyy luottaa, ettei se, mitä hän tuntee, ole uhka sinulle ja suhteellenne.

 

["Vieras"]

Kuulostaa vähän siltä, että sussa asuu piilossa sellainen yltiöpäinen mustasukkaisuus. Miehen kohdalla kyse voi olla ihan vaan siitä, että toisiin ne pakit osuvat helvetin lujaa, vaikkei exällä oliskaan (ainakaan enää) sen suurempaa merkitystä miehen elämässä. Ketuttaa kun on saanut kenkää, tuntee itsensä vähän nollaksi, ym. Puhuminen on ainut keino jolla noista voi selvitä, joten patista se ukko puhumaan, äläkä ihmeessä ilmaise että asia sua jotenkin vaivaa, ei se ukko voi sille mitään että tuntee itsensä lytätyksi.

 

["Vieras"]

Niin kai se sitten loppujen lopuksi taitaa olla.

Kiitos tästä, nyt täytyy vähän miettiä asiaa. Joskus tuntuu, että olen lopulta aika itsekäs, eli vain minun tunteillani on merkitystä.

 

[Aamupuuron voisilmä]

Tuo voi olla mulle vaikea paikka.

Mustasukkaisuutta asuu minussa kyllä enemmän kuin tarpeeksi, tiedostan, että se on ongelmani.

Ja sitten tässä on sekin puoli, että mua on alusta alkaen rieponut miehessä vain yksi asia: Nöösiys. Toivoisin siis enemmän itsevarmuutta hänelle. En tietenkään tätä asiaa millään tavalla toiminnallani taida edistää, eli sikäli tästä ei ole sen suhteen apua. Joskus mies vaipuu mielestäni ihan liikaa epävarmuuteen, enkä jaksaisi tukea epävarmaa ihmistä. Ehkä minussa siis on lopulta itsessäni enemmän vikaa.

En haluaisi jättää miestä, mutta toivoisin, ettei hän olisi niin kiinni menneessä. Ehkä minun olisi aika ymmärtää, että tässä ei ole kysymys menneisyyden haikailusta.

 

["Vieras"]

Epävarma ihminen joka saa pakit = baaaaaad combination. Ellet halua olla olkapäänä niin vaihda miestä, sillä on varmasti vielä paljon surutyötä tekemättä.

 

[Aamupuuron voisilmä]

Sanoit nyt julki sen asian, jota olen vähän itsekin pelännyt. En vain ole uskaltanut ajatellakaan sinne asti. Tuntuu tietenkin pahalta, että on heittänyt elämästään aikaa hukkaan tilanteessa, jossa ei ole tulevaisuutta.

 

["hellu"]

ota aikalisä tai vaihda miestä. anteeksi suorasukaisuuteni mutta ajattelen et näin on hyvä. jotain parempaa on jossain, jos ongelmat on nyt päällimmäisiä jo suhteen alussa?

 

[Aamupuuron voisilmä]

Olen tosin miettinyt yhtä ratkaisua, mutta se taitaa olla lapsellista kuvitelmaa:

Asumusero, jonka aikana kuvittelen miehen jotenkin maagisesti muuttuvan itsevarmemmaksi ja omatoimisemmaksi.

Ehkä minä tunnenkin kateutta sitä hänen (kenties) kaipaamaansa naista kohtaan siksi, että hän tajusi ajoissa hylätä miehen, jossa ei ole potentiaalia tasavertaisena kumppanina.

 

[Aamupuuron voisilmä]

Kiitos vaan suorasukaisuudesta, ei se tosiaankaan ole minun mielestäni huono asia. Joskus sitäkin tarvitaan, ja olen todella kyllästynyt vatvomaan asioita miehen kanssa. Hän ei ole todellakaan mikään suorasukaisuuden mestari.

Aikalisä on vaikea toteuttaa, kun asumme yhdessä. Jos rahatilanne olisi parempi, lähtisin varmasti saman tien. Jos mies sittenkin vielä nousisi jaloilleen ja kokisi tarvetta olla kanssani, voisin harkita yhteenpaluuta.