Mies ei ymmärrä ahdistustanu,lisää sitä vaan tahallaan

[2,5-vuotiaan äiti]

Minulla epäillään raskaudenjälkeistä masennusta,joka huomattu vasta nyt.Tai siis tajusin itse hakea nyt vasta apua..
Pelkään hirveän paljon lapsen menettämistä,ja olen ahdistunut.En juuri syö,enkä nuku.
Meillä oli itkuinen lapsi ja valvoin hänen kanssaan 1,5-vuotiaaksi, oli allergiat taustalla.

Pystyn ja toimin ihan normi arjen mukaan ja käyn koulua jossa menestyn todella hyvin, ahdistus ja stressi on kuitenki suuri.

Mies ei auta yhtään minua,näin painajaisia että ajan kolarin,sairastun,lapsi sairastuu jne.. tämä herra psykologi sit keksi että hän pakottaa minut auton rattiin(ajan päivittäin muutenki),ja latelee ohjeita miten ajetaan...ahdistun vaan kun mies on kyydissä, ja valittaa ja neuvoo koko ajan.

Sitten jos lapsi sairastuu,kuten tänä aamuna oli kuumetta, vähättelee minua. Kysyy että"no mitä nyt muka taas, no onko muka kuumetta,kuvittelet jne".

Onhan tämä ihan hemmetin lystikästä,tahallaan olen ahdistunut ja pelokas. En kuitenkaan ole mikään luulotautinen.
Mie muutenki pyöritän arkea yksin ja mies käy töissä. Minulla ei ole harrastuksia,eikä omaa aikaa. Mies käy puntilla monesti viikossa, ja omaa aikaa on vaikka muille jakaa.

 

[.....]

Mun kaverilla oli tuollaista ja otti jonkun lääkityksen. Hävisi heti ne sairauden ja kuoleman jne. pelot.

 

[Neljän Äiti]

Olisiko sinulla mahdollista saada omaa aikaa, pyytää joku hoitamaan lasta välillä? Jotenkin kuulostaa siltä että olet ylirasittunut ja nuo oireet seurausta siitä. Itsekkin hoidin 1,5 vuotta 99% yksin neljättä lasta (ja muita tietty siinä sivussa) meinasi todella ns leikata kiinni, kun olin niiiin poikki. Esim jos saisit järjestymään oman harrastuksen edes kerran viikossa? Tuo kun pätee kaikissa asoissa, opiskelusikin, se varmasti on raskasta. Tsemppiä!

 

["aloittaja"]

Olisiko sinulla mahdollista saada omaa aikaa, pyytää joku hoitamaan lasta välillä? Jotenkin kuulostaa siltä että olet ylirasittunut ja nuo oireet seurausta siitä. Itsekkin hoidin 1,5 vuotta 99% yksin neljättä lasta (ja muita tietty siinä sivussa) meinasi todella ns leikata kiinni, kun olin niiiin poikki. Esim jos saisit järjestymään oman harrastuksen edes kerran viikossa? Tuo kun pätee kaikissa asoissa, opiskelusikin, se varmasti on raskasta. Tsemppiä!

En oikeen usko,sanoohan tuo mies että voi hän hoitaa, mutta muutaman kerran käyny niin että lapsi alkanu minua niin ikävöimään,ja sitte mies siitä tieten joutunu"paniikkiin"kun laps vaan itkee äitiä.Niin jääny vähemmälle lähtemiset.
Nyt uudenvuoden jälkeen mummo ottaa lapsen yöksi niin pääsen kaupungille humputtelemaan illalla

Ois se kiva selvitä tästä ilman lääkkeitä,sano vaan ensi-ja turvakodista kriisityötekijä että kannaattaa minulla tuudittautua siihe ajatukseen että lääkitys määrätään..huoh..

 

[Neljän Äiti]

Kuulostaa jälleen samalta kuin täällä, miehellä lisäksi uniapnea, joten en oikein uskalla hälläe jättää. Sitten alkaa rankasti ottaan päähän kun mies kumminkin saa mennä miten itse lystää ja lasta hoitaa joku muu että äiti pääsee jonnekkin..
Kuitenkin, elämä on helpottunut kun lapsi kasvaa.
Itsekkään en halunnut mennä lääkäriin ja syödä lääkkeitä siihen että mies on paskapää. Hain kesällä asuntoa itselle ja lapsille, sitten vasta ymmärsi, tosin tuntuu alkavan meno liukumaan takasin siihen mitä oli.. Mutta tuntuu edes siltä että mies arvostaa vähän enemmän mitä aiemmin sitä mitä hänen eteensä teen.
Mitä jos kokeilisit sitä lääkitystä, mikäli muu ei auta? Kai sen voisi lopettaa jos ei tunnu hyvältä?
Tai jos pääsisit terapiaan ensi-/turvakodinkautta?
Ihanaa kun pääset uutena vuonna rentoutumaan!!!

 

["elina"]

vaadi kunnioitusta. rupea kovemmaksi. luota omiin vaistoihin ja aisteihin ja havaintoihin. ole iloinen, älä säry, hakeudu positiivisten ihmisten luo! iloitse elämästä. kun rentoudut, turhat murheet unohtuvat ja saavat mittasuhteita. ajattele jos pahin tapahtuu, niin mitä sitten. ei se murehtimalla muutu, mutta rakentavasti voit ajatelle ja vaikuttaa asioihin. vaadi omaa aikaa ja järjestä sitä. älä syytä toisia, ota vastuu itse. toivon hyviä hetkiä ja että murheet väistyvät ja annat ilolle mahdollisuuden.