Mies ei ymmärrä hormonimyrskyjä

["a.p"]

Mies ei ymmärtänyt alkuraskauden hormonimyrskyä ja nyt mies ei ymmärrä synnytyksen jälkeistä baby bluesia. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka tämä ymmärtämättömyys ahdistaa muutenkin itkuisen olon lisäksi. Olen hyvin onnellinen vauvasta, mutta äärettömän herkkä itkuinen ja huolehtivainen. Itken mm. sitä, kuinka suloinen ja ihana vauva on, suorastaan pakahdun onnesta ja kyyneleet valuu siksi. Lisäksi itken, koska pelkään ihan käsittämättömiä vaaratilanteita, ettei vauvalle vain sattuisi mitään. Esim. vaaratilanteesta: parkkipaikalla vaunujen kanssa liikkuessa, mies työntää vaunuja, auto ajaa parkkipaikalla ohi, minun on äitinä mentävä auton puoleiselle puolelle, ettei auto vain vahingossa aja vauvan päältä, vaan mielummin äidin. Siis pelot ovat suurimmaksi osaksi näin absurdeja. Miehen kanssa on ollut monta riitaa, vaikka vauva on vasta pari viikkoinen. Mikä avuksi? Miehen sanojen mukaan olen vain riitaa haastava kusipää. Mies ei ymmärrä minua, eikä suostu edes keskustelemaan erimielisyystilanteista. Omasta mielestäni olen vain hyvin herkässä tilassa.

 

[loppuu joskus]

Koita nyt vaan kestää itseäsi, kyllä se olo siitä rauhoittuu, kun menee vähän aikaa.

 

["a.p"]

Pelkona on varmaan eniten, ettei mies kestä minua, koska hän ei edes ymmärrä minua ja tätä olotilaani.

ap

 

[Joxu]

Anna miehes vahtia välillä vauvaa ja sä voisit vaikka hieman levätä ja rentoutua. Tolla touhulla hermostutat miehes ja kyllä se vauvaankin vaikuttaa. Väsytät ittes suotta tollasella hosumisella ja stressamisella. Ota hei rennosti ja anna miehellekkin siimaa, että saa hoivata vauvaa ja näin pääsee kiinni isyyteen ja saa luotua hyvän suhteen vauvaan. Sä tolla touhulla estät sitä sidettä vahventumasta, kun stressaat ja hosut isän ja vauvan ympärillä koko aika. Hae apua neuvolasta jos et kykene olemaan ja elämään. Mutta tollanen turha stressaaminen vaikuttaa myöskin vauvaan ja sun miehees.

 

["a.p"]

Miten voin olla stressaamatta, kun stressi johtuu hormoneista? Olisin mielelläni stressaamatta, jos vain tietäisin miten. Masennuslääkkeisiin en suostu koskemaan enää ikinä, nimittäin aikoinaan lihosin niitä syödessäni ainakin 30kg, jotka myöhemmin työllä ja vaivalla sain laihdutettua.

ap

 

[loppuu joskus]

Sinulle käy tosi helposti niin, että pistät kaiken käytöksessäsi hormoneiden syyksi, etkä huomaa enää, että pystyt kyllä käyttäytymään järkevästi. On helppoa syyttää hormoneja. Kyllähän se vielä varmaan on ihan todellista, mutta älä jää siihen vellomaan.

 

[Bitch]

Hormonit ei oikeuta käyttäytymään ihan miten sattuu. Kyllä se toinenkin puoliso täytyy ottaa huomioon eikä voi vaan vaatia ymmärrystä kun mun hormonit jyllää

 

[Vierassa]

Opettele, että et syytä toista, vaan yritä puhua asiasta. Sanojen oikealla valinnalla voi vaikuttaa paljon siihen, miten toinen kokee asian.

 

["hohhoijaa"]

Kun tiedät kerran että älyttömät tunneailahdukset johtuvat hormoneista, avainkysymys on mitä sinä sillä tiedolla sitten teet.

Voit hyödyntää sitä pyrkimällä normalisoimaan ja tasapainottamaan ajatusmaailmaasi ja tunnetilaasi, ehkä hakemaan siihen keskusteluapua tai lääkityksellistä apua. Tai sitten voit sukeltaa lapsinesi ja miehinesi suoraan alimpaan helvetinsyöksyyn tekemällä "hormoneista" jotain, joka oikeuttaa sinut olemaan mahdoton. Sillä saat ihan helposti pilattua oman, miehesi ja lapsesi elämän. Itkepäs välillä sitä. Tai vaihtoehtoisesti voisit ottaa vastuun ITSESTÄSI.

 

[Hmph]

Otatko huomioon että miehelläsikin taitaa olla oma kriisi päällä? Pienen ihmisen elämän turvaaminen ja epävarmuus siitä sekä äiti joka jättäytyy mielummin itse auton alle ja jättää nyytin vain isälle. Oman kriisin keskellä ei taida olla kauheasti tilaa toisen kriiseille ja vain naiselle pitää tulla ymmärrystä. Miehelle siis kuitenkin ihan normaalia ja ohimenevää. Myös sinun huomion menettäminen voi aiheuttaa miehelle tuntemuksia.
Yritäppä kun jaksat voit ja viitsit niin huomioida,helliä ja kuunnella vähän sitä miestäkin.

 

["a.p"]

Joo, meillä se enemmän miehen kanssa yhteistä aikaa nyt haikaileva ja kaipaava on kylläkin minä. Juuri tänään aikaisemmin mainitsin miehelle, kuinka haluan kääriytyä myös välillä hänen kainaloon ja olla lähellä. Seksiä emme pysty vielä harrastamaan synnytyksestä johtuvien kipujeni vuoksi, vaikka muuten halauaisimme kumpikin. Lisäsinkin siihen, ettei sen yhdessäolon ole pakko olla seksiä aina, vaan ihan vain läheisyyttä ja rakkauden osoittamista. Tämän mainitsin, koska mies luuli minun puhuvan seksistä.

Tuossa oli paljon miehen tunteita puoltavia viestejä. Mites minun tunteet äitinä? Kirjoitelkaa toki lisää.

ap

 

["a.p"]

Onko kaikki täällä oikeasti sitä porukkaa, joiden mielestä baby blues on vain huru-ukkojen keksimää taikauskoa? Tuntuu jotenkin siltä monia viestejä lukiessa anteeksi nyt vain ei millään pahalla, jos ei ihan hyvälläkään :/

ap

 

[loppuu joskus]

[QUOTE="a.p";30267794]Onko kaikki täällä oikeasti sitä porukkaa, joiden mielestä baby blues on vain huru-ukkojen keksimää taikauskoa? Tuntuu jotenkin siltä monia viestejä lukiessa anteeksi nyt vain ei millään pahalla, jos ei ihan hyvälläkään :/

ap[/QUOTE]

Huruakkojen ennemminkin No ei sentään, mutta ei sitä silti tarvitse järkeään menettää... Kyllä minä ymmärrän, että juuri vauvan saanut nainen on vielä huuruissaan, mutta kuinka kauan?

 

[loppuu joskus]

Oletko ap muuten sama tuore äiti, joka vastikään kirjoitteli siitä, että vauvan isä tahtoi lähteä lenkille vauvan kanssa ja äiti hermostui siitä?

 

[Bitch]

[QUOTE="a.p";30267794]Onko kaikki täällä oikeasti sitä porukkaa, joiden mielestä baby blues on vain huru-ukkojen keksimää taikauskoa? Tuntuu jotenkin siltä monia viestejä lukiessa anteeksi nyt vain ei millään pahalla, jos ei ihan hyvälläkään :/

ap[/QUOTE]

Kolmen lapsen äitinä tiedän ettei ole, mutta ei se silti oikeuta käyttäytymään miten sattuu. Uusi tilanne tuo on sille isällekin.

 

[vierassa]

Oli bluessia tai ei niin parisuhteessa kannattaa muistaa, että suoraan voi vaikuttaa vain omaan käytökseen. Toisen käytöstä ei sen sijaan voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Ainut mahdollisuus saada miehen käytös muuttumaan on oman käytöksen muuttaminen.

 

["a.p"]

Olen pahoittanut mieleni todella verisesti monesta kommentistanne, ei voi muuta sanoa. Tukea tulin täältä hakemaan ja lähetulkoon mollausta sain. Tietenkin joitain ymmärtäviä henkilöitä unohtamatta, kiitos heille. Ikävä mieli kumminkin jäi. Tätäkö on vertaistuki

ap

 

[loppuu joskus]

Ihan perussettiä siis siltä, joka on hormoneissaan. Kuinka kauan?

 

["vieraana"]

[QUOTE="a.p";30267794]Onko kaikki täällä oikeasti sitä porukkaa, joiden mielestä baby blues on vain huru-ukkojen keksimää taikauskoa? Tuntuu jotenkin siltä monia viestejä lukiessa anteeksi nyt vain ei millään pahalla, jos ei ihan hyvälläkään :/

ap[/QUOTE]

Ei ole, tunteet eivät ole oikeita eikä vääriä.

Sen sijaan sinä olet aikuinen ihminen joka pystyy kontrolloimaan käytöstään tunteistana huolimatta.

Babyblues on ihan todellinen asia mutta ei oikeuta käyttäytymään huonosti.

 

["Huoh"]

Ja vertaistuki jota hait olisi ollut se että tuntemattomat alkavat sättimään tästä miestäsi ja sitten tulee jätä se sika-kortti pöydälle. Hyvissä hormooneissasi ajattelet että tuohan onkin ihan totta ja mieshän voi olla jotenkin vaarallinen lapselle ja isättömänä lapsella olisikin helpompaa.
Keskustelu ei välttämättä ole väärää vaikka se ei mene niinkuin haluat.

Ja lapsellisena muistan kun itkin pienen nyytin kanssa että mitä jos joku on hänelle isompana ilkeä ja en häntä pysty suojelemaan. Näitä en kuitenkaan miehelle kertonut kun ei se pystynyt siihen samaistumaan.

 

["viu"]

Miksi moni puhuu huonosti käyttäytymisestä.... hormonit ihan oikeasti vaikuttaa toisiin rajustikin. Olen itse rauhallinen ja järkevä, en pillittelijä ja en varsinkaan turhan marisija, pidän ison perheen hommat hanskassa ja lisäksi käyn töissä. Silti vauvan syntymän jäkeen on ihan uskomattoman herkillä, itku tulee vaikka mistä. Tosin sen olen jo oppinut että mies ei tajua, ei ehkä voikaan. Toinen juttu on myös pmsoireet, silloin ei kyllä itketä vaan vituttaa, ja huolella.

 

[Pin]

Onneksi mieheni on ottanut asiakseen olla se ihminen, jonka pääasiallisena tehtävänä vauvan synnyttyä on pitää minut hyvässä kasassa niin fyysisesti kuin henkisestikin. On ymmärtänyt ja kuunnellut eikä ole turhaan taistelemalla vastaan näitä myllerryksiä aiheuttanut vain turhia riitoja. Luulisi tämän olevan ihan itsestäänselvyys toisin kuin tuntuu olevan lähes kaikkien kommentoijien mielestä.

Mun mielstä se on yksi kaikkein tärkeimmistä miehen tehtävistä vauvan synnyttyä. Nainen kokee sen kaiken myllerryksen, vastaa lähes kaikkiin vauvan tarpeisiin alussa(koska nainen nyt vaan on se läheisempi vauvalle alussa) niin aika iso osa on jo automaattisesti naisella, miehellä sitten tuo osuus. Eli kärjistetysti naisen tehtävä on hoitaa vauvaa ja miehen lapsensa äitiä. Ei tuo kestä ikuisesti, ei voi olla niin iso juttu.
Turha siis provosoida sitä hormonimyrskyistä naistaan. En nyt tarkoita että saa käyttäytyä IHAN MITEN SATTUU, mutta tietynlainen herkkyys monessa asiassa on vaan ihan normaalia.

 

[loppuu joskus]

Minulla ei varmaan sitten ole koskaan ollut tuollaista hormonimyrskyä, koska se kuulostaa niin vieraalta ja oudolta, enkä ole kaivannut mitään "kukkaa kämmenellä"-kohtelua. Joten olen siis väärä kommentoimaan tähän, pyydän ap:ltä anteeksi.

 

[Puuhippa]

Mulla oli nuppi ihan sekaisin alkuraskaudesta siihen asti, että lapsi oli noin vuoden ikäinen. Raskauden aikana olin ihan pipipää ja synnytyksen jälkeen oli parempi olo kunnes alkoi menkat ja sitten sekosin kerran kuussa ihan totaallisesti. Mies nopeesti onneksi tottui tohan ja ymmärsi etten ole ihan oma itseni. kurjaa olisi ollut jos hän ei olisi ymmärtänyt olotilaan yhtään. Siinä tarvitsee toisen tukea, kun ei ole ihan oma itsensä, eihän kukaan tahalaan halua itkeä tai raivota rakkaille ihmisille.
Kyllä se siitä sitten ajan kanssa menee ohi.

 

[Pin]

Minulla ei varmaan sitten ole koskaan ollut tuollaista hormonimyrskyä, koska se kuulostaa niin vieraalta ja oudolta, enkä ole kaivannut mitään "kukkaa kämmenellä"-kohtelua. Joten olen siis väärä kommentoimaan tähän, pyydän ap:ltä anteeksi.

Mun mieheni "hoiti" minun jaksamista kunnolla esikoisenkin kohdalla vaikkei ollutkaan mitään, teki oikein suunnitelman varuilta etukäteen, tokan kohdalla se blues tulikin aika puskista ja voi hitto että tuntu hyvältä kun joku silitti ja toi kukkia, ymmärsi, tsemppasi ja kuunteli. Olisi kaksinkertaistanut turhaan tilanteen ruikuttamalla "buhuu mun juuri synnyttänyt vaimo on herkkis!".

Pisti oikein kunnolla ärsyttämään kommentit ketjussa (hyvä tietty kun pahoittelit), ap:lle kovasti jaksamista. En oikein osaa sanoa mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä. typerästi miehesi käyttäytyy. Ei ole suuri pala ottaa vastuutaan tuossa asiassa ja ihmetyttää ettei tuon vertaa voi tehdä vaan pahentaa vaan asioita.