Mies ei ymmärrä hormonimyrskyjä

[TiiBii]

No mutta millä mies voisikaan ymmärtää kun se on mies!?

Nokka pystyyn, ohi se menee ja seuraavan raskauden kohdalla mies jo muistaa että tää on se juttu...

 

[Vierassa]

Tarkoitus ei olut pahoittaa mieltä, vaan antaa vinkkejä, miten tilanteesta voi selvitä. Nyt ymmärrän, että tekstin on täytynyt tuntua tylyltä, koska ohitin ap:n tunteet miettimällä sitä, miten miehen saisi käyttäytymään paremmin. Meillä taisi olla niin päin, että miehellä oli baby blues. Oli raskasta, kun mieheltä ei saanut tukea, koska hän vältteli kotona oloa ensimmäiset kuukaudet omien pelkojensa vuoksi. Meni nelisen kuukautta ennenkuin mies sai hormoninsa järjestykseen.

 

[mies1harm.]

Sen siitä saa kun jotkut uskottelevat, ettei sukupuolieroja ole: miehet alkavat pitää naisia psyykkisesti samanlaisina kuin itseään - mikä ei tietenkään ole totta.

 

["..."]

No jos oma mieheni nimittäisi minua kusipääksi, suuttuisin takulla, olin sitten hormonihuuruissa tai en. Eli miehelläsi on ilmeisesti jotain ongelmia käytöstapojensa/omien tunteidensa kanssa.

 

[Puuhippa]

Sen siitä saa kun jotkut uskottelevat, ettei sukupuolieroja ole: miehet alkavat pitää naisia psyykkisesti samanlaisina kuin itseään - mikä ei tietenkään ole totta.

Psyykkisesti?? Kyse on kuitenkin hormoonista joka muuttaa toisen mielialaa. Sama jos en usko miehen olevan sairas jos sillä on eturauhassyöpä kerta mulla sellaista ei voi olla.
Ei se ole psyykkistä eroavaisuutta jos "sairastaa" jotain mitä toinen ei voi sairastaa.

 

["buu"]

Vittu tottakai miehet ja naiset on erilaisia. Sen siitä saa... wtf? Fyysisesti tottakai mutta jossain määrin myös henkisesti. Miehet on urpoja (paitsi 1 harmaana) ja naiset herkkiksiä, eikös niin... sori kunhan jauhan paskaa kun the paskanjauhaja ilmaantui ketjuun.

 

[mies1harm.]

No fyysis-psyykkisesti.

Niin, muistetaan siis kiltisti ne sukupuolten erot Niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa kuitenkin, "isossa kuvassa".

 

[m1es]

Pitääkö naisen tyynesti ymmärtää, jos miehen korkea testosteronitaso saa hänet käyttäytymään toisin kuin nainen toivoo? Vai pitääkö miehen pystyä hallitsemaan käytöstään hormoneista huolimatta?

 

[hahahhahaha]

Pitääkö naisen tyynesti ymmärtää, jos miehen korkea testosteronitaso saa hänet käyttäytymään toisin kuin nainen toivoo? Vai pitääkö miehen pystyä hallitsemaan käytöstään hormoneista huolimatta?

No jos sitä valitsee jonkun testosteronipommin niin on se aika ihme jos sitten valittaa jatkuvasti sitä käytöstä joka kielii asiasta. Miehillä ei heilahtele sen taso niin voimakkaasti ja olen pahoillani, ettei mies voi olla raskaana ja synnyttää. Varmaan sinua kiukuttaa sekin, että nainen saa kiroilla ja huutaa synnyttäessä. KYLLÄ MIEHENKIN PITÄÄ SAADA KARJUA NAISELLE KESKELLÄ SAIRAALAA! Testosteronitaso laskee hiljalleen kolmenkympin hujakoilla ja tiedän tämän hyvin, kestän siis miehenkin rauhoittumisen.

 

[yks mies]

Ihmettelen kyllä ap:n mollaamista. Jäi kokonaan vaille vertaistukea. Näin miehen näkökulmasta katsoen kaikki naiset ovat sekopäisiä ja niitä pitää sietää ja ymmärtää. Raskaus- ja vauva-aikana nainen tarvitsee erityistä huolenpitoa ja ymmärtämistä.

 

[vierailija]

Mies ei ymmärtänyt alkuraskauden hormonimyrskyä ja nyt mies ei ymmärrä synnytyksen jälkeistä baby bluesia. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka tämä ymmärtämättömyys ahdistaa muutenkin itkuisen olon lisäksi. Olen hyvin onnellinen vauvasta, mutta äärettömän herkkä itkuinen ja huolehtivainen. Itken mm. sitä, kuinka suloinen ja ihana vauva on, suorastaan pakahdun onnesta ja kyyneleet valuu siksi. Lisäksi itken, koska pelkään ihan käsittämättömiä vaaratilanteita, ettei vauvalle vain sattuisi mitään. Esim. vaaratilanteesta: parkkipaikalla vaunujen kanssa liikkuessa, mies työntää vaunuja, auto ajaa parkkipaikalla ohi, minun on äitinä mentävä auton puoleiselle puolelle, ettei auto vain vahingossa aja vauvan päältä, vaan mielummin äidin. Siis pelot ovat suurimmaksi osaksi näin absurdeja. Miehen kanssa on ollut monta riitaa, vaikka vauva on vasta pari viikkoinen. Mikä avuksi? Miehen sanojen mukaan olen vain riitaa haastava kusipää. Mies ei ymmärrä minua, eikä suostu edes keskustelemaan erimielisyystilanteista. Omasta mielestäni olen vain hyvin herkässä tilassa.

Mies sitä mies tätä. Jos mies puhuisi "naisesta" tällä tavalla, olisi korkokenkä- tai käsilaukkuhyökkäys taattu. Miksi naisilla on oikeus puhua aviomiehestään, puolisostaan, tai poikaystävästään kuin eläimestä? Harvemmin meissä miehissä kukaan keskimääräisellä älykkyysosamäärällä varustettu, ei liian macho tai jo teini-iän ylittänyt puhuu enää "muijasta". Muija sitä muija tätä. No. Pitääpä itse ruveta halveksimaan naissukupuolta ja alkaa puhua naisesta (vaikka hän olisi vieressä) tai muijasta.

"Kyllä mun nainen on parempi kokki ja lastentekijä kuin sinun naisesi!"

Miltä tuo tuntuisi, naiset?