A
anni
Vieras
Homman nimi on nyt se, että mies on saanut päähänsä, että petän häntä. Olemme etääntyneet vuosien aikana paljon ja viime kuukausien aikana vielä enemmän. Minusta se johtuu elämäntilanteesta, sillä olemme tosi kiireisiä.
Hän on viime aikoina alkanut seurata tekemisiäni, kysellä perääni, ja kun olen netissä, hän seuraa, millä sivuilla käyn. Oma sosiaalinen elämäni on tosi pientä, mutta nyt kun olen ollut töissä ja opiskelemassa, olen saanut paljon uusia tuttuja. Miehellä ei ole juuri ystäviä, tai ainakaan hän ei harrasta mitään. Kaikki, mitä teen, on ollut tähän asti niin läpinäkyvää. Mutta olen alkanut miettiä, miksi minulla ei saisi olla ihan omia ystäviä? Minulla ei saisi olla miespuolisia kavereita, ja jos on, mies vihjailee heti ja epäilee.
Olen pelannut hetken aikaa netissä biljardia. Siksi, että olen pelannut sitä paljon nuorempana enkä enää pääse salille pelaamaan. Musta on mukava pelata ja jutella samalla ihmisten kanssa. Usein toki miesten, mutta pelaan sellaisten kanssa, joiden kanssa voi jutella niistä näistä. En siis hae sieltä seuraa. Jos hakisin netistä seuraa, tekisin sen jossain muualla.
Mies itsekin pelaa, hän on pelannut vuosia. Ja netissä, porukassa. Hän on myös irkissä ja keskustelupalstoilla, joissa itse en ole. Ei minulle ole tullut mieleen, että nuo olisivat syitä epäillä pettämistä.
Mies haluaa lähentyä ja puhuu asiasta. Itse olen ollut niin kuormitettu, etten ole vielä jaksanut alkaa keskustella asiasta enempää. Toisaalla hän epäilee tekemisiäni ja vihjailee tosi ikävään sävyyn. Hän esimerkiksi moittii, että suljen nettisivuja, kun hän tulee katsomaan mitä teen koneella. Hän itse tekee aivan samaa! On tehnyt jo vuosia, enkä minä ole siitä häntä epäillyt. Tiedän, että hän katsoo netissä pornokuvia jne. Ei se minua haittaa. En tiedä varmaksi, mutta ehkä hän on harrastanut nettiseksiä. Minusta hänellä ei ole oikeutta tulla katsomaan, mitä keskustelen muitten kanssa. Vai onko?
Minusta on kurjaa, että sosiaalisen elämän laajeneminen on nyt johtanut tähän, että olenkin nyt huono vaimo. Missä sitten menee pettämisen raja? Onko se pettämistä, jos laskee leikkiä tai flirttailee? Teen sitä muutenkin, mutta tiedän, että en saisi katsoakaan muihin miespuolisiin ihmisiin päin mieheni mielestä. Nytkin varmaan tämä on pettämistä, kun tässä samassa huoneessa on mies toisella koneella, eikä muita.
Olen loukkaantunut ja suuttunut siitä, että hän sanoo haluavansa lähentyä ja seuraavaksi vahtii, vihjailee ja lopulta kysyy suoraan, että petänkö. Suora kysymys on ihan hyvä, vastasin totuudenmukaisesti, että en, mutta tuo kaikki oheissälä. Tunteet on tosi ristiriitaiset. Mikä sitten on pettämistä?
Tämmöinen väljähtynyt suhde ei ole meille mitenkään uutta. Enemmänkin normaalia, aikaisemmin mies ei vaan ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, koska olen ollut kuten hän haluaa. Ja minä olen ollut se, joka on ollut kotona ja jolla on ollut aikaa miettiä. Nyt asiat ovat toisin päin.
Kysyin, onko hän asentanut koneelleni ohjelman, jolla vahtii mitä netissä teen. Hän vastasi, että ei ole, mutta oli selvästi harkinnut sitä. Mistä saan selville, onko koneellani semmoinen ohjelma? Nyt hän tietenkin on poistanut sen, jos onkin ollut. Näin hänen silmissään semmoisen pelon häivähdyksen. Mutta voinhan olla väärässä.
Olisiko vinkkejä? Itse en tiedä, mitä haluan. En jaksa nyt esittää rakastunutta vaimoa, kun en sitä ole. Haluan hengähtää, en parisuhteesta, vaan kaikesta. Tämä syksy on ollut tosi rankka. Punnitsen toki elämääni, mitä haluan, mitä en, mutta mies vaan painostaa. Eikä se tunnu hyvälle.
Hän on viime aikoina alkanut seurata tekemisiäni, kysellä perääni, ja kun olen netissä, hän seuraa, millä sivuilla käyn. Oma sosiaalinen elämäni on tosi pientä, mutta nyt kun olen ollut töissä ja opiskelemassa, olen saanut paljon uusia tuttuja. Miehellä ei ole juuri ystäviä, tai ainakaan hän ei harrasta mitään. Kaikki, mitä teen, on ollut tähän asti niin läpinäkyvää. Mutta olen alkanut miettiä, miksi minulla ei saisi olla ihan omia ystäviä? Minulla ei saisi olla miespuolisia kavereita, ja jos on, mies vihjailee heti ja epäilee.
Olen pelannut hetken aikaa netissä biljardia. Siksi, että olen pelannut sitä paljon nuorempana enkä enää pääse salille pelaamaan. Musta on mukava pelata ja jutella samalla ihmisten kanssa. Usein toki miesten, mutta pelaan sellaisten kanssa, joiden kanssa voi jutella niistä näistä. En siis hae sieltä seuraa. Jos hakisin netistä seuraa, tekisin sen jossain muualla.
Mies itsekin pelaa, hän on pelannut vuosia. Ja netissä, porukassa. Hän on myös irkissä ja keskustelupalstoilla, joissa itse en ole. Ei minulle ole tullut mieleen, että nuo olisivat syitä epäillä pettämistä.
Mies haluaa lähentyä ja puhuu asiasta. Itse olen ollut niin kuormitettu, etten ole vielä jaksanut alkaa keskustella asiasta enempää. Toisaalla hän epäilee tekemisiäni ja vihjailee tosi ikävään sävyyn. Hän esimerkiksi moittii, että suljen nettisivuja, kun hän tulee katsomaan mitä teen koneella. Hän itse tekee aivan samaa! On tehnyt jo vuosia, enkä minä ole siitä häntä epäillyt. Tiedän, että hän katsoo netissä pornokuvia jne. Ei se minua haittaa. En tiedä varmaksi, mutta ehkä hän on harrastanut nettiseksiä. Minusta hänellä ei ole oikeutta tulla katsomaan, mitä keskustelen muitten kanssa. Vai onko?
Minusta on kurjaa, että sosiaalisen elämän laajeneminen on nyt johtanut tähän, että olenkin nyt huono vaimo. Missä sitten menee pettämisen raja? Onko se pettämistä, jos laskee leikkiä tai flirttailee? Teen sitä muutenkin, mutta tiedän, että en saisi katsoakaan muihin miespuolisiin ihmisiin päin mieheni mielestä. Nytkin varmaan tämä on pettämistä, kun tässä samassa huoneessa on mies toisella koneella, eikä muita.
Olen loukkaantunut ja suuttunut siitä, että hän sanoo haluavansa lähentyä ja seuraavaksi vahtii, vihjailee ja lopulta kysyy suoraan, että petänkö. Suora kysymys on ihan hyvä, vastasin totuudenmukaisesti, että en, mutta tuo kaikki oheissälä. Tunteet on tosi ristiriitaiset. Mikä sitten on pettämistä?
Tämmöinen väljähtynyt suhde ei ole meille mitenkään uutta. Enemmänkin normaalia, aikaisemmin mies ei vaan ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, koska olen ollut kuten hän haluaa. Ja minä olen ollut se, joka on ollut kotona ja jolla on ollut aikaa miettiä. Nyt asiat ovat toisin päin.
Kysyin, onko hän asentanut koneelleni ohjelman, jolla vahtii mitä netissä teen. Hän vastasi, että ei ole, mutta oli selvästi harkinnut sitä. Mistä saan selville, onko koneellani semmoinen ohjelma? Nyt hän tietenkin on poistanut sen, jos onkin ollut. Näin hänen silmissään semmoisen pelon häivähdyksen. Mutta voinhan olla väärässä.
Olisiko vinkkejä? Itse en tiedä, mitä haluan. En jaksa nyt esittää rakastunutta vaimoa, kun en sitä ole. Haluan hengähtää, en parisuhteesta, vaan kaikesta. Tämä syksy on ollut tosi rankka. Punnitsen toki elämääni, mitä haluan, mitä en, mutta mies vaan painostaa. Eikä se tunnu hyvälle.
oman mielen rauhani sillä vain pilasin, vaikka epäluulo osoittautui todeksi. Nykyään olen jo useimmiten ihan tyytyväinen elämään kun tästä tapauksesta on jo 2,5 vuotta. En voi hyväksyä pettämistä ja mielestäni ihmisten pitäisi sopia parisuhteessa mikä on pettämistä. Onko se pelkkä fyysinen kanssakäyminen vai lasketaanko liiallinen sähköpostittelu, mesettely, facebook ym., vieraiden miesten/naisten kanssa pettämiseksi.