Mies haluaa neljännen lapsen..

["äiti"]

Meillä vaikea tilanne. Mies kovasti toivoo neljättä lasta ja on päättänyt lapsen sukupuolenkin ; ) Mutta minä epäröin.
Olen ollut pitkään kotiäiti ja töihin lähtö tuntuu vaikealta ajatukselta, koska tuntuu että koko talous räjähtää käsiin kun äiti ei ole päivällä tekemässä kotitöitä tai laittamassa koululaisille välipalaa.
Oma jaksaminen on koetuksella, mutta aina vaan se vauvakuume nostaa päätään ja siitäkös mies innostuu.
Tavallaan haluaisin antaa miehelleni neljännen lapsen, mutta jaksanko minä?
Miten teillä muilla on mennyt jos olette epäröinnin jälkeen kuitenkin päätyneet neljänteen?
Miten arki on muuttunut?

 

[dfdf]

Minä en ainakaan jaksaisi. Olisin halunnut kolme lasta, mutta onneksi tajusin jaksamiseni rajat ja tulin järkiini. Kaksi on siis lopullinen lukumäärä meillä.

 

["vieras"]

Meillä on 3 ja välillä kans vauvakuume nostaa päätään ja kovaa. Meillä mies epäröi ja toisaalta itsekkin. Jaksamista en pelkää, enkä vauvaarkeakaan. Rahallinen puoli siinä tulisi vastaan ainakin tulevaisuudessa. Neljän lapsen harrastukset, joululahjat jne.

 

[4 lasta ja vanhemmat]

3 vuoden harkinnan jälkeen päädyimme hankkimaan vielä 4. lapsen. Vauva-aika on helppoa, mutta lasten vaativuus selviää vasta kun he kasvavat. Meillä kuopus tällä hetkellä 4 v ja elämä hänen kanssaan helppoa, mutta meillä on myös 3 koululaista jotka eivät ole mitään kouluneroja eli tarvitsevat joka arkipäivä apua ja valvontaa läksyissä, harrastuksissa ym.
Mutta siis 4. lapsen hankkiminen oli helppoa, sittenhän tuo työ alkaa kun hän menee kouluun...

 

["Vieras"]

puhuttiin pitkään neljännestä lapsesta. Ja lopulta mietin, että jos en edes yritä, niin jää kyllä harmittamaan. Saatiin neljäs ihana lapsi! Ja hän oli todella helppo vauva, välillä mietin, että onkohan sillä kaikki kunnossa, kun se vaan nukkuu. Hän on täydentänyt meidän perheen, enkä nyt enään haikaile enempää. Siihen asti, kunnes nuorin syntyi oli tunne, että joku puuttuu. Meillä on kaksi vanhinta tosi pienellä ikäerolla ja oli tosi hankalaa aikaa, kun olivat pieniä. Ja kaikilla lapsilla ruoka-aine-allergioita, kolmella astmaa, lastenreumaa, migreeniä, refluksia ym.. Siltikin olen jaksanut iloita ja nauttia ihanista lapsistamme!! Mä en osaa sanoa muuta, kun, että mua olis jääny harmittamaan, jos en olisi koskaan edes yrittänyt. Jos nyt vanhempana olisin aloittanut yrittämään ensimmäistä, niin meille ei olisi luultavasti tullut yhtään... Gynekologi sanoi näin... Eli olen todella iloinen jokaisesta!! Mä en osaa sanoa mitään negatiivista neljästä lapsesta. Isommat auttaa arjen pyörityksessä, jos tarvetta on. Mutta jokainenhan kokee asiat eri tavalla.

 

["äiti"]

Ihania ajatuksia teillä.
Meillä tulisi kuopukseen 4 vuotta ikäeroa ja se on vissiin aika maksimi. Meidän vanhin poika on kroonisesti sairas ja hänen hoitaminen on aika haastavaa. Kuopus on ollu super helppo ja aivan ihana poika. Katselin häntä eilen kun hän nukkui ja nuuhkaisin otsalta, ajattelin että hän on täydellinen. Tollaset hetket on niin ihania ja mietin miten onnellinen olen että mulla on nämä lapset.
Muutenkin neljännen kanssa on ylimääräinen stressi pois kun on niin paljon jo kokemusta, oon tullut huomaamaan ettei elämä oo niin vakavaa ; )
Meillä on vaan sellanen juttu että meidän ei juurikaan tarvii yrittää kun jo onnistaa, ollaan sen verran sikiävää porukkaa ; D