Mies haluaa palata takaisin...nielenkö ylpeyteni vai mitä teen?

[kaiiiosla]

Itse siis päätän tietty asiasta, mutta jotenkin vaan pakko päästä purkamaan kiukkuaan. Mies alkoi viime kesänä "kriiseilemään". Hän oli silloin 38-vuotias ja oli hieman aiemmin aloittanut lääkityksen ja terapian masennukseensa. Meillä oli takana 12 vuoden avioliitto ja kaksi lasta. Mies pohti jopa omaa seksuaalista suuntautumistaan ja varmaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mitenkään ei ollut hyvä ja hän oli ahdistunut. Hän koki, ettei saa avioliitostamme onnea ja halusi sitten loppujen lopuksi erota. Itse rakastin miestäni, enkä olisi halunnut erota, mutta minkäs teet.

Muutimme syksyllä eri osoitteisiin kuitenkin lähekkäin, että lasten tapaaminen onnistui. Vaihdamme itse asuntoja 3-7 päivän välein, ettei lasten tartte muuttaa (joo, aika raskas systeemi, mutta yhtä raskas se olisi lasten ollut muuttaa edestakaisin...).

Alussa olin tietty ihan hajalla. Jotenkin tuntui että koko pohja elämästä putosi pois ja vain itkin. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin tunne alkoi helpottaa ja aloin katsella elämää uusin silmin ja olin hyväksynyt, että emme ole enää yhdessä. En haikaillut miehen perään, koska olin hyväksynyt eron. En kuitenkaan ollut vielä valmis tapailemaan ketään uutta, vaikkakin jo vähän loppuvuodesta ja nyt alkuvuodesta jo flirttailenkin muiden miesten kanssa.

Ja nyt, kaiken tämän jälkeen, sain mieheltäni eilen pitkän sähköpostin. Hän on tajunnut tehneensä virheen, "olleensa sekaisin elämässä" eikä "tajunnut mitä oikeasti haluaa ja arvostaa". Eli hän haluaa palata takaisin yhteen. Hän haluaa vain minut ja meidän perheen takaisin.

Nyt en itse tiedä mitä ajatella. Tuntuu niin väärältä ajatella, että hän ensin hajotti kaiken ja nyt sitten haluaa kasata kaiken takaisin. Prkl. Ottaa suoraan sanottuna aivoon. En itse osaa sanoa, mitä haluan. Kävin läpi eroon liittyvät asiat ja tunteeni eron jälkeen ja nyt olen päässyt siitä yli.

 

["Vierailija"]

En ottaisi miestä takaisin. Niin makaa kuin petaa.

 

[vieraaas]

Mun mies on ottanut mut takaisin. Tosin meillä ei ollut sillon lapsia. Olen onnellinen että mieheni nöyrtyi ja tekisin samoin jos tilanne olis toisinpäin.

 

["viola"]

No ei mun mielestä ylpeys saisi estää miehen takaisin ottamista. Jos rakastat miestäsi edelleen ja haluat elää hänen kanssaan, kaikki muu on toissijaista.

 

[Tallu -]

Tiedän niin hyvin tuon tunteen, jonka keskellä sitä kriisissä on. Siinä ei näe nenäänsä pidemmälle, ajattelee hyvin itsekkäästi ja kapeakatseisesti. Sitä ei ole lainkaan oma itsensä silloin. Olen kokenut sen.

Jos rakastat miestäsi edelleen, niin toivon sinulle ymmärrystä yhdistää perheenne vielä.

 

[astrolabe]

Voittehan te jatkaa kuten tähänkin saakka, mutta käydä yhdessä parisuhdeterapiassa. Joko pääsette yhteisymmärrykseen ja voitte jatkaq parinq tai sitten tuutte päätelmään, että ero on paras. Lapsillekaan ei tule nyt uutta muutosta näkyvästi tällä menetelmällä.

 

[axsd]

En haluaisi enään tuohon kuohuun lähteä.
Antaisin uuden elämän tulla ja olisin avoin sille.

 

[piupali plau]

Minulla ja miehelläni oli sama juttu. Miehelle iski halu elää vapaata elämää ilmeisestikin. Taisi olla myös hieman masentunut. Meillä kaksi lasta. Ei kylläkään oltu aviossa. No sitten erottiin miehen tahdosta, vaikka mä kaikkeni koitin ja ehdotin.
Oltiin vuosi erossa, ja minä aloin päästä miehestä yli. Oli flirttiä uuden "miehen" kanssa, ja elämä tuntui jo valoisammalta. Sitten mies kertoi, että haluaa palata yhteen. :O minä en tiennyt miten suhtautua, mutta yhteen palattiin, ja nyt on kohta mennyt vuosi.
Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuolle tällaista enää tule. Välillä on kyllä se pelko, jos alkaa muuta taas haikailemaan : /

 

[friend]

Ystäväni mies otti ja lähti ja jätti ystäväni useaksi kuukaudeksi. Ei halunnut jatkaa suhdetta, ei jaksanut, halusi olla yksin. Sitten itki itsensä takaisin.
Vaikka tästä on monta vuotta se asia kummittelee vahvasti heidän suhteessaan. Mies ei kunnolla ymmärrä miltä ystävästäni tuntui hylätyksi tuleminen ja millaista epäluottamusta se aiheuttaa. Ystäväni taas kantaa kaunaa ja katkeruutta sydämessään hyvistä jaksoista huolimatta. Välillä ne tapahtumat nousee pintaan ja silloin perkeleet ja kostotoimenpiteet lentävät. (mm. vieraiden miesten kanssa uhalla flirttailu). Minun nähdäkseni heidän ei olisi kannattanut palata yhteen, vaikeaa tuntuu olevan.
Ystäväni onkin suoraan sanonut ettei enää ollenkaan pysty luottamaan etteikö mies lähtisi taas joku päivä ja hänen elämänsä olisi siksi sitten menny hukkaan.

 

[Viertas]

Kyllä minusta putkän avioliiton varrelle saa mahtua kaikenlaista. Kriisejä ja onnenhetkiä. Jos miehessä ei oo muuta vikaa kuin että sattui saamaan 'keski-iän kriisin ' niin ottaisin takaisin. Tietysti niitä kriisejä ja riitoja tulee lisääkin, se kuuluu ihan asiaan.

Jos sulla on mahdollista niin käyppä jyttelemassa jonkun kanssa joka on ollut 50-60v naimisissa saman ihmisen kanssa. Kysy onko ollut vastaavaa kriisiä ja miten niistä selvittiin. Ja ennenkaikkea harmittaako sitten vanhana kun ei aikanaan lähtenyt omille teilleen.

Tietty lasten takia kannattaa edetä hitaasti tuossa uudessa lähentymisessä ettei tuu lapsille sitten uusia pettymyksiä.

 

["akka"]

Se mikä on loppu on loppu, en ottais takaisin.

 

[vuierashh]

Tajusi mitä haluaa kun oli laitettu kakkoseen tarpeeksi. Voi olla myös tauteja...

 

["Veera"]

Mun mies on ottanut mut takaisin. Tosin meillä ei ollut sillon lapsia. Olen onnellinen että mieheni nöyrtyi ja tekisin samoin jos tilanne olis toisinpäin.

Samoin on käynyt minulla.

Jos vielä rakastat miestäsi, niin ota ihmeessä takaisin. Jos taas et, niin ei kannata.

 

["aapee"]

Mutta miten pääsen yli ajatuksistani...niistä, joissa pohdin mitä kaikkea mieheni on harrastanut ja kenen kanssa... Ja siitä ajatuksesta, että hän halusi erilleen vain seikkaillakseen muiden kanssa. Ja kun kyllästyi, haluaakin taas tuttuun perhe-elämään. Milloin taas kaipaa vaihtelua?

 

[nuinjj]

[QUOTE="aapee";29594776]Mutta miten pääsen yli ajatuksistani...niistä, joissa pohdin mitä kaikkea mieheni on harrastanut ja kenen kanssa... Ja siitä ajatuksesta, että hän halusi erilleen vain seikkaillakseen muiden kanssa. Ja kun kyllästyi, haluaakin taas tuttuun perhe-elämään. Milloin taas kaipaa vaihtelua?[/QUOTE]

Niinpä. Eräs tärkeä asia on, että olet jo nyt käynyt kaiken paskan läpi ja selviytynyt erosta. Älä ihmeessä lähde enää tuon miehen kelkkaan.

 

["Hömelö"]

En tekis kovin hätiköityjä päätöksiä. Toisaalta jos oikeesti edelleen rakastat miestö ja päätöt ottaa sen takasin, saa lapset ehjän perheen. Mutta mä en tiedä, pystyisinkö mä enää luottamaan mieheen tuommosen jälkeen. Ja kyllä mua epäilyttäis, että alkoko himottaa muut ihmiset sen verran paljon, että jollain konstilla piti päästä tapailemaan ja bylsimään muita ja sitte kun kyllästyy siihen, niin halutaan vanha elämä takas kun se nyt sitte sattuu jälleen huvittamaan. Mitä se tekee lapsille jos vanhemmat eroo uudelleen?

 

[klöpoki]

Olet siis hyväksynyt eron ja päässyt erosta jo yli, ainakin jollain tapaa. Itse en välttämättä siinä vaiheessa ottaisi enää takaisin. Mutta jos kyseessä olisi yksin omaan ylpeys, yrittäisin päästä siitä tunteesta eroon ja katsoa josko sittenkin. Mutta en haluaisi virallistaa suhdettamme enää, koska luottamus on saanut niin ison kolauksen etten tiedä palautuisiko se koskaan ennalleen.

 

["kirsikka"]

[QUOTE="aapee";29594776]Mutta miten pääsen yli ajatuksistani...niistä, joissa pohdin mitä kaikkea mieheni on harrastanut ja kenen kanssa... Ja siitä ajatuksesta, että hän halusi erilleen vain seikkaillakseen muiden kanssa. Ja kun kyllästyi, haluaakin taas tuttuun perhe-elämään. Milloin taas kaipaa vaihtelua?[/QUOTE]

Tiedätkö, jos palaatte vielä vanhaan niin sulla on ihan järjetön suo vielä rämmittävänä.

Koska olet aika pitkälle jo eron käsitellyt ja kärsinyt, niin kallistun sille puolelle että teet viimeisen iskun ja jatkat elämääsi.

Jos otat miehen takaisin, niin vuosikausia vielä joudut kärsimään, korjailemaan ja opettelemaan luottamusta.

Onko se mies aidosti sen arvoinen? Tietenkin sun pitää lapsiakin ajatella, mutta et sä voi sitä tehdä sun oman mielenterveyden hinnalla, ei ne lapsetkaan sitä haluaisi.

 

[No niinpä niin]

[QUOTE="aapee";29594776]Mutta miten pääsen yli ajatuksistani...niistä, joissa pohdin mitä kaikkea mieheni on harrastanut ja kenen kanssa... Ja siitä ajatuksesta, että hän halusi erilleen vain seikkaillakseen muiden kanssa. Ja kun kyllästyi, haluaakin taas tuttuun perhe-elämään. Milloin taas kaipaa vaihtelua?[/QUOTE]

Joo, en kyllä tuossa tapauksessa ottaisi missään nimessä miestä takaisin. Jätti ja hylkäsi sinut kuin nallin kalliolle, jotta pääsi vähän seikkailemaan. Nuo seikkailut olisi voinut hoitaa ennen naimisiinmenoa ja perheen perustamista. Ei ole mielestäni aikuisen, vastuuntuntoisen miehen ja isän toimintaa tuollainen. Eli en ottaisi takaisin, eikä kyse ole mielestäni edes ylpeydestä, vaan ihan vain itsesi ja lastesi suojelemisesta. Kannattaa toki lasten takia olla miehen kanssa hyvissä väleissä ja ystäviä, mutta kotiini en uudestaan tuollaista miestä ottaisi. Kärsiköön. Tyhmyydestä sakotetaan. Ei tuollaiseen mieheen voi luottaa.