Mies haluaa tappaa itsensä?

En kaipaa vittuilua enkä ivailua. En tiedä mitä tehdä. Olen täysin hukassa ja tunnen itseni huonoimmaksi ihmiseksi mitä voi olla.

Mieheni yritti tappaa itsensä tänään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen täysin shokissa ja loppu. Sairaalassa ei taidettu ymmärtää tilannetta, vaan hänet lähetettiin kotiin, minun kanssani. Tiedän että pitää olla vahva, mutta en tiedä onko voimia tähän.

Olemme n. 30-35v, akateemisesti koulutettuja, emme juo liikaa, meillä on hyvä suhde ja luulin että meillä on kaikki hyvin. Lapsettomuus vaivaa, muuten kaiken pitäisi olla hyvin. Tai niin luulin. Tuntuu että tämä kaikki "hyvä elämä" on nyt huijausta. Olemme olleet naimisissa vasta vuoden. Itsekeskeistä, mutta ajattelen että olenko näin huono vaimo? Olenko näin kamala? Mieheni siis haluaa kuolla! Miten voin auttaa häntä? Jos hän olisi onnistunut kuolemaan, hän olisi samalla tappanut minutkin. Hänellä on nuoruudessa ollut vakava masennus, mistä olemme keskustelleet. Luulin sen olevan historiaa.

Soitin siis ambulanssin ja meidät vietiin päivystykseen, mieheni tokeni, pääsimme lääkäriin, mieheni kertoi rehellisesti että halusi kuolla ja yritti tehdä sen. Lääkäri antoi miehelle kahteen eri rauhoittavaan reseptit, unilääkkeet kummalekin ja paikallisen mielenterveystoimiston numeron ja kysyi pärjäänkö kotona hänen kanssaan. Kysyi että saanko fyysisesti estettyä jos yrittää jotain!!! Nyt sain miehen nukkumaan enkä tiedä mistään mitään. Mieletön tuska. Miten rakkaimpani haluaa lopettaa elämänsä? Kamala painajainen ja tämä on elämääni. En edes uskalla nukkua.

 

Älä turhaan syytä itseäsi. Masennus ei liity mitenkään sinuun. Hänellähän on ollut se jo nuorempana. Masennus on sairaus, jota harvoin parannetaan heti ja lopullisesti. Sinun tulee suhtautua siihen kuin fyysiseen sairauteen. Minusta ihan käsittämätöntä, että lähettivät itsemurhaa yrittäneen henkilön kotiin!!! Nyt olisi intensiivisen hoidon aika.. Ei itsaria yritetä hetken mielijohteesta...luultavimmin masennus jo ahdistanut kauan aikaa ja kasvoi vain tänään sietämättömäksi. Toivottavasti saatte apua pian. Lääkitystä ja terapiaa.

 

Kiitos kun kirjotit, kiva. Tuntuu niin pahalta, ihan fyysisesti sattuu. Kiva kun "joku" siellä jossain sanoo jotain. En ole ikinä nähnyt miestäni noin heikkona ja rikki. En voi itkeä nyt, sain hänet vasta nukkumaan ja hän näkee painajaisia.

Olen itse tavallaan terveydenhoitoalalla joten tiedän mitkä resurssit ovat, mutta on liian sairasta että meidät lähetettiin kotiin! Mieheni sanoi lääkärille että yritti kuolla ja halusi kuolla. Se oli uskomatonta kuulla rakkaansa suusta (Olimme kumpikin täysin selvinpäin ja "järjissämme") Mutta lääkäri vaan kääntyi minua kohti ja kysyi/sanoi, että pärjäättehän kotona! Sitten reseptit käteen ja kotiin. Kaiken lisäksi mielestäni nuo rauhoittavat kolmiolääkkeet ovat kuin antaisi aseen itsetuhoisen käteen. Vaikka kieltämättä mieheni lääkitystä tarvitsee. Mutta edes psykiatrin konsultaation sitä ennen!

En ole miestäni ikinä nähnyt noin heikkona. Voi kultaani. Miksei hän ole voinut näyttää tunteitaan? Olenko niin pelottava? Retorisia kymyksiä, mutta pääni on tyhjä sekä täynnä. Kuin olisin unessa. Kiva kun vastasit. Minäkin yritän vähän nukkua.

Miten voi yhtäkkiä tajuat kuinka paljon rakastaa? Ja miten rakkaisn voi tehdä jotain noin pahaa Meille?

 

En kaipaa vittuilua enkä ivailua. En tiedä mitä tehdä. Olen täysin hukassa ja tunnen itseni huonoimmaksi ihmiseksi mitä voi olla.

Mieheni yritti tappaa itsensä tänään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen täysin shokissa ja loppu. Sairaalassa ei taidettu ymmärtää tilannetta, vaan hänet lähetettiin kotiin, minun kanssani. Tiedän että pitää olla vahva, mutta en tiedä onko voimia tähän.

Olemme n. 30-35v, akateemisesti koulutettuja, emme juo liikaa, meillä on hyvä suhde ja luulin että meillä on kaikki hyvin. Lapsettomuus vaivaa, muuten kaiken pitäisi olla hyvin. Tai niin luulin. Tuntuu että tämä kaikki "hyvä elämä" on nyt huijausta. Olemme olleet naimisissa vasta vuoden. Itsekeskeistä, mutta ajattelen että olenko näin huono vaimo? Olenko näin kamala? Mieheni siis haluaa kuolla! Miten voin auttaa häntä? Jos hän olisi onnistunut kuolemaan, hän olisi samalla tappanut minutkin. Hänellä on nuoruudessa ollut vakava masennus, mistä olemme keskustelleet. Luulin sen olevan historiaa.

Soitin siis ambulanssin ja meidät vietiin päivystykseen, mieheni tokeni, pääsimme lääkäriin, mieheni kertoi rehellisesti että halusi kuolla ja yritti tehdä sen. Lääkäri antoi miehelle kahteen eri rauhoittavaan reseptit, unilääkkeet kummalekin ja paikallisen mielenterveystoimiston numeron ja kysyi pärjäänkö kotona hänen kanssaan. Kysyi että saanko fyysisesti estettyä jos yrittää jotain!!! Nyt sain miehen nukkumaan enkä tiedä mistään mitään. Mieletön tuska. Miten rakkaimpani haluaa lopettaa elämänsä? Kamala painajainen ja tämä on elämääni. En edes uskalla nukkua.

ole vahva itsesi vuoksi, jokaisen pitää ottaa elämästaan vastuun, jos ei jaksa , se ei ole sinun vikasi.Miksi, minkä vuoksi hän näin tekee on hänen kerrottava, et sinä voi tietää ellei puhu.

 

en todellakaan ole mikään ammattilainen, mutta onko sinulla mitään tietoa, mistä asia voisi johtua. Jos kysymyksessä on työperäinen uupumus, niin vapaat tulevat oikeaan aikaan, mutta jos itsetuhoisuus johtuu henkilökohtaisista ongelmista esim. suhteessanne, niin joulu ja pitkät vapaat vain kärjistävät tilannetta, niin kuin tapahtui?

Minun neuvoni on nyt, että älä ala puimaan asiaa jouluna, jos se johtuu suhteestanne, koska nyt on kaikki apu kiinni. Lisäksi olisi hyvä, jos kävisitte asiaan kiinni, jonkin kolmannen läsnäollessa, niin hän pystyisi hyvinkin nopeasti sanomaan missä mättää. Minulla on sellainen aavistus, että sinä et nyt pysty tilannetta ratkaisemaan, joten pyri nyt vain hoitamaan miestä, Mutta älä jää hoitajan rooliin, jos tilanne ei myöhemmin tasaannu.
Minulla ei ole kokemusta, miten itsemurhaa yrittänyt käyttäytyy jatkossa, mutta siitäkin varmasti löydät tietoa.
Oikein paljon voimia.

 

Ei tämä yhteiskunta tarjoa kaikille onnistumisen mahdollisuutta vaikka täällä kuinka yrittäisi. Oma elämäni kulminoituu lähinnä farssimaiseen, katastrofaaliseen epäonnistumiseen työuralla kaikista pyristelyistä huolimatta.

Haaveet kaatuu ja sitä rataa.

Jos jotain asiaa joutuu odottamaan liian pitkään, sitä asiaa ei lopulta enää halua, koska tunne lässähti odottaessa. Tai se ei vaan enää täytä tehtäväänsä.

Minulle kävi näin elämän tärkeissä asioissa, minkä vuoksi menetin haluni jatkaa elämää täällä. Minä jätän tämän paikan taakseni itse valitsemallani tavalla ja hetkellä, jos ei kohtalo puutu peliin. On vain ajan kysymys koska jaksan tehdä tarvittavat järjestelyt.

 

ei se ihan noin mene. Jokainen itsemurhaa hautova ajattelee, että elämä on jokaisen omissa käsissä ja on oma päätös tappaa itsensä. Uskon lujasti, ettei niin ole, ihmiselle annetaan vaihtoehtoja ja valintoja, melkein huomaamatta, aina on olemassa vaihtoehtoja joka asialle, mutta se pitää tajuta. Sillä hetkelläkin, ennen itsemurhaa voi elämäänsä, tehdä täyskäännöksen, muuttaa kaiken. Se tuntuu sillä hetkellä, ettei mitään muuta mahdollisuutta ole olemassa, mutta niitä vain löytyy. Ihminen ei voi muuttaa kettää tai mitään muuta elämässään kuin itseään. Koskaan ei pidä ajatella, että kaikki menee näin, mitään muutosta parempaa ei tule mistään...ei tulekkaan jos sitä ei itse koeta järjestää.
Siitä ei ole vielä kymmentä vuotta, kun itse olin samassa tilantessa ja muurit kasvoi ympärille ja kaikki oli tukossa, missään ei näkynyt ollenkaan valoa, mutta siellä tunnelin päässä pilkotti pienen pieni valo.
Jos tänä aamuna olisin istunut siellä pilven reunalla varpaitani heiluttamassa ja minulle olisi näytetty, miten elämäni olisi muuttunut, jos olisin jättänyt itsemurhan tekemättä, niin suoraan sanottuna, minua v....taisi ja se olisi jo aihe hypätä sieltä pilvenreunalta alas, mutten enää pääsisikään!
Luojamme käsissä meidän elämämme on, ei meidän ja luoja antaa mahdollisuuksia, mutta jos ihminen ei halua niihin tarttua, niin elämä loppuu ja silloin "lopettaa" sen itse.
Toivoa, paremmasta huomisesta ei saa koskaan menettää!

 

ei kyllä tulisi ensimmäisenä mieleeni tulla foorumille, jos tuollainen olisi akuuttina päällä.Sorry vaan.

 

Kukahan taas keksii juttuja?

 

sinulle ja miehellesi. Kyllä tämä tästä nyt rauhoittuu, sillä miehesi huusi apua. Kyllä sinä jaksat siiheksi, kunnes saatte apua ja pitempiaikaista terapiaa, sillä pahin on jo ohi.

Miehesi huusi apua, sai itsensä ilmaistua ja suurin hätä purkautui. Todennäköisesti hän on suunnattoman helpottunut ja jaksaa jo ominkin voimin alkaa purkaa sisintään, sen patoumia ja hätääkin.

Pitemmät vapaat usein laukaisevat tämänkaltaiset asiat, arjessa ne pysyvät piilossa ja jotenkin hallinnassakin. Ei todellakaan näy päällepäin, mitä ihmisen sisimmässä liikkuu. Näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta.

Kyllä te pärjäättä nyt. Teit ihan oikein, kun purit itseäsi edes tänne palstalle, sillä tukea ja apua sinäkin tarvitset, totisesti. Keskellä yötä ei puhekumppaneita ole tarjolla, mutta netin päässä onneksi on aina joku toinenkin, joka valvoo!!

Sydämestäni toivon teille voimia. Miehesi saa voimaa sinusta, sinun rauhastasi ja tuestasi. Ole läsnä ja tee joulustanne ruokineen päivineen hyvä, sillä näitä normaaleja asioita kaivataan tueksi keskellä pahintakin kriisiä. Jos teillä on sellainen ihminen joka voi tulla tueksenne nyt, se varmaankin rauhoittaisi teitä kumpaakin.

 

kuviot menee niin, että työ ja kaikki sitovat rutiinit pitävät ihmisen "pienessä" stressissä ja sen avulla ihminen ohittaa ongelmat. Ongelmat ovat olemassa, mutta eivät tule esiin. Lisääntynyt vapaa-aika helpotukset elämässä antavat aikaa tutkia missä mennään. Tässä valossa työ ja harrastukset ja perhe ovat tavallaan pelastajia, mutta ne voivat myös peittää ongelmat. Siksi säännöllinen pysähtyminen ja katsominen kartalta antaa tietoisuuden omasta hyvinvoinnista; sitä ei vain oravanpyörässä huomata.
Jouluinen matka hautausmaalle on pysähdys ja itsensä tutkiminen, ei se edesmennyt matkaasi näe, mutta matka on sinulle hetkellinen hyppy arjesta sivuun; onko pakko pysähtyä vain jouluna hautuumaalla, eikö sisimpäänsä voisi kääntyä viikottain hiljentymällä? Matka hautausmaalle on tekopyhää itsekyyttä ja kyvyttömyyttä kohdata arki ja edesmenneet kauniina ajatuksissaan päivittäin?

 

Alkuperäiselle
Vaadi terapiaa teille molemmille heti arjen koittaessa. Sinulla itselläsi voi lyhyt aika riittää. Miehesi tarvitsee pitkäaikaisemman hoitosuhteen.

Sinä kannat nyt turhaa syyllisyyttä miehesi teosta. Asioita ei voida sälyttää toisen ihmisen kannettavaksi.

Miksi miehesi yritti itsemurhaa. Sen hän voi kertoa vain itse. Arvailut ovat turhia. Joku perusturvallisuus ja luottamus hänen elämässään on särkynyt lapsena tai nuorena. Olosuhteet ovat jostain syystä nostaneet sen pintaan.

Masennuksen kehittymiseen vaikuttavat geeniperimän ja ulkoisten olosuhteiden (pettymys, suru) lisäksi mm. ravitsemus, hormonitoiminta, alkoholinkäyttö ja liikunta.

 

veljeni sairastui yhtäkkiä pari vuotta sitten ilmeisesti henkisesti raskaan (akat) työnsä takia syvään masennukseen. Hän käyttäytyi kuin pieni lapsi ja oli kovin heikko, melkein kuoli. Kieltäytyi lääkäristä. Löysimme kuitenkin Mehiläisestä hyvän lääkärin. Mutaman kk päästä palasi työhön ja mennyt hyvin. Teilläkin voi mennä hyvin.

 

ei kyllä tulisi ensimmäisenä mieleeni tulla foorumille, jos tuollainen olisi akuuttina päällä.Sorry vaan.

Joo,samaa mietin olen, en tulisi kirjoittaa jonnekin foorumille jos olisi tuollainen tilanne.

 

menkää muualle laususkelemaan ja miettimään typeryyksiänne!
Tässä on nyt liian vakava asia kyseessä möläytellä päänsä tyhjyyttä.

 

Onneksi mitään ei päässyt tapahtumaan. Olen itse kokenut todella läheisen ihmisen kuoleman itsemurhan kautta.. Se ei ole kyllä kovin helppo asia lainkaan. Hän oli jankannut ja jankannut vuosi kaudet että tekee itsemurhan.. Eihän sitä enää otettu edes vakavasti. Hoitoon häntä ei koskaan passitettu. (Tästä kuulin tosin vasta hänen lopetettua itse päivänsä.) No sitten tuli sekin päivä että se toteutui kuitenkin.. Ilmeisesti oli sen verran kerännyt voimia kaikki nämä vuodet että uskalsi tehdä "sen". Surullista.
Ehkä juuri se olisi pelastanut hänet (kenties?) itsemurhalta, jos hän olisi aikoinaan saanut hoitoa. Luoja sen yksin tietää.
Mutta voimia sinulle toivon! En muuta osaa sanoa nyt..

 

Ihme vastauksia. Ette selviä keskenänne, ja minkä ihmeen vuoksi pitäisi kitua joulun yli? Soita heti mielenterveysseuraan, löytyy netistä, saatte oitis kriisiajan ja siitä se alkaa. Muut tahot eivät osaa muuta kuin kirjoittaa nappuloita. Usko pois, olen saman kokenut ja tiedän mistä puhun. Vaikka se ehkä olisikin ollut ns. vain hätähuuto, ei se tuska sillä poistu. Miehesi tarvitsee todellista apua.

 

Kiitos kovasti ajatuksista ja myötätunnosta.

Tuntuu kuin tämä olis unta ja kuljen kuin sumussa. Toisaalta aina kriisitilanteissa toimin konkreettisesti enkä jähmety. Soitin aamusta miehelle terapia-aikaa. On todella vaikeaa sellaista saada, mutta olin tiukkana ja jopa huusin ettei ihme että suomalaiset tappavat itseään eniten jos hoito on tätä luokkaa. Kaikki vaan sanoo, että hyvä kun hänellä on minut! En minä ole mikään ammattilainen! Eikä kenellekään ole tullut mieleenkään kysyä miten minä voin!

Sain akuuttiajan torstaiaamuun, mies menee keskustelemaan mielenterveyshoitajan kanssa. Psykiatrille sain ajan tammikuun kolmannelle viikolle. Tämän pitäisi olla hyvä psykiatri, soittelin työkavereilla ja sain suosituksia hänestä. Varasin heti pari aikaa samalle viikolle.

Outoja ajatuksia liikkuu päässäni. Tunnen suunnatonta rakkautta miestäni kohtaan ja kiitollisuutta ettei hän kuollut. Sitten yhtäkkiä tunne vaihtuu vihaan ja suuttumukseen; miten hän voi tehdä meille tällaista. Tätä tunnetta en kuitenkaan nyt näytä. Syyllisyys painaa niin etten peiliin pysty katsomaan. Yritän pitää rutiineista kiinni, olimme pitkällä kävelyllä ja nyt mies saunoo. Mihinkään alkoon emme koske.

Mies on tänään itkenyt paljon ja ollut pahoillaan, ja pyytänyt anteeksi. Hän itki, että tunsi että minun on parempi ilman häntä, että kaikkien on parempi ilman häntä. Selitti, että jonkun toisen kanssa voin saada lapsen, kun hänen kanssaan se ei onnistu. (Eikä se mitenkään ole hänen vikansa että lapsensaanti on vaikeaa!).Olen aina sanonut, että selviämme kaikesta, että emme ikinä eroa. Samalla olen puhunut miehelle surusta, jos emme koskaan saa lapsia. Hän kuvitteli että jos kuolisi, voisin etsiä uuden miehen jonka kanssa saisin lapsia.

Hänellä on töissä ollut todella rankkaa, ylitöitä ilman korvauksia, unettomia öitä, liikunta täysin unohtunut kiireen alle. Sitten minä kotona suren lapsettomuutta. Hän on tuntenut olevansa riittämätön. Ymmärrän sen kyllä. Aion tehdä kaikkeni, jotta saamme normaalin hyvän arjen. Lisäksi mies tietenkin tarvitsee hoitosuhteen ja ehkä lääkitystäkin. Vaikka en pidäkään nykyajan tavasta hoitaa pelkkiä seurauksia eikä etsiä syitä.

(Lisäksi olen varma, että hänen äitisuhteensa vaikuttaa tähän. Hänen eläkkeellä oleva masentunut äitinsä on suuttunut jostakin ja laittanut välit poikki, jolua ennen lähetteli todella syyllistäviä viestejä)

Se minua suututtaa, että hänet vain lähetettiin kotiin. Miten vastuu voidaan kaataa minulle? Tunnen mieletöntä syyllisyyttä tapahtuneesta, enkä ole hoitoalan ammattilainen. Miten ne yksinäiset ihmiset joilla ei ole kumpaania? Lähetetään vain nappien kera kotiin! Ei siinä kunnossa oleva ihminen pysty vaatimaan itselleen hoitoa!Ei ole ihme että täällä tehdään niin paljon itsemurhia.

Ja niille, joiden mielestä minun ei pitäisi tilanteessani kirjoitella keskustelufoorumeille: Hienoa jos teillä on juttelu/analysointiseuraa joulupäivän aamuna klo 03, minulla ei.

 

Ei mitään mielenterveyshoitajia ja psykiatreja. Ne masentavat ja lopulta tappavat lopullisesti ja lisäksi tulee kasa reseptejä. Ota heti yhteyttä www.mielenterveysseura.fi. Saat lähes välittömästi ajan sinne tuossa tilanteessa. Usko.

Joskus koti on kuitenkin parempi kuin sairaala. Minut lähetettiin yksin kotiin nappieni kanssa. silloin en tajunnut sitä. Nyt ymmärrän, oikea ratkaisu, tosin sen jälkeen tarvitsin tuota kunnollista kriisiapua, jota sain vain em. paikasta. Mielenterveyshoitajat ym. psykiatrit kävin läpi. Ei mitään apua, päinvastoin.

 

Minua järkyttää ensisijaisesti lääkärin toiminta.
Syy ei ole sinussa, se on aivan selvää. Mahdollisesti suhde äitiin jotenkin aktivoitui joulun myötä. Moni kelaa jouluna lapsuuden kokemuksia.
Olet saanut hyviä ohjeita.Koeta jaksaa edes täällä selvitellä tuntemuksiasi.Nyt riittää, että jaksat olla miehesi lähellä, kuunnella, jos on sanottavaa.Ei kannata aktiivisesti jankuttaa mitään. Saunaan meno oli varmasti hyvä.
Paljon voiman ja hyvän toivotuksia teille.

 

miehesi on vakavasti masentunut. Nyt selvisi, että teidän suhde ei ole syy itsetuhoisuuteen, vaan miehesi ongelmat ovat kasaantuneet ja todellakin tulleet pintaan jouluna. Miehesi pitäisi selvittää suhteensa äitiinsä ja tavallaan ymmärtää erota äidistään ja olla kuuntelematta häntä.

Myös syytä lapsettomuuteen kannattaisi myöhemmin etsiä, että epävarmuus asiasta poistuisi.

Voimia edelleen.

 

ole säälittävä vaimo. Itsemurhayritys ei sinusta johdu. Toivottavasti kuitenkin yritys jäi hänen osaltaan viimeiseksi.
Hän tuntee itsensä riittämättömäksi, huonoksi, pätemättömäksi. Sinussa ei ole siihen syytä.Asia voi johtua yksinkertaisesti siitä, ettei hän tuinne, ettei häntä arvosteta tarpeeksi jossakin ympäristössä. Ympäristö voi olla kaverit,työ, tms. Harvoin kuitenkin ainoa ihminen, joka rakastaa. Jos sen teet, teet kaiken minkä milloinkaan ja missään tilanteessa voit.
Olen ollut samassa tilanteessa, masentunut ja vain toivonut, ettei minua olisi täällä enää. Ainoastaan lasteni elinolo sai minut ajattelemaan tarkemmin.
Ajan ja olosuhteiden muutosten kautta asiat muuttuvat. Mutta hitaasti. Masennuksesta toipuminen vie vuosia, useita. Älä lannistu.

 

Tuli itku kun luin näitä teidän viestejä, kiitos empatiasta. Ihmeellistä miten se voi lämmittää näin netin välityksellä. Rauhallista joulua teille kaikille.

Osaan kyllä olla vahva ja olen sitä nyt. Tarvitsen itse tietenkin keskusteluapua myös, mutta haen sitä sitten kun arki koittaa. Tunnen mieletöntä syyllisyyttä, mutta se on varmaan normaalia tässä tilanteessa. Miehelle olen näyttänyt ja osoittanut vain rakkautta ja hellyyttä. (En edes jaksa kertoa miten ilkeä, kylmä ja syyllistävä hänen äitinsä on, mutta varmasti tällä on vaikutusta juuri nyt jouluna.)

Mies otti unilääkkeen ja nukahti kainalooni. Huomenna avantouimaan ja kävelylle. Mieheni sai kahden viikon sloman, mikä on hyvä asia. Itse saan otettua myös vapaata.

Vaikkei se mitään auta, ajattelin ensi viikolla kirjottaa päivystykseen reklamaation mieheni kohtelusta. Tänään, kun soitin miehelle akuuttiaikaa, hekin ihmettelivät miksei miestä laitettu psykiatrin konsultaatioon. Tajuan nyt että hän on vakavasti masentunut, mutta me selviämme tästä.

Lapsettomuudesta; olemme lapsettomuushoidoissa, eli se asia on järjestyksessä.

Muistakaa te se mitä itse arjen kiireessä olen unohtanut: Kertokaa rakkaillenne että rakastatte ja että he ovat tärkeitä.

 

Kiitos vielä kaikille jotka kirjoititte. Saan voimaa teksteistänne. "Voimia" ja "Älä lannistu" tuntuvat erityisen hyville toivotukselle tässä tilanteessa. Kiitos ja hyvää yötä.

 

Tuli oikein kyyneleet sinun tekstistäsi. Voimia sinulle ja miehellesi! Rukoilen puolestanne. Uskon että miehesi vielä löytää ulospääsyn riittämättömyyden tunteestaan ja pääsee eroon masennuksesta! Tämä aika jossa elämme, vaatii sen että näemme ikäänkuin metsän puilta, mutta yhä harvemmat sen pystyvät tekemään. Sen, että mikä oikeasti on arvokasta, oikeaa ja hyvää.