Mies haukkuu ja ei kestä kritiikkiä

[entinen despootti]

Lapsuudessani oli aivan normaalia, että isä haukkui äidin lyttyyn, äiti itki. Päätin, ettei minua ei kohdella noin. Löysin miehen, johon rakastuin, yhteistä eloa vuosikymmen alla lapsia yms. Kavereiden kesken on huomattu, että riitelemme paljon ja kovasti. Kun mieheni alkaa huutamaan minulle, olen aiemmin loukannut ja huutanut puolta kovemmin takaisin, niin että mies itkee. Olen siis aina ajatellut olevani huono ihminen. Olen nyt lopettanut n. puolivuotta sitten tämän kosto ´huutamisen ja yrittänyt olla rauhallinen. Miehen huuto, nimittely, haukkuminen on vain pahentunut. Hän ei pyydä anteeksi vaikka haukkuu päävikaiseksi, sanoo että itse toimin niin, että súuttui (pyydän esim. ei lasten kuullen rauhoittumaan, kun meltuaa lapsille). Asia tavallaan unohdetaan. Nyt viikonloppuna ilmoitin, etten enää kuuntele tätä nimittelyä, että se saa loppua. Mies sanoi, etteihän se nyt niin pahaa ole ja mitenkä muuten hän voi raivoa purkaa. Ja että jos ei saa minulle huutaa, tapahtuu vielä jotakin pahempaa.

Juo paukkuja joka viikon loppu, ei änkyrä känniin mutta se on hänen rentoutumiskeinonsa. Kavereiden kanssa tämä aikuinen mies juo usein aivan överit.

Terapiasta on keskusteltu lähinnä niin, että terapeutti kertoisi sitten minulle, miten huonosti kommunikoin.

Usein riidat pahenevat, kun hän keskeyttää vetää puolikkaasta lauseesta johtopäätöksen, että sanoin nyt jonkin asian pahasti ja suuttuu vielä lisää. Ihankuin hakisi syytä suuttua.

Sitten hän ihmettelee, ettei seksi kiinnosta... Itse olen huomannut, etten ehkä enää rakasta häntä. sanat eivät juurikaan satuta.

Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Miten juttu päättyi vai loppuiko?

 

[Vaimo-Rakas]

Opituista tavoista on vaikea päästä eroon. Mä en ainakaan kuuntelis haukkumista ja en antaisi lasten kärsiä vanhempien riitaisasta avioliitosta. Mieluummin ero kuin miehen kanssa tapellen.
Vastenmielinen ajatus että oman kumppanin kanssa pitäisi riidellä usein, tai edes säännöllisesti.

 

["huoh"]

Nämä ovat niin klassisia jaloituksia a toistuvat palstalla joka päivä. Aloittaja kertoo oman väritetyn tarinansa jossa mies jo valmiiksi leimataan vialliseksi, alkoholin käyttö nostetaan usein tarpeettomastikin esiin ja käytetään kaikki muut käänteet jotta mies näyttäisi tarinassa roistolta. Sitten odotellaan siellä kotona perse koneen ääressä että milloinka ne kanssasiskot alkavat palstalla joukolla huutamaan kuinka mies on taas kauhea ja jätä se sika ja et ansaitse tuollaista kohtelua, jne. jne.

Surullisinta näissä on se että anonyymitkin mielipiteet, trollaukset ja kaikki muut internetissä oikeasti merkitsevät jotain monelle näistä usein heikkoitsetuntoisista naisista jotka näitä aloituksia väsäävät kun eivät joko osaa tai halua nähdä itsessään mitään vikaa, eivät kykene aikuismaiseen kommunikaatioon puolisoidensa kanssa tai eivät vain muuten osaa ottaa ohjia tai edes omia ajatuksiaan ikinä omiin käsiinsä niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu ja olisi tervettä tehdä.

Ei mitään uutta, jatkakaa.

 

[Spiderfly]

Epävakaa persoonallisuus – Wikipedia

Mainitset miehen käyvän terapiassa, onhan mahdollinen borderline-persoonallisuus selvitetty? Tiuskiminen ja itkeminen kesken keskustelun on hyvin yleistä, samoin kuin jatkuva muista syyn etsiminen ja heidän syyttämisensä.

--Siis korjaus, ette kai olleetkaan vielä terapiassa? Kannattaisi harkita jonkinlaista psyk. arviointia.

 

[kumma juttu]

Ilmeisesti ap:n kritiikki tarkoittaa sitä samaa haukkumista, mistä syyttää miestään. Aina miehen pitäisi mennä terapiaan ja häntä kutsutaan narsistiksi ja siaksi. Mikä naisten elämässä on pielessä, kun ei elämä suju.

 

["hotmama"]

Ehdottomasti jonkinlaista terapiaa. Et kai halua, että lapsesi kasvaa tuollaisessa ympäristössä? Ottamatta kantaa siihen kenen syy tai kenen pitäisi muuttua, yksi kärsijä löytyy: lapset.

Me olemme miehen kanssa käyneet pariterapiassa mm. haluttomuuden ja riitelyn vuoksi. Siitä on ollut paljon apua. Terapeutti ei ole ottanut puolia tai tuominnut, vaan auttanut etsimään syitä hankalaan käytökseemme ja kannustanut löytämään vaihtoehtoisia keskustelutapoja.

On ollut myös todella tervettä, että joku ulkopuolinen aikuinen on sanonut, että lapsi kärsii jatkuvasta riitelystämme. Nyt itsekin huomaan sen. Siitä tulee jo niin huono omatunto, että korjaan omaa käytöstäni.

Meillä on ainakin nykyään selvä käytäntö, että kukaan, lapsi tai aikuinen, ei nimittele toista tai huuda toiselle ilkeästi. Jos kiukuspäissään sanoo, on pyydettävä anteeksi - ja aikuisten niin, että lapsikin näkee sen, jotta oppii, että riidat sovitaan.

 

[Minni:)]

[QUOTE="huoh";29742938]Nämä ovat niin klassisia jaloituksia a toistuvat palstalla joka päivä. Aloittaja kertoo oman väritetyn tarinansa jossa mies jo valmiiksi leimataan vialliseksi, alkoholin käyttö nostetaan usein tarpeettomastikin esiin ja käytetään kaikki muut käänteet jotta mies näyttäisi tarinassa roistolta. Sitten odotellaan siellä kotona perse koneen ääressä että milloinka ne kanssasiskot alkavat palstalla joukolla huutamaan kuinka mies on taas kauhea ja jätä se sika ja et ansaitse tuollaista kohtelua, jne. jne.

Surullisinta näissä on se että anonyymitkin mielipiteet, trollaukset ja kaikki muut internetissä oikeasti merkitsevät jotain monelle näistä usein heikkoitsetuntoisista naisista jotka näitä aloituksia väsäävät kun eivät joko osaa tai halua nähdä itsessään mitään vikaa, eivät kykene aikuismaiseen kommunikaatioon puolisoidensa kanssa tai eivät vain muuten osaa ottaa ohjia tai edes omia ajatuksiaan ikinä omiin käsiinsä niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu ja olisi tervettä tehdä.

Ei mitään uutta, jatkakaa.[/QUOTE]

Joo, no jos et nyt niputtas kaikkia tän tyyppisiä alotuksia yhteen kategoriaan. Ap:han on kertomansa mukaan ottanut ohjat käsiinsä olemalla itse rauhallinen ja nimenomaan pyrkinyt kommunikoimaan aikuismaisesti.

Ap:lle, näytä toi kirjottamasi teksti miehellesi tai kirjoita samat jutut kirjeeseen. Tee samalla selväksi että näin ei voi jatkua. Kirjottamalla saa sanottua asiat keskeytyksettä ja ne usein menee lukijallekin paremmin jakeluun kun ei toisen äänensävy tai olemus tai mitä olettaa toisen sanovan ala raivostuttamaan ennen aikojaan. Muista tosiaan välttää liian syyttelevää sävyä. Pariterapiasta ois hyvä alottaa ja kattoa saataisiinko asioita vielä kuntoon terapian avuin. Sitoutumista ja yritystä se vaatii kummaltakin ja ei tietenkään mitään voi jos toista ei kiinnosta. Sillon kaiketi ero ainoa ratkaisu jos joskus tahtoo vielä olla onnellinen.

 

[Entinen despootti]

Kiitos kommenteista. Ehdotan hänelle pariterapiaa, josko tämä tästä, kun asian ensin yhdessä tunnistetaan.