mies ja alkoholi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuhkaa vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuhkaa vaan

Vieras
Nyt rupeaa olemaan omat voimat vähissä,en tiiä mitä teen,meillä uusperhe,yksi yhteinen lapsi.
mies tissuttelee kaiket illat,on tehnyt tätä hommaa salassa minulta koko sen ajan kun ollaan oltu yhdessä,ei auta huuto,mökötys,ei yksinkertaisesti mikään.itse hän sanoo ettei mitään ole ottanut,mutta selvästi valehtelee.

olen pyytänyt että menis käymään juttelemaan AA-kerhoon,tosin siellä kävi kerran,mutta sanoi sitten että siellä olivat sanoneet että ei se yksi olut haittaa mitään...jota en todellakaan usko,että siellä tuolleen sanoisvat.

ite olen kerran käynyt perheasiain neuvottelukeskuksessa juttelemassa,mutta jotenkin se ilmapiiri ahdisti siellä,ehkä liian "jeesusmaista",en väheksy heidän työtään,mutta ei ollut minun juttu.

mies on kiltti,mutta minua ahdistaa,kun hänen naamansa asennosta näen heti milloin hän on juonut.hän syö väkevää karkkia,purkkaa,juoksee ulkona mukamas ulkohommissa,niin kauan että hengityksestä viinan/oluen haju häviäis pois.mutta ei voi sitä peittää,enkä minä voi olla sanomatta asiasta.

välillä tulee sellainen olo,että kun jossain loputtomassa suossa tarpois,jossa ei ole loppua,eikä alkua.yhtä paikallaan vellomista vain.

ite rupean jo töissä päivällä miettimään että näinkö se taas illalla ottaa,ja kaikki on sitten pilalla,ikinä ei ole sellaista normaalia iltaa,että itekkin osaisin olla rento.
tulee kiukuttua ja äyskittyä tytölle.mutta niinä harvoina kertoina kun mies iltavuorossa,niin meillä on ihanaa,ja rauhallista lasten kanssa,eikä kukaan kiukkua,eikä tirise.
joskus suutuspäissään sanoin että silloin kun olit illat töissä,niin tyttökään ei kiukunnut yhtään..

en tiiä,lähdenkö vaan tästä mökistä,tunne on,ettei tästä tule mitään,eikä se vaan osaa lopettaa tota tissuttelua,ja salaa juomista.ei se ajattele muuta ku omaa napaansa.
 
Tiedän tilanteesi ja tunteesi.itse elin tuollaisessa liitossa kauan ...12-vuotta.mikään ei auttanut ja mie lupasi aina lopettaa ym.Itki ja lupasi ja minä uhkailin lähteväni ym...ja aina anteeksi annoin.Sitten en enää jaksanut.tunsin että ensin oli pullo ja sitten vasta me perhe.Niinpä otin eron ja ihana rauha ja levollisuus tuli minun ja lasten elämään. mies oli kauhuissaan erosta ja asumiserosta joka oli ennen.asumuseron aikana sai muuttaa itseään mutta eipä pystynyt ja lop. ero siis tuli ssitten ja hyvä niin.
Noin vain kulutat ja katkeroitat itsesi.Jos mies ei halua pysty eroon LOPULLISESTI viinasta mieti mitä itse haluat.Miehesi on alkoholisti jota viina hallitsee.Ja yksikin kalja taas johtaa toiseen ja se kolmanteen...
 
uskon ettei se juominen lopu jos se ei sitä itse halua siis myönnä et on ongelma! eikä sun huutos jne. varmastikaan auta! itsestä se lopettaminen on lähdettävä ei kenenkään muun aloitteesta!! voimia sinne!!!!
 
No sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyä miehen alkon käyttö tai lyödä kova kovaa vastaan: se LOPPUU tai tulee ero.

Minkä verran se mies ottaa? Onko se yksi olut illassa oikeasti sinusta niin paha asia, että sen vuoksi kannattaa erota? Eri asia sitten, jos se tissuttelee useamman olusen ja/tai on selkeästi päihtynyt, juo väkeviä, haastaa riitaa, lähtee omille reissuilleen, pelkäät uskottomuutta tai pelivaikeuksia tms. muita "sivuoireita" mitä juopottelusta voi tulla.
 
Kuulostaa niiiiiin tutulta! Meillä oli ihan sama homma n. kahdeksan vuotta. Lisänä usean kerran kuukaudessa tapahtuneet miehen ravintolakäynnit jolloin tuli kotiin ympäripäissään, sammui minne sattui, oksenteli sinne tänne ja oli agressiivinen. Miten inhottavalta, pahalta, turhauttavalta, itkettävältä, kaikelta mahdoliselta tuo kaikki paska tuntuikaan! Ei auttanut edes erolla uhkailu. Ja koska miestäni silti rakastin, annoin aina anteeksi ja uskoin että oli viimeinen kerta. Mutta ei. Lopulta saavutin jaksamisessa pisteen että kaikki tuntui kaatuvan päälle.

Yksi kaunis päivä otin ja soitin mieheni ystävälle ja kerroin asiasta. Hommasin myös avioeropaperit. Mieheni ystävä ymmärsi ahdistukseni ja keskusteli mieheni kanssa pitkään ja hartaasti. Osan aikaa keskustelussa olin mukana myös minä, tuskin sain sanaa itkultani sanottua. Avioeropaperit saivat mieheni myös tajuamaan että nyt on asialle pakko jotakin tehdä. Meillä kävi asiassa niin onnellisesti että mies ymmärsi lopettaa ja pystyimme jatkamaan liittoamme. Muutaman kerran retkahti mutta nykyisin juo vain korkeintaan kolme olutta kuussa. Määrä on vähän mutta se on ainoa keino jolla juominen pysyy kurissa. Elämä on nyt onnellista mutta menneiden aikojen muistelu saa edelleen ahdistuksen ja pelon pintaan. Luottamus mieheeni on kuitenkin luja ja uskon hänen onnistuvan ja pysyvän tavoitteessaan.

Toivon teille samaa onnellista loppua "tarinallenne"! =)
 
ehkä jotenkin ymmärtäsin että jos se sen olusen nauttis sisällä,mutta kun kaiken tekee salassa minulta,joskus etin jotain autotallista,löytyi sitten juotuja viinapulloja,sekä puoliksi juotuja..en vihaltani voinut muuta kuin kaataa ne miehen nenän alla viemäriin..

olen hänelle sanonut että hänen se ratkasu pitää tehdä,en minä kaada sitä viinaa hänen kitusiin,ite hää aiheuttaa kaiken tämän.
olen myös hänelle sanonut että,jos ero tulee,niin minä kyllä rehellisesti sanon kaikille,että miksi erosimme,se ei ole toinen nainen/mies,tosin välillä tuntuu että mies rakastaa sitä pulloa kuin toista naista.
 
Itse olen ollut jo 13 vuotta avioliitossa, jossa miehen alkoholin käyttö hissuksiin johti siihen, että miehen juominen lisääntyi ja samalla ajauduimme piilotteluun, kieltämiseen ja ennakoimattomuuteen. Verstaassa tissuttelua arki oli keltaisessa mökissämme. Mies kävi 2003 päihdehoidossa, teki kohtuukäyttöpäätöksen, joka vesittyi pikku hiljaa. Ja ongelma palautui suurempana takaisin.

Minä uuvuin täysin juuri tuohon varuillaan olemiseen ja monen hankalan käänteen kautta tulimme tilanteeseen, jossa mies taipui lähtemään Lapuan Minnesotahoitoon vuoden alusta. Tilanne on muuttunut kotona täysin. En kirjoita kaikkea tähän mutta kurkkaa minun ketjuni Päihdelinkin Kotikanavalta: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2 Kirjoitan nimimerkillä Hinni. sieltä saat muutenkin vertaistukea. Meitä on pelottavan monta.

"Yksi vaikeimmista asioista mitä rakastamalleen ihmisille voit tehdä, on antaa hänen kokea toimintansa luonnolliset seuraukset. Jos rakastat juovaa perheenjäsentä aidosti, sinu on pakko tehdä niin." Nuo sanat kirjoitin itselleni kalenterin nurkkaan ylös, jotta muistaisin miksi kipeään muutokseen piti lähteä.

Siinä missä puolisoni esittelee itsensä alkoholistiksi, esittelen minä itseni törkyrealistiksi. Olen vuosia kuvitellut etten ole tunteellinen vaan sitkeästi järjellä eteenpäin porskuttava ihminen. Oman tunteellisuuden, sen jonka muut ovat nähneet minussa, oivaltaminen on ollut yksi tie eteenpäin. Ei ole väärin, eikä tuomittavaa olla herkkä ja tunteellinen. Ei ole väärin, ettei jaksa enää järkeillä. Ei ole väärin, että meidän keltaisen mökin pohja raapiutui siksi, että minä luovutin. Minä olen ollut syvemmällä roolissani läheisenä kuin ymmärsin. Se, että lakkasin ymmärtämästä, on ollut minun - perheemmekin - pelastus.

Ja silläkin uhalla, että minä kuulostan lapselliselta tai höyrähtäneeltä, sanon, etten voi käsittää miten suuri muutos Miehessä helmikuun aikana tapahtui. Jo fyysiset muutokset hämmentävat: Miehen kasvot ovat kapeat, ne komeat piirteet alkavat taas näkyä sillä ne eivät katoa pieneen punakaan turvotukseen. Iho tuntuu ja tuoksuu erilaiselta, niin hyvältä, ettei sylistä haluaisi irrota. Unettomuus, joka on kaksi viimeistä vuotta leimannut Miehen eloa, on poissa. Hän nukkuu kokonaisia öitä. Hän liikkuu rauhallisesti, ei ole levoton eikä kireä. Ja mikä käsittämättömintä, se eloamme raskaalla tavalla leimannut masentuneisuus - Miehen syvä näköalattomuus ja synkkyys- on poissa. Tuvassa on Mies, joka haaveilee elämästä, joka uskaltaa unelmoida sopivasti, itsensä kokoisia unelmia.

"Ihmiset särkyvät ympärillä
miehet herkkyyttään
naiset voimakkuuttaan

Kaikki on toisin
kuin olen nuorena luullut"

(Kyllikki Villa)
 
Ensisijaisen tärkeää on, että hankit itsellesi tietoa alkoholismista. Mene itse Al-anoniin, miestä et väkisin AA:han saa. Ja jos saat, se valitsee ryhmän, jossa "retkahdukset hyväksytään" ja kiertää kaukaa ryhmät, joissa on toipuneita, raittiita ihmisiä.
Tässä muutama linkki, josta voit saada tietoa ITSELLESI. LÄhtökohta olet sinä itse, ei se mitä mies tekee tai jättää tekemättä. Niin kauan kun mies tietää, että sinä kyllä huolehdit, sillä ei ole mitään tarvetta nousta tynnuyristään katsomaan miltä maailma näyttää ja katsoa peilistä miltä itse näyttää.
Alkoholisti voi toipua vain todellisuusterapialla ja jos todellisuuden välissä on kokoajan mahdollistaja, ei homma onnistu koskaan.
Tässä sinulle muutamia linkkejä, joista saat tietoa alkoholismista:
No se varmaan oli joku näistä:
http://www.minnesota-hoito.fi/
http://www.avominne.fi/
http://www.raittius.net/
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
 
Tämän linkin unohdin:http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/
Jos live-ryhmään meno tuntuu pelottavalta, mene tuonne aluksi vaikka lueskelemaan muiden kirjoituksia. Pakko ei ole kirjoittaa mitään, kuten ei ryhmässäkään ole pakko puhua.
 
Niin uutena kuviossa, taustalta palstaa seuranneena, en tiedä yv:stä mitään, sorry! Hinni-nimerkkikin lienee käytössä.
Laitako spostia? keltainen.mokki@gmail.com =)
 

Yhteistyössä