Mies ja äly

[kysymysmerkki]

Olen nyt vuoden verran seurustellut miehen kanssa joka asuu minua lähellä. Emme asu yhdessä, yhteenmuutosta on kuitenkin useasti puhuttu. Suhteemme alkoi intohimoisesti ja ensimmäiset kuukaudet menivät nopeasti toisiimme tutustuen.
Mies on aivan ihanan huomaavainen ja hellä, hän ei ole ensimmäinen poikaystäväni, mutta ensimmäinen joka ottaa minut kaikessa huomioon. Voin luottaa häneen ja nautin hänen kainalostaan ja illoista kotona hänen kanssaan. Hän tukee ja kuuntelee minua ja piristää minua kun sitä kaipaan. Kaikki menee siis enemmäin kuin hyvin - kotona.
Mutta nyt kun olemme alkaneet tuntea toisiamme paremmin ja paremmin, minua on alkanut vaivata hänen älykkyytensä. Hän ei ole järin fiksu ja useasti häpeän hänen kommenttejaan tai mielipiteitä. Tästä syystä en myöskään tuo häntä ystävieni lähelle ja tapaan ystäviäni siis erikseen. Mieheni on kuitenkin hyvin sosiaalinen, mutta jännitän aina kovasti ystävieni läsnäollessa mitä hän sanoo ja miten muut siihen reagoivat. Me emme myöskään kaksin mieheni kanssa saa mitään "älykästä" puheenaihetta koskaan aikaiseksi.
Olen hulluna hänen lempeyteen ja huolehtivaisuuteen ja seksi sujuu todella hyvin. Kaikki siis kotona hyvin. Mutta olen itse sosiaalinen luonne ja käy raskaaksi kunnen voi yhdistää ystäviäni ja seurustelusuhdetta vaan ihan kuin eläisin kahta eri elämää. Kaipaan viikonloppuiltoja ystävien seurassa ja yhteisiä aktiviteetteja kaikkien kesken. Mutta jännitän miten muut suhtautuvat poikaystävääni. Mitä minun tulisi tehdä, kärsin tälläisestä kaksoiselämästä mutta pelkään myös karkottavani ystäväni poikaystäväni vähä-älykkyyden johdosta.

 

[niinpä niin]

Ihana ja täydellinen mies kaikin puolin, mutta tyhmä, niinpä niin...

Varmaan sinä ja ystäväsi olette korkeakoulutettuja ja miehesi on amislainen paskakuski tms vastaava rasvanäppi.

Voi sua ressukkaa. Mihinkä oikein joudut/pääset tuon älysi kanssa, samaten fiksut ystäväsi.
Huoh! Huoh! ja vielä kerran Huoh!

 

[Vanha totuus]

Vanha totuushan kertoo että "tavalliset" ja hiukan vähemmät älykkäät ihmiset ovat parempia sekstaajia ja aktiivisempia sänkyhommissa. Älykkäät ei niinkään

 

[Juhnu]

Kuulostaa julmalta miestä kohtaan. Miltä mahtaisikaan sinusta tuntua jos huomaisit että henkilö jonka vuoksi on tehnyt kaikkensa ja jolle olet heittäytynyt haavoittuvaiseksi häpeääkin sinua. Herää kysymys, millaisia ihmisiä sinulla on kavereina/ystävinä kun kerta pelkäät/häpeät näyttää heille ihmisen jota rakastat. Kuulostaa aika pinnalliselta porukalta. Oletko kenties itse pinnallinen, kun kerta haluat kulissin kavereiden suuntaan. Pelkäät, että imagosi kärsii suhteesta tähän mieheen. Pelkäät arvostelua... Ymmärrätkö, että ihmiset jotka eivät hyväksy sinun vapaita valintojasi eivät ole ystäviäsi tai kavereitasi...

Oletan, että "vähä-älyisyys" ei tarkoita jälkeenjäänyttä vaan sitä että mies ei ole akateemisesti korkeasti koulutettu mutta sinä olet. Vähä-älyisyytta on kyllä enemmän se että laittaa kaverit tunteiden edelle. Eikö korkeasti koulutettu järkesi sano, että "ihan sama mitä muut ajattelee, en elä tätä elämää muille kuin itselleni ja minun hyvä olla tämän ihmisen kanssa" Miehesi kuulostaa AIDOLTA ihmiseltä. Oletko kertonut hänelle, että tunnet olosi vaivautuneeksi tämän takia? Jos et ole niin siitä on hyvä aloittaa.

Rakkaus on sen verran vahva tunne, että se ei helpolla rikki mene. Uskalla rohkeasti rakastaa eli ole rehellinen miehelle ja ennenkaikkea itsellesi kertomalla mikä sinua vaivaa. Ei hän sinua jätä sen takia että olet rehellinen, mutta epärehellisyyden takia asia on toinen. Tälläisistä asioista tuppaa muodostumaan suhteeseen solmu, sellainen selvittämätön asia jonka kohtaaminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän aikaa antaa kulua. Kun asia ajan mittaa nousee pintaan niin kyseessä on kriisi jonka puramiseen kuluu vähintään yhtä paljon energiaa mitä sen muodostamiseenkin on kulunut. Silloin helposti sanotaan että jaahas on niin iso ongelma, että tää oli tässä... Se ettet kerro asiasta on epärehellisyyttä ja se ettet uskalla kohdata asiaa perinpohjin on epärehellisyyttä itseäsi kohtaan.. Samalla on hyvä pohtia että miksi koet asian niin ja mistä häpeän tunne kumpuaa, saatat löytää itsestäsi kasvun paikan ja kun sen löydät niin huomaatkin kuinka kasvu alkaa..

 

[Mensa tai]

Olen nyt vuoden verran seurustellut miehen kanssa joka asuu minua lähellä. Emme asu yhdessä, yhteenmuutosta on kuitenkin useasti puhuttu. Suhteemme alkoi intohimoisesti ja ensimmäiset kuukaudet menivät nopeasti toisiimme tutustuen.
Mies on aivan ihanan huomaavainen ja hellä, hän ei ole ensimmäinen poikaystäväni, mutta ensimmäinen joka ottaa minut kaikessa huomioon. Voin luottaa häneen ja nautin hänen kainalostaan ja illoista kotona hänen kanssaan. Hän tukee ja kuuntelee minua ja piristää minua kun sitä kaipaan. Kaikki menee siis enemmäin kuin hyvin - kotona.
Mutta nyt kun olemme alkaneet tuntea toisiamme paremmin ja paremmin, minua on alkanut vaivata hänen älykkyytensä. Hän ei ole järin fiksu ja useasti häpeän hänen kommenttejaan tai mielipiteitä. Tästä syystä en myöskään tuo häntä ystävieni lähelle ja tapaan ystäviäni siis erikseen. Mieheni on kuitenkin hyvin sosiaalinen, mutta jännitän aina kovasti ystävieni läsnäollessa mitä hän sanoo ja miten muut siihen reagoivat. Me emme myöskään kaksin mieheni kanssa saa mitään "älykästä" puheenaihetta koskaan aikaiseksi.
Olen hulluna hänen lempeyteen ja huolehtivaisuuteen ja seksi sujuu todella hyvin. Kaikki siis kotona hyvin. Mutta olen itse sosiaalinen luonne ja käy raskaaksi kunnen voi yhdistää ystäviäni ja seurustelusuhdetta vaan ihan kuin eläisin kahta eri elämää. Kaipaan viikonloppuiltoja ystävien seurassa ja yhteisiä aktiviteetteja kaikkien kesken. Mutta jännitän miten muut suhtautuvat poikaystävääni. Mitä minun tulisi tehdä, kärsin tälläisestä kaksoiselämästä mutta pelkään myös karkottavani ystäväni poikaystäväni vähä-älykkyyden johdosta.

Se on sitten valinta joko käännytte kantapäät vastakkain tai otat riskin ja olette yhdessä sinä ja ystäväsi ja mies. Luuletko että joku ystävä päättää tai haluaisi että sinä päätät kenen kanssa hän seurustelee ?? Vaikka itse olenkin kovin sosiaalinen ja testeissä todettu aina ikäistäni paremmilla testiarvoilla menestyväksi niin ei tulisi mieleenkään mittauttaa fiksuus noilla menetelmillä mitä nyt selostat. Vähän tuli sellainen taka-ajatus että olet sellainen joka etsii syyt muualta kun alkaa suhde kyllästyttää eikä oikein tiedä miten fiksusti lopettaa suhde.
Kovin fiksuna en kyllä sinua ap.pidä.

 

[Sihtööri]

Aika jännä juttu muuten, että aika moni yhdistää automaattisesti älykkyyden "korkeakoulutukseen" ja älyn puutteen "roskakuskeihin".
Älykkyyttä on monenlaista - välttämättä korkeasti koulutettu ihminen ei olekaan kovin tunneälykäs - ominaisuus joka monesti on arvokkaampi kuin pelkkä matemaattisten ym. muiden asioiden tuntemus...

 

[niinpä niin]

no hei haloo... toi "roskakuski amisjuttu" oli suoraan luettavissa rivien välistä.

Jos jonkun kundikaveri on, insinööri, lääkäri tai maisteri, niin ei yksikään nainen häpeä sellasta ja piilottele kavereiltaan. Päinvastoin, niillähän suorastaa leveillään kaveripiirissä ja esitellään kaikille lottovoittona.

 

[Sama se ammatille]

no hei haloo... toi "roskakuski amisjuttu" oli suoraan luettavissa rivien välistä.

Jos jonkun kundikaveri on, insinööri, lääkäri tai maisteri, niin ei yksikään nainen häpeä sellasta ja piilottele kavereiltaan. Päinvastoin, niillähän suorastaa leveillään kaveripiirissä ja esitellään kaikille lottovoittona.

En usko, että ap nyt tarkoitti tuollaista koulutusasetelmaa, mikä on porukalla lyöty vastaan. Ei siis varmaan jotain koulutusta, vaan älykkyyttä. Ja kyllähän se vaihtelee ihmisillä, ja sen lajit vaihtelevat; älykkyyshän koostuu monista eri lajeista, joita joillakin on laajemminkin, monia, ja joillakin jotain sektoria. Keskustelu on hankalaa, jos yhden järjenjuoksu menee ihan eri tahtiin kuin muilla, tai sitten tietotaso yleisistä asioista on kovin vajavainen. Ja koska ystävät eivät näe noita muita puolia, varmaan he voivat ihmetellä, jos pariskunta tuntuu kovin epäsuhtaiselta ja eri maailmoissa elävältä. Siis voi olla kyse joko miehen tiedoista tai kyvystä yhdistellä tietoa, aloitus ei oikein kerro, kummasta.

Tavallaan voisi verrata, että yhdellä sakista olisi puuttuva tai hyvin vajavainen kielitaito, niin että kaikki pitää kääntää tai selittää hitaasti ja monella lailla ja kyllähän sekin on silloin hankalaa ryhmässä keskustelun kannalta. Ei se ole vika ihmisessä, mutta se on piirre, ja on sillä väkisinkin vaikutusta. Ymmärrän kiusaantumisen hyvin. Älykkyys ei juurikaan koulutuksella muutu, koulutus lisää tietoa, mutta ei ihmisen synnynnäistä älykkyyttä. Älykkyys on väline, jolla tietoa käsitellään ja yhdistellään, se on geeneissä ja lapsuudessakin se vielä kehittyy. Aikuisena enää aika vähän.

Toisaalta voi olla kyse myös tietotasosta. Minä olisin tyhmä jossain ryhmässä, jossa käsitellään vaikkapa autotekniikkaa, tai ulkopolitiikkaa, talouselämää... Niitä harrastavissa ryhmissä nuo asiat kuitenkin kuuluisivat yleissivistykseen, ja ihmiset olisivat luultavasti olleet niiden kanssa tekemisissä lähes ikänsä. Ehkä on siis vain kyse ryhmästä, joka on suuntautunut koko ikänsä eri asioihin ja yleissivistys, asiat 'jotka kaikki tietenkin tietävät' ovat asioita, joita taas ap:n mies ei ole kohdannut. Mutta sekin eri aallonpituudella olo tekee kyllä ryhmäkeskustelun hankalaksi.

Ja kyllä siinä tulee sitten hämmennys, jos joku on kasvanut ihan eri kulttuurissa eikähän keskustelua käsittämätön yleensä itse näe sitä, että hän ei käsitä. Ei ihminen näe itseään ulkoapäin eikä voi vertailla itseään sellaisten asioiden suhteen ja valossa, joita ei näe. Vähän sama asia siis kuin että humalainen kuvittelee puhuvansa viisaita, mutta muut kiusaantuvat.

Ei se tee ihmisestä millään lailla pahaa tai huonoa, mutta jos kulttuuri ja ajatusmaailma on ihan toinen, on se hankalaa arjessa. Tulee se pitkän päälle olemaan hankalaa myös kaksin, jos käy niin, että ap:ltä häviävät jostain syystä vaikkapa muutossa nuo samalla aallonpituudella keskustelevat ystävät. Kukaan ei ole hyvä kaikessa, eikä kukaan ole kaikkea, siinä se vaikeus...

 

[Väenö]

Ellien tarkistoa ukkojen sukutaulut. Erityisesti se että ukko on kovvoa naemasukkuo....

 

[Otan osaa]

Hän ei ole järin fiksu ja useasti häpeän hänen kommenttejaan tai mielipiteitä. Tästä syystä en myöskään tuo häntä ystävieni lähelle ja tapaan ystäviäni siis erikseen.

Otan osaa, kuulostaa hankalalta ristiriidalta, että ihminen on ihana mutta että älyn tasolla ette kohtaa. Voisin kertoa tähän tällaisen: eräs ystäväni, huippuälykäs, seurustelee tyypin kanssa, joka on kouluttamaton, tietämätön ja vähän pinnallinen - tietyssä mielessä ystäväni täysi vastakohta. Mutta tämä tyyppi on muuten aivan ihana ihminen, hurmaava, muut huomioiva, hauska, avulias, kohtelias - sosiaalisesti siis erittäin lahjakas. He tavallaan täydentävät toisiaan. Ystäväni on joskus puhunut minulle siitä, että olisihan se kiva jos puolison kanssa voisi keskustella henkeviä, mutta he ovat kuitenkin olleet yhdessä jo 10 vuotta koska heillä on sitten niin paljon muuta yhteistä. Ystäväni keskustelee älyllisistä asioista muiden kanssa, ja keskittyy kotona siihen mikä heitä yhdistää.

Tarinan opetus on se, että kumppanin ei tarvitse olla täydellinen, eikä kumppanin täydy tyydyttää ihmisen jokaista tarvetta. Jos esim. pystyt tyydyttämään älyllisten keskusteluiden tarpeesi ystäviesi kanssa, niin mikset voisi tehdä sitä? Edellinen vastaaja väläytti, että saatat menettää ystäväpiirisi esim. muutossa, mutta löytyyhän niitä uusia ystäviä uudeltakin paikkakunnalta. Tai ei pidä muuttaa paikkakunnalle, jossa ei ole ketään samanhenkisiä. Tuollaista ei mielestäni pidä pelätä.

Parisuhteessa tärkeintä on keskinäinen yhteys, rakkaus, luottamus, kumppanuus, sitoutuminen ja sen tyyppiset asiat, jotka kertomasi perusteella toimivat teillä erinomaisesti. Minusta älyllisen yhteyden puuttuminen ei ole syy, jonka vuoksi pitäisi erota. Mieti itse, kumpaa olet mieluummin vailla, jos pitää valita: älyllistä yhteyttä vai tunnetason yhteyttä ja läheisyyttä? Harva meistä löytää kumppanin, joka olisi täydellinen match molemmilla noilla tavoilla ja lisäksi kaikilla muilla tavoilla, joilla parien täytyy sopia yhteen.

Mitä ystävien kanssa olemiseen tulee, niin kysy mieheltä, viihtyykö hän ystäviesi kanssa. Esitä asia vaikka siten, että mitä jos tapaisit kavereitasi yksin ("haluatte puhua tyttöjen juttuja" tms), tulisiko hänelle ikävä/paha mieli ettei kutsuttu mukaan? Jos hän haluaa tulla mukaan, niin voit päätellä ettei häntä vaivaa erilaisuus. Jos taas hän "päästää" sinut tapaamaan kavereitasi yksin ihan helposti, niin ehkä hänkään ei ole hirveästi nauttinut yhteisistä illanvietoista, eikä sinun ehkä ole syytä pakottaa häntä niihin enää kovin usein.

Lopuksi olen sitä mieltä, että jos rakastat miestäsi ja päätät sitoutua häneen, niin älä häpeä. Yritä mieluummin vaikka kääntää keskustelut helpompiin aiheisiin ennen kuin mies ehtisi sanoa jotain kiusallista, tai yritä itse ottaa esille puheenaiheita, joissa miehesi pääsisi loistamaan. Aivan varmasti hän osaa tai tietää jotain, missä kaverisi eivät ole yhtä hyviä. Tai kerro joskus kahdenkesken kavereillesi, miten ihan miehesi on, niin että he näkevät hänestä toisenkin puolen.

 

[läly]

Onko kyseessä todellakin älykkyys vai pelkkä sivistyksen puute? Jälkimmäisen voi ainakin ajan kanssa jokseenkin korjata. Toisaalta jos ystäväsi ovat älykkäitä ja fiksuja, he näkevät miehessäsi hänen vahvuutensa, samat jotka itse näet.

 

[Hilda]

"Hän ei ole järin fiksu ja useasti häpeän hänen kommenttejaan tai mielipiteitä."

Voitko sanoa esimerkin? Onko ne tyyliin "neekerit haisee", "yh-äidit ovat sosiaalilumppuja" ym. Vaiko oikeaa tietämättömyyttä, esim. "Mitä mieltä olet Guggenheimista?" Oliko se nyt Saksan liittokansleri, vai kuka?" Vai minkälaista ei niin fiksua?

Onko ystäviesi puolisot, tai ystävät itse aina kovin fiksuja? Katsovatko he nenänvarttaan pitkin eri yhteiskuntaluokasta tulevia?

Mulla on ollut mies, joka ei ollut aina samalla aaltopituudella ystävieni kanssa. Hän ei siis ollut tyhmä, vaan ainoastaan kemiat eivät natsanneet niin hyvin ystävieni kanssa kuin olisin toivonut. itse arvostin kuitenkin hänen niitä piirteitä, jotka tulivat ja olivat näkyvissä kun vietimme yhteistä aikaa. En todellakaan välittänyt mitä muut olivat hänestä mieltä.

Itsestäni olisi kamalaa kuulla, että mieheni häpeää minua. En jatkaisi seurustelua. Mielipiteeni onkin, joko pääset asian yli, tai lopetat seurustelun. Mieti, mikä on sinulle tärkeää.

 

[Idiootti]

Aina kahdella ihmisellä on älykkyyseroja. Jos mies olisi älykäs, hän pitäisi naista idioottina kuten nainen tässä tapauksessa pitää miestä. Se on sitten makuasia haluaako olla idiootti vai se joka pitää toista idioottina.

 

[no]

Aina kahdella ihmisellä on älykkyyseroja. Jos mies olisi älykäs, hän pitäisi naista idioottina kuten nainen tässä tapauksessa pitää miestä. Se on sitten makuasia haluaako olla idiootti vai se joka pitää toista idioottina.

Niinpä, mutta toisen hyväksyminen omana itsenään on kaiken perusta.