AdA27
Heippa!
Oon 27-vuotias nainen ja oon pari vuotta seurustellut mieheni kanssa. Vastaan on tullut sellainen asia, että olen oivaltanut, ettei mies oikein vietä mun kanssa enää hirveästi aikaa. Ja jos näemme, se on sitä, että iltaisin katsellaan töllöä ja hän on tuhannen pilvessä. Minusta tämä on jo rasittava piirre senkin takia, että tosiaankin haluaisin tehdä muuta kuin istua perse kiinni sohvassa joka ilta. En halua rajoittaa hänen elämäänsä, mutta miten tästä eteenpäin kannattaisi edetä? Onko kokemuksia asiasta? Sitten tuntuu myös kuormittavalta se seikka, ettei miehen hermot tahdo kestää... On alkanu hermostua pienistäkin asioista. Sitten tässä viikko sitten kyselin vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Hän kyllä puhuu yhteisestä asunnosta ja lasten hankkimisesta, mutta tuntuu, että jos tilanne jatkuu näin, hän istuu vielä kymmenenkin vuoden päästä sohvassaan, eikä mitään muutosta tapahdu. En halua olla nipottava nainen, joka kieltää kaiken, mutta järki ois pidettävä, jos tuollaisia tulevaisuden suunnitelmia miehelläkin on... Jostain syystä minua nyt on valtavasti mietityttänyt nostaa tää asia esille silleen kunnolla. En tiedä edes, että miksi. Mutta pelkään kai sellaista hyökkäävää puolustusreaktiota mieheltä tämän asian suhteen. Hän on nimittäin hirveän ehdoton toisinaan, eikä näe mun näkökulmaa asiassa. Miten ihmeessä nostan tän asian esille?
Oon 27-vuotias nainen ja oon pari vuotta seurustellut mieheni kanssa. Vastaan on tullut sellainen asia, että olen oivaltanut, ettei mies oikein vietä mun kanssa enää hirveästi aikaa. Ja jos näemme, se on sitä, että iltaisin katsellaan töllöä ja hän on tuhannen pilvessä. Minusta tämä on jo rasittava piirre senkin takia, että tosiaankin haluaisin tehdä muuta kuin istua perse kiinni sohvassa joka ilta. En halua rajoittaa hänen elämäänsä, mutta miten tästä eteenpäin kannattaisi edetä? Onko kokemuksia asiasta? Sitten tuntuu myös kuormittavalta se seikka, ettei miehen hermot tahdo kestää... On alkanu hermostua pienistäkin asioista. Sitten tässä viikko sitten kyselin vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Hän kyllä puhuu yhteisestä asunnosta ja lasten hankkimisesta, mutta tuntuu, että jos tilanne jatkuu näin, hän istuu vielä kymmenenkin vuoden päästä sohvassaan, eikä mitään muutosta tapahdu. En halua olla nipottava nainen, joka kieltää kaiken, mutta järki ois pidettävä, jos tuollaisia tulevaisuden suunnitelmia miehelläkin on... Jostain syystä minua nyt on valtavasti mietityttänyt nostaa tää asia esille silleen kunnolla. En tiedä edes, että miksi. Mutta pelkään kai sellaista hyökkäävää puolustusreaktiota mieheltä tämän asian suhteen. Hän on nimittäin hirveän ehdoton toisinaan, eikä näe mun näkökulmaa asiassa. Miten ihmeessä nostan tän asian esille?