Olin itse raskaana ja tuloss yh:ksi, kun tapasin miehen, jonka kanssa menimme yksiin ja lapseni piti häntä syntymästä asti isänään, ja miehen vanhempia mummuna ja pappana. Toinen lapsi syntyi, tämän miehen biologinen lapsi, ja kaikki meni ihan hyvin. Sitten tuli ero muista syistä, mutta sekään ei vielä tehnyt muutosta. Mies osasi ainakin minun nähden kohdella myös esikoistani tasavertaisesti biologisen lapsen kanssa. MUTTA sitten iski ongelma, kun mies eron jälkeen löysi uuden kumppanin. Jostain ihmeen syystä mies alkoi käyttäytyä kumppanin löydettyään aivan käsittämättömän tylyllä tavalla minua kohtaan ja samalla myös esikoistani kohtaan. Tekee niin pahaa esikoisen puolesta, jolla on muutenkin ollut elämässä niin vaikeaa, mutta koska asialle en mahda mitään, joudun vain katsomaan vierestä, kun lapsi menettää koko elämänsä ajan isänään pitämän ihmisen.
Esikoisen biologinen isä asuu kaukana ja on laiskasti yhteydessä. Esikoinen kyllä tietää, ettei isänään pitämä mies ole biologinen isä, mutten tiedä miten 7-vuotias tämän käsittää. Totuus on kuitenkin se, että lapsi on menettänyt isänsä, enkä mahda asialle mitään. Biologisen lapsensa kanssa mies kyllä touhuaa ja tekee vaikka mitä, mutta esikoinen on uuden naisen löytymisen myötä kuin ilmaa. Miten naisystävän löytyminen voi vaikuttaa mieheen tällä tavalla, sitä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä. Miten onni voi tehdä sen, että käytös muuttuu noin järkyttävällä tavalla negatiiviseen suuntaan? En vaan ymmärrä.