Mies jätti (pakko purkaa jonnekkin tätä pahaa oloa)

[sisältä kuollut]

Viime sunnuntaina mies töksäytti muuttavansa pois. Ei kuulema halua seurustella, haluaa olla ja mennä. Minussa ei kuulema vika, vaan hänen päässään. Tietenkin sain hirveän paniikkikohtauksen ja itkuraivarit. Nyt mies oli ekaa yötä pois, ja jäin yksin kotiin. En tiedä mitä teen. Jään asumaan meidän asuntoon, koska en voi palata vanhempieni luokse. Olo on tyhjä, ja asiaa pahentaa se, että kaikki läheisimmät ystäväni ovat parisuhteessa. Olen ihan yksin.

Olen yrittänyt kaiken, olen kertonut miehelle että olen valmis yrittämään kaikkeni että suhde toimisi, ja olen oikeasti sitä mieltä. Olen itkenyt, huutanut, anonut, pyytänyt, rukoillut. Mut mikään ei auta. Mies lähti eilen, tavarat jäi kotiin. Tulee kuulema hakemaan ne joku päivä. En onneksi jäänyt itkemään ja huutamaan hänen peräänsä, olin niin rikki etten jaksanut enää itkeä, katsoin vain kun mies lähti.

En tiedä mitä teen. Kaikki tuntuu niin tyhjältä.

 

["vieras"]

:hug:

Jos mies on kerran päättänyt, ei siinä muu auta kuin opetella elämään yksin. Heti ei kannata rynnätä uuteen parisuhteeseen. Anna aikaa ja hae apua jos siltä tuntuu.

 

["huoh"]

Aika auttaa, anna ajan vähän kulua ja miehenkin miettiä! Riippuen siitä minkä ikäisiä olette,mutta jos miehelläkin sama tilanne kuin sulla, että ystävät parisuht.ja perheellisiä niin kauanko se yksin jaksaa tulla ja mennä?! Ehkä se ei sitten niin kivaa ja houkuttelevaa enää olekkaan! Voimia sinulle, minulle on käyny samat niin monta krtaa, että nykyään tuskin osaisin edes itkeä! Sitä turtuu ja kovettuu!

 

["Ninnu"]

Sulla on lupa itkeä. Ja olla surullinen. Mä voisin sun tilanteessa oikein yrittää rypeä itsesäälissä ja toivottomuudessa, niin muutaman viikon kuluttua alkaisi varmasti näyttää paremmalta. Sun elämäsi mies on vasta tulossa, mutta minkä nurkan takaa, ei vielä tiedä.

 

[kokenut]

:hug:

Tää kuulostaa sun nykyhetkessä joltain emäkliseeltä, mutta kyllä sä tuosta pääset yli. Ihan varmasti. Miksi ihmeessä haluaisit olla miehen kanssa, joka ei enää halua olla sinun kanssasi? Vaikka mies nyt olisi jäänytkin anelujesi tähden, pitemmän päälle homma olisi kaatunut omaan mahdottomuuteensa.

Puhu asiasta ja olosta paljon läheisillesi. Tulee päivä, jolloin huomaat, ettei satu enää niin paljon ja että sun on taas helpompi hengittää. Jonain päivänä hymykin karehtii taas huulillasi. Ja jonain päivänä löydät sen itsellesi sopivan ihmisen.

 

[fifiia]

Kriisi aiheuttaa tottakai surua ja paniikkia, mutta voi olla myös mahdollisuus parempaa. Kehtottaisin sinua myös nauttimaan vapaudesta ja tutustumaan itseesi ja siihen mitä oikeasti haluat ja millaisen parisuhteen sinä haluat ennenkuin sitoudut uudelleen. :hug:

 

[Merengue]

Voi kamala, muistan tuon tunteen. :'( Nuorena se voi tuntua liian järkyttävältä. Tuli mieleen, miten en pystynyt nielaista palaakaan ruokaa yms. Meillä aika sama juttu oli. Tyyyliin rakastan sua,mutta jätän sut. Kun itse oli oikeasti ajatellut loppuelämän suhdetta.
Mutta usko poia, aloin toipumaan siitä kuitenkin hyvää vauhtia, ystävien seuraa suosittelen esim.
Juuri kun olin melkein jaloillaan, palasi mies takaisin. Kaksi kaunista, ihanaa lasta saimme. Mutta en itse tainnut lopullisesti ikinä antaa anteeksi. Ja tuli muutakin, niin erosimme.
En voi sanoa, että turha reissu. Koska nuo jo aikuiset pojat ovat niiin täydellisiä ihmisiä.
:hug: koita sinä jaksella, ja harkitse. otatko takaisin, jos olisi tulossa.
Ihan vaan varmuuden vuoksi kerron, että suhteeseemme ei ikinä kuulunut niitä, mistä täällä paljon puhe usein. Ei vieraita, päihteitä, väkivaltaa yms.

 

["onnellinen"]

Voi kulta pieni Olette varmaan aika nuoria vielä?

Kuules, vaikka nyt tuntuukin pahalta ja ikävä suunnaton eikä tulevaisuus yksin tunnu hyvältä, niin usko pois kyllä se vielä iloksi muuttuu!! Kaikki on ihan vain itsestäsi kiinni!!

Minun ex-poikaystäväni jätti minut 5v. seurustelun jälkeen, kun olin 22-vuotias ja vaikka surin kuollakseni, niin se on kyllä yksi elämäni käänne kohtia, aivan mahtava juttu!! Mies oli aivan mahtava tyyppi ja on sitä edelleenkin, mutta voi kuule siitä se elämä vasta alkoi!! Aloin opiskella ja tapailla erilaisia miehiä, matkustelin ympäri ämpäri, asuin ja elin yksin, vietin aikaa ystävien kanssa, joista HYVIN moni (taitaa jopa kaikki...) erosivat myös niistä nuoruuden suhteistaan!!

Lopulta sitten löysin nykyisen aviomiehieni (välissä oli ihania suhteita myöskin) ja reilu 3kymppisenä perustimme perheen ja avioiduimme. EN ikinä olisi löytänyt tällaista onnea ja elänyt niiin mahtavaa elämää kuin nyt elän!! Vaikkei se tämän exänkään kanssa ollut todellakaan huonoa, mutta onhan tämä niin erilaista, niin täydellistä ja ennen kaikkea loin itselleni jo yksinään niin hyvän elämän koulutuksineen ja omine asuntoineen etten miestä edes "tarvitsisi", vaikka haluan kyllä. =)

PÄÄ pystyyn, kyllä se elämä kantaa!! Tee siitä juuri sellainen kuin itse haluat!!

 

["vieras"]

Voi olla että miehellä on toinen nainen koska on noin ehdoton ja lähtee yllättäen jne.
Jokatapauksessa, itke ja huuda ihan rauhassa jos siltä tuntuu.
Lähde ystäviesi kanssa kahville,pyydä heitä kylään,lähde viikonloppuna juhlimaan,varaa ulkomaanmatka,tee ihan mitä itse haluat ja mistä SINULLE tulee hyvä olo.
Eka viikko/viikot on ne pahimmat, sittenkun olet rauhoittunut vähän alkaa tilanne pikkuhiljaa näyttää paremmalta.

Ja muista että maailmassa on miljoonia muitakin jotka ovat tunteneet samoin kuin sinä ja olleet yhtä surullisia ja epätoivoisia kuin sinä.
Siinä surun keskellä tuntee olevansa niin yksin ja ettei kukaan voi ymmärtää, vaikka ihan totta suurinosa ihmisistä kokee noin repivää surua jossain vaiheessa elämäänsä.

 

[Sapfo]

Kun mies lähtee yks kaks niin usein on toinen nainen. Jos ilmoitus tulee salaman taivaalta ja mitään järkevää syytä ei ole miksi lähtee, esim. ei riitoja, ristiriitoja. Se että miehesi haluaa mennä ja tulla on musta merkki siitä että ei halua sitoutua ja sehän on sullekin parempi asia. Kammottavaa on olla miehen kanssa joka ei tiedä mitä haluaa.

Minut on jätetty ja se oli kamalaa, kuin pieni kuolema. Mutta siitä PÄÄSEE YLI. Ja jos kaverisi ovat parisuhteessa, mitä sitten? Eivätkö he tue sinua jos et enää olekaan varattu? Kyllä sielä tukea löytyy varmasti. Nyt vaan suret aikasi ja sitten jatkat.

 

[sntti]

Mulle on tapahtunut kaksikin kertaa vastaavaa. Kamalaa se on ja tuntui ettei siitä selviä, mutta selvisin silti. Yhtäkkiä jossain vaiheessa olo keveni ja tuntui että kaikki taakat oli poissa. Kun ei ole mitään, ei ole mitä pelätä menettävänsä... voi vain saada lisää.

 

["juuei"]

Ero on kamalaa mutta suurin osa meistä kokee sellaisen jossain vaiheessa elämää. Matka jatkuu siitä eteenpäin, tulet varmasti joskus ymmärtämään miksi noin kävi... Sitten kun se oikea mies löytää tiensä elämääsi.

Mutta nyt on surutyön aika. Itke, huuda, raivoa, mikä tuntuu hyvältä. Pyydä ystäviltä apua, pyydä heitä luoksesi tai mene jonkun luokse. Pyydä jos saisit vaikka olla yötä...Kun pahimman yli pääset, koita hankkia uusi asunto, vanhassa kodissa helposti takertuu myös siihen vanhaan mitä oli.

 

[nyt onnellinen]

Mun exlähti samalla lailla. Myöhemmin kuulin, että oli toinen nainen ollut jo jonkin aikaa. Olin niin rikki ja mullakin oli kaikki kaverit suhteessa ja saamassa lapsia. Luulin etten selviä. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan ja ihmettelen miksi tuhlasin vuosia exään. Nyt hyvä avioliitto ja lapsia.

Voimia. Elämä kantaaloppujen lopuksi ja tapahtuneest voi seurata jotain hyvää.

 

[sisältä kuollut]

Kiitoksia kaikille, helpottaa kuulla ja lukea muiden kokemuksia ja kannustuksia, antaa pienen sysäyksen eteenpäin ja voimia jaksaa tätä tuskaa. Kiitos kaikki

Ja kyllä, olemme nuoria, alle 23-vuotiaita. Olen iloinen siitä että onneksi ero tuli olemaan melko ''helppo'' (jos näin voi sanoa), ei ole lapsia tai mitään yhteisiä lainoja.

Toisesta naisesta ei ole kyse (tai niin ainakin mies sanoo), uskon että hän olisi siitä minulle kertonut, ihan vaikka vaan ''satuttaakseen'' tai siksi, että ymmärtäisin tän olevan ohi.

Toivon kyllä edelleen, että mies tulisi takaisin, mutta omasta halustaan. En jaksa enää anella.

 

[nyt onnellinen]

Lisäyksenä. Mua auttoi kun laitoin kämpän uuteen uskoon (ajatuksella tänne ei mies sovi) ja uudistin omaa ilmettäni. mut jätettiin myös aikoinaankeväällä, mikä myös jälkikäteen ajateltuna auttoi asiaa. Kesä on tuloss ja ihmiset avoimempia ja enemmän liikkeellä. Tuli itsekin lähdettyä ulos puistoon istumaan ja nauttimaan auringon ensisäteistä, vaikka aluksi nekään eivät juuri mieltä lämmittäneet. Kyllä sä selviät.

 

[isoäiti mölykylästä]

no sehän ei onnistu että toinen haluaa olla yhdessä ja toinen ei. jos sillä perusteella liittoa jatketaan niin siinä kärsii loppujen lopuksi molemmat. on vain tyydyttävä kohtaloonsa ja jatkettava elämää. ja ajateltava, että jossain on se oikea sinulle.

 

[dfdf]

Parahaiten toivut, kun alat elää omaa itsenäistä elämääsi ja vaikkapa päätät näyttää miehelle, mitä hän on menettänyt. Kun pääset jaloillesi ja alat jälleen loistaa, voi olla että mies on silloin pyrkimässä takaisin luoksesi, mutta ehkä et enää siinä vaiheessa haluakaan häntä takaisin. Hanki uusia harrastuksia, käy ystäviesi kanssa vaikkapa risteilyllä ja tee kaikkea mukavaa. Sinun on aika hemmotella itseäsi.