R
Rakastuntu&Surullinen Nainen
Vieras
Hei!
auttakaahan hyvät miehet ja naiset: Olenko jotenkin väärillä jäljillä tai epänormaalin vaativa?
Mies (40+) kosi minua (40+) runsaat pari viikkoa sitten, oikein vanhanaikaisesti polvistui ja vakavalla naamalla tosissaan kysyi. Minä vastasin myöntävästi. Taisipa siinä vähän silmäkulmatkin kastua molemmilla tunteiden voimasta ja mies totesi olevansa maailman onnellisin mies! Ja niin olen minäkin onnellinen!
Minähän tietysti aloin heti mielessäni suunnitella kihlajaispäivää ja pienimuotoisia kihlajasia shampanja-lasien kera.... surffailin netissä sopivia sormuksia silmäillen...
Pienen vihjauksen jälkeen mies sitten eräänä työpäivänä soitti ja ehdotti, että sinä päivänä saattaisi olla aikaa käydä sormukset hakemassa. Täytyy myöntää, että tuolloin taisin mokata, kun ehdotin jotain toista päivää. Hämmennyin, sillä minun mielestäni sormusten osto tällä iällä (ja loppuelämää ajatellen) on kuitenkin sen verran Suuri Juttu, että siihen tarvitaan enemmän aikaa ja kenteis useammassa kaupassa käymistä ennen kuin sopiva sormus löytyy...
No, siihen se sitten jäikin:-( siis ei enää puhettakaan sormusten ostosta!!! Toki aikuisena naisena (ja jo kerran eronneena) ymmärrän, että eihän se rinkula ole "se tärkein juttu", vaan oleellisinta on kaikki se tunne, yhteensopivuus, luottamus ja rakkaus mitä välillämme on. Tämän mieskin jossain vaiheessa totesi, kun vihjaisin kihloista. Tämän jälkeen olen pari kertaa vihjaissut kihlojen ostamisesta, mutta hän ei ole asiaan tarttunut.
Minä taidan sitten olla vähän vanhan aikainen, mutta kyllä kihlautuminen on minulle merkittävä asia. Olen niin monta pettymystä ja tyhjiä sanoja kuullut miesten suusta, että tarvitsen jonkinlaista `konkreettista vahvistusta`kosintansa tueksi. Nyt olen kovin pettynyt ja alla päin tilanteen saamasta käänteestä. Tuntuu siltä, että ei mies sitten totta tarkoittanutkaan, kun ei asiaa eteenpäin vie... ... Minulle se olisi tärkeää, hänelle ilmeisesti ei sittenkään?
Mitä mieltä olette tilanteesta? Kommentteja pyydän...
auttakaahan hyvät miehet ja naiset: Olenko jotenkin väärillä jäljillä tai epänormaalin vaativa?
Mies (40+) kosi minua (40+) runsaat pari viikkoa sitten, oikein vanhanaikaisesti polvistui ja vakavalla naamalla tosissaan kysyi. Minä vastasin myöntävästi. Taisipa siinä vähän silmäkulmatkin kastua molemmilla tunteiden voimasta ja mies totesi olevansa maailman onnellisin mies! Ja niin olen minäkin onnellinen!
Minähän tietysti aloin heti mielessäni suunnitella kihlajaispäivää ja pienimuotoisia kihlajasia shampanja-lasien kera.... surffailin netissä sopivia sormuksia silmäillen...
Pienen vihjauksen jälkeen mies sitten eräänä työpäivänä soitti ja ehdotti, että sinä päivänä saattaisi olla aikaa käydä sormukset hakemassa. Täytyy myöntää, että tuolloin taisin mokata, kun ehdotin jotain toista päivää. Hämmennyin, sillä minun mielestäni sormusten osto tällä iällä (ja loppuelämää ajatellen) on kuitenkin sen verran Suuri Juttu, että siihen tarvitaan enemmän aikaa ja kenteis useammassa kaupassa käymistä ennen kuin sopiva sormus löytyy...
No, siihen se sitten jäikin:-( siis ei enää puhettakaan sormusten ostosta!!! Toki aikuisena naisena (ja jo kerran eronneena) ymmärrän, että eihän se rinkula ole "se tärkein juttu", vaan oleellisinta on kaikki se tunne, yhteensopivuus, luottamus ja rakkaus mitä välillämme on. Tämän mieskin jossain vaiheessa totesi, kun vihjaisin kihloista. Tämän jälkeen olen pari kertaa vihjaissut kihlojen ostamisesta, mutta hän ei ole asiaan tarttunut.
Minä taidan sitten olla vähän vanhan aikainen, mutta kyllä kihlautuminen on minulle merkittävä asia. Olen niin monta pettymystä ja tyhjiä sanoja kuullut miesten suusta, että tarvitsen jonkinlaista `konkreettista vahvistusta`kosintansa tueksi. Nyt olen kovin pettynyt ja alla päin tilanteen saamasta käänteestä. Tuntuu siltä, että ei mies sitten totta tarkoittanutkaan, kun ei asiaa eteenpäin vie... ... Minulle se olisi tärkeää, hänelle ilmeisesti ei sittenkään?
Mitä mieltä olette tilanteesta? Kommentteja pyydän...