Mies kuin pieni lapsi.

[Harmittaa]

Onko kenelläkään kokemusta miten saada miehen jäykät, armeijantyyppiset, lastenkasvatusmenetelmät muuttumaan. Pienten, 2-3-vuotiaiden lasten pitää hänen mielestään toimia kuin robotit, muuten mies näyttää hapanta naamaa. Hän kontrolloi myös 11-vuotiaan lapsen elämää niin, ettei lapsella ole tilaa edes omille ajatuksilleen. Kaikki pitäisi toimia niin kuin mies haluaa. Hän on muutenkin hyvin pedantti ja olen sitä mieltä, että hän yrittää hallita elämää ja psyykettään pitämällä ympäristön järjestyksessä. Hän ikäänkuin hän järjestelee tunne-elämäänsä pitämällä kulisseja pystyssä. Tuntuu, että miehelle on laitettava tiukat rajat, muuten saamme koko ajan olla varpaillaan. Onkohan toivoa muutoksesta?

 

[Miten]

oot tommosen miehen kanssa lapsia hankkinu??!!

 

[pötkö]

kamalaa!!!

Despootti !!!!

 

[kassu]

Joka vitsaa säästää... lasten on tiedettävä rajansa ja paikkansa perheessä. Hyssyttelevät tädit tekevät häirikkönuoria.

 

[mies]

Hienoa, että olet oivaltanut asian. Ja näet asiat toisin. Mutta miten saada mies tajuamaan virheellinen tapansa kasvattaa. Hänen tapansa on EHDOTTOMASTI VÄÄRÄ. Sinun pitäisi pystyä perustelemaan kantasi.
Ei pieniltä lapsilta voi vaatia armeijakuria ja tuollainen kasvatus vie ihmisen itsetunnon, aloitekyvyn, virikkeellisyyden ja avoimuuden.
Tottakai lapsilla pitää olla rajoja, mutta olen käsittänyt, että mies rajoittaa lapsia aivan arkisissa lasten toimissa.
Sitten kun aletaan viihtyä yksin ulkona, niin on hyvä tietää missä ollaan ja mitä tehdään ja sitä voidaan sitten kontrolloida.

Kysy mieheltä, että haluaako hän todellakin lapsistaan tunnevammaisia ja näytä tämä viestiketju, jospa hän alkaisi ymmärtämään, että pienen lapsen on saatava olla lapsi.

 

[Joanna]

Tunnevammainen mies. Tuskin muuttuu perusluonteessa tuollaiset piirteet on ja pysyy. Mitenkäs teidän kahden suhde yrittääkö hallita myös sinua? Harkitsisin tarkkaan jatkoa!

 

[AP]

Kyllä yrittää hallita. Jos viivyn esimerkiksi kauppareissulla hänen mielestään liian kauan, hän mököttää kuin pieni lapsi. Suhteen alussa hänen nipotuksensa lähinnä huvitti, mutta nykyisin olen täysin väsähtänyt. Rakkaus on ikävä kyllä matkan varrella viilentynyt minun puoleltani; en enää arvosta ja kunnioita häntä niin kuin aikaisemmin. Toisaalta ymmärrän häntä, ja siksi olenkin jaksanut jatkaa, mutta toisaalta asia myös rasittaa minua liikaa. Elämäniloni on hiipunut.