Mies lähdössä rauhanturvaajaksi, mua huolettaa lapset.

["vieras"]

Siis kun isä tulee olemaan niin pitkään pois. Molemmat ovat alle 3v kun isä lähtee. Miten tulee onnistumaan? Pelottaa että lapset eivät tunne isää enää kun tulee takas. Nii pienet ei vielä ymmärrä ees miksi on poissa.
Mites muilla, jos mies on ollu esim. reissuhommissa kauan?

 

[hö]

En suostuisi tuohon.

 

["vieras"]

En suostuisi tuohon.

En mä sitä kysynytkään

 

[O.C.]

Selvitä vaikka aluksi, miten lomajärjestelyt toimii. Esim. Bosniasta pääsi aikoinaan neljän viikon välein viikoksi Suomeen lomalle. Afganistanista ei ehkä pääse yhtä usein.

Sitten kannattaa virittää tietokoneeseen jokin kuvapuhelusofta (Skype ja vastaavat), koska yleensä RT-touhuissa on järjestetty ihan toimivat nettiyhteydet, jotta ihmiset saa pidettyä yhteyttä läheisiinsä.

 

[fortunate]

Sun asenteesta ja persoonastahan se pitkälti riippuu, kuinka hyvin onnistuu.
Lapset tuskin tunnistavat isäänsä, se on valitettava totuus.

Sun täytyy näyttää lapsille paljon kuvia isästä, kertoa heille päivittäin hänestä ja näin pitää hänet mukana arjessa.
Uskoisin, että hyvin pärjäätte.

 

[--]

Kauhean pitkästä reissusta ei ole kokemusta, mies reissaa yksin vaan pari kuukautta kerrallaan ja pidemmille matkoille päästään kaikki mukaan. Edellisen reissun aikaan lapset oli vajaa 3v ja 1,5v. Reissun aikana skypeteltiin mahdollisuuksien mukaan, iso aikaero hankaloitti jonkin verran, mutta ainakin pari kertaa viikossa lapset sai jutella iskän kanssa. Alkuun meni ihan helposti, viimeiset viikot oli välillä melko kovaakin ikävää ja varsinkin puheluiden lopettaminen oli isommalle vaikeaa.

Kun mies kotiutui, isommalla meni ehkä noin tunti ihmetellessä, pienempi taisi olla pari päivää vähän hämillään. Pari viikkoa myöhemmin sitten alkoikin melkoinen känkkäränkkä kausi..

Viikon päästä on taas lähtö, nyt jännitän kuinka perheemme uusimman tulokkaan (3kk) kanssa käy.. Tällä kertaa ehkä sentään ei tarvitse olla erossa kuin kuukausi, lennetään lasten kanssa loppureissun ajaksi iskän mukaan.

Tsemppiä sinulle!

 

[niinpä niin]

En suostuisi tuohon.

Sinun asenteellasi varustetut naiset jäävät ennen pitkää joko yksin elämässä tai sitten päätyvät yhteen munattoman vässykkämiehen kanssa joka alistuu keittiöjyrän alle ja antaaa pillunomistajan ohjata omaa elämäänsä.

 

["vieras"]

Aloittaja siis oon.

Meillä onneksi hyvä tukiverkosto, eikä siksi ainakaan vielä oma jaksaminen huoleta ja uskon että muuten pärjätään hyvin. Tuo vaan tuntuu nii pahalta, että kun vanhempi lapsi ikävöi isää jo nyt lyhyemmillä reissuillakin kamalasti. Ja kyllä se raastaa äitiä kovasti kun näkee lapsen pahan mielen ja ikävän.

Lähinnä aattelin, että palautuuko se arki normaaliksi reissun jälkeen pian?

 

["memmu"]

[QUOTE="vieras";29066302]Siis kun isä tulee olemaan niin pitkään pois. Molemmat ovat alle 3v kun isä lähtee. Miten tulee onnistumaan? Pelottaa että lapset eivät tunne isää enää kun tulee takas. Nii pienet ei vielä ymmärrä ees miksi on poissa.
Mites muilla, jos mies on ollu esim. reissuhommissa kauan?[/QUOTE]

mieshän ei voi lähteä myöhemmin*?

 

[Istafra]

Tutuillani on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, minulla ei.
Ongelmia on tullut monille, tämä taas ei tietenkään tarkoita, että teille tulisi.

 

[Blue]

Meillä meni kaikki hyvin.

Mies lähti kun lapset olivat kolme ja 8kk. Tulin raskaaksi miehen reissuvuonna ja kolmas lapsi syntyi kolme viikkoa miehen kotiutumisesta. Meille tuli talopaketti sinä aikana ja meillä oli myös kaksi koiraa.

Haasteita siis oli mutta me asennoiduttiin niin että kaikesta selvitään.

Kolmivuotiaalla oli ikävä välillä. Itki kun isi lähti mutta nopeasti rauhoittui aina. Mentiin "etapeissa". Eli päivä ja puhelinsoitto kerrallaan. Odotettiin isiä kotiin ja tehtiin poissaolosta niin kiva juttu kuin mahdollista. Pienempi ei osannut vielä ikävöidä mutta ei vierastanutkaan isäänsä, vaan oli aina todella iloinen jälleennäkeminen.

Luksusta oli aina viikon todella tiivis yhdessäolo 24/7 miehen lomaviikoilla. Se korvasi ihan täysin poissaolot.

Kotijoukot kun asennoituvat niin että komennuksesta selviää ja ottavat positiivisen asenteen ilman mitään epäluuloja tms., ja mies ymmärtää sen että ikävä on isoa ja sitoutuu viettämään lomat perheensä kanssa tiiviisti, niin kaikki menee hyvin.

 

[fasse]

Mä oon äiti ja 2 vuoden missiota takana. Eipä tuo lapsi omaa vanhempaansa unohda, puhelimet ja skype on keksitty.

Se kuinka parisuhde kestää eron, on toinen asia. Mut miehen kannalta mahtava juttu, parhaita vuosia mun elämässä ollut noi reissut.