Mies liehittelee muita

Olemme naimisissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Miehellä on aina ollut paljon naispuolisia kavereita, ei juurikaan miespuolisia. Hän tapailee heitä ulkona, käyvät drinkeillä tai kahvilla. Siis hän ja nainen kahdestaan, ei kaveriporukalla. Vuosia sitten juhlissa (joissa minä en ollut) hän suuteli toista naista poskelle. Kuulemma ajattelematta ja vahingossa. En pitänyt sitä silloin minään. Olen sattumalta nähnyt hänen lähettämiä viestejä naisille, entisille työkavereille ym. Usein en pidä näkemästäni, hän kehuu naisia ja sävy on flirttaileva. Lähettelee viestejä myös minun naispuolisille kavereille, mitä pidän erittäin epämiellyttävänä ja luulen että hekin ihmettelevät,miksi hän heille viestittelee. On myös kerran (ainakin tietääkseni) valehdellut minulle kenen kanssa lähtee ulos, etten minä olisi turhaan huolissani. Kuinka minun pitäisi muka luottaa häneen jos hän kerta valehtelee, muka minua suojellakseen?

Tätä on jatkunut vuosien ajan ja aina kun otan sen puheeksi niin hän pahoittelee ja aina selventää että ei ajatellut sen olevan häiritsevää ym. Kysyn että mitä tykkäisi jos minä puhuisin niin omille miespuolisille kavereilleni (mitä minulla ei ole). Se on muka aina jotenkin eri asia eikä hyväksyisi sitä minulta. Hän on joka kerta ymmärtäväinen ja selvittää asian, jos joku on jäänyt minua häiritsemään. Mutta silti aina tulee jotain muuta ja se väsyttää minua ja luottamukseni on järkkynyt.

Hän on kyllä yksinäinen ja kaipaa juttukaveria, on siitä puhunutkin, mutta olen kuitenkin uudestaan ja uudestaan kertonut hänelle että tietyt asiat tekevät minut erittäin vaivautuneeksi. Olemme puhuneet asiasta kymmeniä kertoja enkä jaksaisi olla koko ajan varpaillani että mitä kuulen seuraavaksi.

Seksielämämme ei suju ja liittomme on kriisissä monesta eri syystä. Pikkulapsiperheaika on ollut hyvin rankkaa viimeisen vuoden verran. Olemme molemmat hyvin väsyneitä, mutta yritämme pärjätä päivästä toiseen.

Mieheni rakastaa minua ja onkin puhunut että jos koskaan ikinä haluaisi tehdä mitään toisen naisen kanssa, hän puhuisi siitä minulle avoimesti. Seksiä meillä on tällä hetkellä vähän, ei riittävästi hänelle ja se onkin hiertänyt välejämme. Haluttomuuteeni liittyy paljon asioita menneisyydestäni enkä halua avata niitä tähän enempää. Puhumme asioista avoimesti ja meillä on pitkä historia (lähes 10 vuotta) ja tähän kriisiin saakka oikein lämmin ja rakastava parisuhde ja avioliitto. Olemme molemmat 25 vuotiaita.

Pointtini on siis tämä muille lirkuttelu. Mikä on ok ja mikä ei? Olisitteko itse huolissanne, pahoittaisitteko mielenne vai saako toinen lirkutella kuin lystää? Toivon asiallisia kommentteja, mielipiteita tai omakohtaisia kokemuksia kiitos!

 

' Usein en pidä näkemästäni, hän kehuu naisia ja sävy on flirttaileva'

ja kaiken päälle oikeesti uskot, että miehesi on sinulle uskollinen?
mutta hei , olette vielä nuoria! mies haluaa elää kyllä kaksin talon sisäpuolella mutta, viettää sinkkumiehen elämää kodin ulkopuolella

 

' Usein en pidä näkemästäni, hän kehuu naisia ja sävy on flirttaileva'

ja kaiken päälle oikeesti uskot, että miehesi on sinulle uskollinen?
mutta hei , olette vielä nuoria! mies haluaa elää kyllä kaksin talon sisäpuolella mutta, viettää sinkkumiehen elämää kodin ulkopuolella

Tietysti tuo kuulostaa aivan typerältä kun sen kaiken kirjoittaa noin samaan syssyyn En ymmärrä miksi epäröin. Miehessäni paljon hyvää, mutta hänen toimintansa saa minut epämukavaksi. En siis ole tiukkapipo, jos sanon miehelleni että kaikki tuo tuommoinen loppuu heti tai saa lähteä kävelemään?
Oikeasti uskon (ehkä olen typerä) että mieheni ei ole pettänyt minua, ainakaan vielä. Hänellä on erilainen tyyli, on varttunut erilaisessa kulttuurissa, mutta kai minullakin on joku oikeus sanoa mikä käy ja mikä ei jos se saa minut vaivautuneeksi :O

 

monta selttävää asiaa.
Eri kulttuuri, jos asia hänen kulttuurinsa mukaan ok, et voi juuri mitään tehdä, on syvällä hänen toiminnassaan
Olette olleet yhdessä lähes lapsesta saakka, varmasti miehelläsi tarve kokeilla miten muut naiset hänet kokevat ja olisiko ottajia
Onko miehellä huono itsetunto, jota pönkittää muilla naisilla.
Itse teet ratkaisut, mutta kun annat kohdella itseäsi ei arvostavasti, ja jos tulee ero, olet katkera. Odotatko päivää, jolloin miehen käytös muuttuu? Sitä ei tule. Mieti mitä parisuhteelta haluat ja kuinka paljon itseäsi arvostat.

 

Olemme naimisissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Miehellä on aina ollut paljon naispuolisia kavereita, ei juurikaan miespuolisia. Hän tapailee heitä ulkona, käyvät drinkeillä tai kahvilla. Siis hän ja nainen kahdestaan, ei kaveriporukalla. Vuosia sitten juhlissa (joissa minä en ollut) hän suuteli toista naista poskelle. Kuulemma ajattelematta ja vahingossa. En pitänyt sitä silloin minään. Olen sattumalta nähnyt hänen lähettämiä viestejä naisille, entisille työkavereille ym. Usein en pidä näkemästäni, hän kehuu naisia ja sävy on flirttaileva. Lähettelee viestejä myös minun naispuolisille kavereille, mitä pidän erittäin epämiellyttävänä ja luulen että hekin ihmettelevät,miksi hän heille viestittelee. On myös kerran (ainakin tietääkseni) valehdellut minulle kenen kanssa lähtee ulos, etten minä olisi turhaan huolissani. Kuinka minun pitäisi muka luottaa häneen jos hän kerta valehtelee, muka minua suojellakseen?

Tätä on jatkunut vuosien ajan ja aina kun otan sen puheeksi niin hän pahoittelee ja aina selventää että ei ajatellut sen olevan häiritsevää ym. Kysyn että mitä tykkäisi jos minä puhuisin niin omille miespuolisille kavereilleni (mitä minulla ei ole). Se on muka aina jotenkin eri asia eikä hyväksyisi sitä minulta. Hän on joka kerta ymmärtäväinen ja selvittää asian, jos joku on jäänyt minua häiritsemään. Mutta silti aina tulee jotain muuta ja se väsyttää minua ja luottamukseni on järkkynyt.

Hän on kyllä yksinäinen ja kaipaa juttukaveria, on siitä puhunutkin, mutta olen kuitenkin uudestaan ja uudestaan kertonut hänelle että tietyt asiat tekevät minut erittäin vaivautuneeksi. Olemme puhuneet asiasta kymmeniä kertoja enkä jaksaisi olla koko ajan varpaillani että mitä kuulen seuraavaksi.

Seksielämämme ei suju ja liittomme on kriisissä monesta eri syystä. Pikkulapsiperheaika on ollut hyvin rankkaa viimeisen vuoden verran. Olemme molemmat hyvin väsyneitä, mutta yritämme pärjätä päivästä toiseen.

Mieheni rakastaa minua ja onkin puhunut että jos koskaan ikinä haluaisi tehdä mitään toisen naisen kanssa, hän puhuisi siitä minulle avoimesti. Seksiä meillä on tällä hetkellä vähän, ei riittävästi hänelle ja se onkin hiertänyt välejämme. Haluttomuuteeni liittyy paljon asioita menneisyydestäni enkä halua avata niitä tähän enempää. Puhumme asioista avoimesti ja meillä on pitkä historia (lähes 10 vuotta) ja tähän kriisiin saakka oikein lämmin ja rakastava parisuhde ja avioliitto. Olemme molemmat 25 vuotiaita.

Pointtini on siis tämä muille lirkuttelu. Mikä on ok ja mikä ei? Olisitteko itse huolissanne, pahoittaisitteko mielenne vai saako toinen lirkutella kuin lystää? Toivon asiallisia kommentteja, mielipiteita tai omakohtaisia kokemuksia kiitos!

 

Miehesi kaipaa juttuseuraa ,no mikset juttele tai ole läsnä.Sinua ei haluta traumojesi takia.En oikein ymmärrä!jos et halua tulla yhtään vastaan pitääkö toisen tyytyä olemaan ilman tai ilman juttuseuraa ym..miksette hommaa lastenvahtia ja ala itse meneen puolisosi mukana kahville,yhelle jne..ootte olleet 15vuotiaasta yhessä,kyllä se liitto säilyy.Itse olin 17v puoliso18v nyt 33v yhdessä ja miehelläni on ollut aina naispuolisia ystäviä enempi kuin miehiä ja minullakin naisia ja miehiä ystävänä,molemmat voivat käydä yksinki ulkona tai ystävien kanssa kahvilla.Liitto on perustunut aina luottamukseen ,itsevarmuutta on ollut molemmilla ja ollaan sosiaalisia kummatki.Molemmat tykkää vapaudesta.En vois elää liitossa jossa olisi mustasukkaisuutta ja rajoituksia,tuntisin itseni vangiksi.Molemmat ollaan samoja horoskooppimerkiltä,parisuhdeihmisiä yhden ihmisen mutta vapaita.Älä pilaa mustasukkasuudella,omistamisella suhdettasi vaan lähde mukaan.

 

Miehesi kaipaa juttuseuraa ,no mikset juttele tai ole läsnä.Sinua ei haluta traumojesi takia.En oikein ymmärrä!jos et halua tulla yhtään vastaan pitääkö toisen tyytyä olemaan ilman tai ilman juttuseuraa ym..miksette hommaa lastenvahtia ja ala itse meneen puolisosi mukana kahville,yhelle jne..ootte olleet 15vuotiaasta yhessä,kyllä se liitto säilyy.Itse olin 17v puoliso18v nyt 33v yhdessä ja miehelläni on ollut aina naispuolisia ystäviä enempi kuin miehiä ja minullakin naisia ja miehiä ystävänä,molemmat voivat käydä yksinki ulkona tai ystävien kanssa kahvilla.Liitto on perustunut aina luottamukseen ,itsevarmuutta on ollut molemmilla ja ollaan sosiaalisia kummatki.Molemmat tykkää vapaudesta.En vois elää liitossa jossa olisi mustasukkaisuutta ja rajoituksia,tuntisin itseni vangiksi.Molemmat ollaan samoja horoskooppimerkiltä,parisuhdeihmisiä yhden ihmisen mutta vapaita.Älä pilaa mustasukkasuudella,omistamisella suhdettasi vaan lähde mukaan.

Kuuleppas näsäviisastelija. Olen itse ollut 30-vuotta saman miehen kanssa ja luottamuksen taso on ollut korkea. Tosin kumpikaan ei haalia ympärilleen ystäviä suuria määriä. Raja meneekin siinä, mitä asiasta sovitaan yhdessä. Jos te olette sopineet avoimesta elämästä niin kaikki on hyvin. Ymmärrän ap:n tunteita, näistä asioista pitää kyetä sopimaan yhdessä. Ei auta yhtään jos sinä kaadat besserwisseydelläsi jo haavoittuneen.

Ap:n mies taitaa valitettavasti vain olettaa, että hänellä on lupa asioihin, vaikkei niin oikeasti ole. Siinä mielessä ette ole sopiva parina, mutta teillä voi olla joitain yhdistäviä tekijöitä. AP - Pohdi mikä tekee sinut onnelliseksi, missä voit joustaa ilman että satutat itseäsi. Voimia sinulle.

 

en itse voi vastata kysymykseesi mutta miten voin aloittaa tämmöisen uuden keskustelun kun olisi oma aihe mistä haluan puhua olisi kiva jos kertoisitte

 

Minun neuvoni olisi, että hoida ennen kaikkea itseäsi. Minä on kokenut jonkin sortin "herätyksen" tässä suhteessa, koska aina tähän asti olen miettinyt (sekä pari- että muissa ihmissuhteissa) että miksi olen tällainen kun olen ja miksi toimin tällä tavoin kuten toimin ja miksi muut ovat sellaisia (typeryksiä) kuin ovat. Toisin sanoen, olen ollut helposti riitaantuvaa sorttia ja ihmissuhteissani on vaikeuksia ollut! Mieti siis mikä saisi sinun olon hyväksi (lepo? läheisyys? rauha?) ja miten niitä voisit itsellesi tarjota. Tietenkin voit pyytää näitä asioita myös kumppanilta, siis yhdessäoloa (en tarkoita seksiä), mutta pohdi myös miten puhut oman pään sisällä itsellesi (arvosteletko? nalkutatko? vai suhtaudutko mm. omaan väsymykseen myötätunnolla ja itseesi rakkaudella?) ja ylipäätään koita tehdä asioita, mistä sinulle tulee hyvä olo. Kaikki ei ole aina mahdollista joka tilanteessa, mutta aina joku asia on. Pikkulapsiperheessä lepo/läheisyys/rauha on aika vaikeita saavuttaa, tiedän sen, mutta kyllä vanhemmat voi aina halata toisiaan, vaikka lapset olisivatkin paikalla.

Kun olet tälla tavoin "hoitanut" itseäsi hieman, niin uskoisin, että näet sen parisuhteenkin vähän selkeämmin. Jos mies pettää, sinulla on voimia heittää hänet ulos ja jos taas alatkin kokea, että suhde on OK, niin voisitte koittaa yhdessä sopia asioista. Pointtina tässä hommassa se, että nyt kun sinulla on kurja olo ja odotat parannuksia mieheltä, niin odotat että sinun elämäntilanne paranee ulkoapäin. Tämä on aika suuri riski, jos näin ei käykään ja olet vielä enemmän rikki. Jos hetkeksi hellität ja koitat itse ekaksi hieman parantaa oloasi (jospa olisikin sinun aika lähteä ulos tuulettumaan? tai ottaa kunnon päikkärit? mies on sitä varten, että hänkin voi hoitaa lapset tänä aikana), niin uskoisin että pikkuhiljaa myös se parisuhde alkaa näyttämään selkeämmältä ja sinulle tulee voimakkaampi näkemys siitä onko miehesi tekemät asiat SINULLE ok vai ei. Jotkuthan hyväksyvät naiskaverit ja flirtinkin , jopa avoimen suhteen,kun toiset taas hajoavat siihen... mitään yhtä vastausta tähän ei ole.

 

Seksiä ei saa mieheltä evätä usein . Oli väsynyt tai ei , jos tahtoo aviossa olla. Myös huomiota miehelle ja jos joskus pääsisitte yhdessä ulos tai joku hoitaisi lasta välillä. Uskoutumista ja keskustelua myös. Ei saa sulkeutua kuoreensa, sekin on yhdenlaista hylkäämistä. Miehen on myös aikuistuttava, aviossa ei loukata puolisoa flirtillä yms. Ei miilusteta ulkona yksin jos on perhe. Yhteyttä pitää rakentaa ja täten onni kasvaa ja rakkaus koko ajan.

 

Minun neuvoni olisi, että hoida ennen kaikkea itseäsi. Minä on kokenut jonkin sortin "herätyksen" tässä suhteessa, koska aina tähän asti olen miettinyt (sekä pari- että muissa ihmissuhteissa) että miksi olen tällainen kun olen ja miksi toimin tällä tavoin kuten toimin ja miksi muut ovat sellaisia (typeryksiä) kuin ovat. Toisin sanoen, olen ollut helposti riitaantuvaa sorttia ja ihmissuhteissani on vaikeuksia ollut! Mieti siis mikä saisi sinun olon hyväksi (lepo? läheisyys? rauha?) ja miten niitä voisit itsellesi tarjota. Tietenkin voit pyytää näitä asioita myös kumppanilta, siis yhdessäoloa (en tarkoita seksiä), mutta pohdi myös miten puhut oman pään sisällä itsellesi (arvosteletko? nalkutatko? vai suhtaudutko mm. omaan väsymykseen myötätunnolla ja itseesi rakkaudella?) ja ylipäätään koita tehdä asioita, mistä sinulle tulee hyvä olo. Kaikki ei ole aina mahdollista joka tilanteessa, mutta aina joku asia on. Pikkulapsiperheessä lepo/läheisyys/rauha on aika vaikeita saavuttaa, tiedän sen, mutta kyllä vanhemmat voi aina halata toisiaan, vaikka lapset olisivatkin paikalla.

Kun olet tälla tavoin "hoitanut" itseäsi hieman, niin uskoisin, että näet sen parisuhteenkin vähän selkeämmin. Jos mies pettää, sinulla on voimia heittää hänet ulos ja jos taas alatkin kokea, että suhde on OK, niin voisitte koittaa yhdessä sopia asioista. Pointtina tässä hommassa se, että nyt kun sinulla on kurja olo ja odotat parannuksia mieheltä, niin odotat että sinun elämäntilanne paranee ulkoapäin. Tämä on aika suuri riski, jos näin ei käykään ja olet vielä enemmän rikki. Jos hetkeksi hellität ja koitat itse ekaksi hieman parantaa oloasi (jospa olisikin sinun aika lähteä ulos tuulettumaan? tai ottaa kunnon päikkärit? mies on sitä varten, että hänkin voi hoitaa lapset tänä aikana), niin uskoisin että pikkuhiljaa myös se parisuhde alkaa näyttämään selkeämmältä ja sinulle tulee voimakkaampi näkemys siitä onko miehesi tekemät asiat SINULLE ok vai ei. Jotkuthan hyväksyvät naiskaverit ja flirtinkin , jopa avoimen suhteen,kun toiset taas hajoavat siihen... mitään yhtä vastausta tähän ei ole.

Taisit kyllä osua tässä naulan kantaan, kiitos tästä Paljon uusia ajatuksia heräsi.

-AP

 

Älä luota mieheesi - pettää ne pidempäänkin suhteessa olevat miehet, koska muut naiset tekevät sen niin helpoksi. Pidä huoli vain itsestäsi, äläkä usko sinisilmäisesti toiseen. Minä uskoin ja luotin - yli 30 vuotta ja sitten putosin pommin lailla maihin. Minusta ja muistakin meillä oli kaikki hyvin, mutta toinen nainen sotki oman liittonsa ja sen jälkeen meidän. No eipä se sitten kestänytkään, kun kaikki oli vapaata. Me olemme edelleen naimisissa lasten ja omaisuuden takia, mutta miehelläni on toinen nainen, josta minä tiedän ja tyhmä on se nainenkin, kun ei älyä, että hän on vain hetken korvike. Miksi toisten naisten on pakko haluta naimisissa olevia miehiä - onhan noita vapaitakin miehiä. Joskus tekisi ilmiantaa nämä naiset, jotka ovat varattujen miesten perään, jotta ihmiset tajuaisivat heidän luonteensa. Nämä naiset ovat yleensä yksinhuoltajia, jotka eivät yhtään ajattele yläpäällään, millaisen esimerkin he antavat omille lapsilleen! Hävetkää!!!

Unohda sinä myös sellaiset ystävät, jotka suostuvat flirttailemaan sinun miehesi kanssa, joka on varattu. Ystäviä tulee ja menee...Hyvät ystävät ei tee sinulle tällaista!

 

Kyllähän tuo kuulostaa ikävältä, jos asia sinua kiusaa. Kyllä miehen pitäisi ottaa sinut ja sinun tunteesi huomioon, eikä selitellä tekojaan. Toiset tietysti flirttailevat enemmän, eikä se kaikkia häiritse, mutta sinua häiritsee. Miten miehesi kohtelee sinua juhlissa, joissa hän liehittelee muita? Oletko sinä vain taustalla seuraamassa miehesi showta? Se ei ole reilua sinua kohtaan.

Olen itsekin seurustellut muille naisille flittailevan miehen kanssa ja se raastoi minua kovasti, sillä olen mustasukkaista sorttia. Nykyinen mieheni ei flirttaile ja minulla on turvallinen olo hänen kanssaan. Meitä on monenlaisia ja toiset eivät muutu ikinä, tuskin miehesikään.